Syyskuun kuudentena pakkailin  toiveikkaana rinkkaani ja lähdin matkaan poikani Jukan kanssa. Aikaa meillä oli niukalti, varsinaisia kulkupäiviä vain kuusi ja tavoitteet siihen nähden olivat melko vaativat. Ajoimme Aittajärvelle. Parkkipaikalla autoja oli lisäksemme 25, joten ruska-ajan sesonki oli meneillään. Maanantaina 8 päivänä kahlailimme Suomun yli ja sen varsia alajuoksulle päin. Parin kilometrin jälkeen otimme suuntaa Kuotmuttijärven itäpäähän. Sää oli vähän outo sikäli, että sininen taivas näkyi aamusta alkaen, mutta muuten ilmassa oli runsaasti vesihöyryä jota ei kuitenkaan sumuksikaan voi luonnehtia. Se pehmensi maiseman ääriviivoja, mutta näkyvyys kauas oli harmittavan heikkoa. Alakuva on Snellmanilta tulevan niemen länsipään kapeikosta Suomujärville päin.

 

syksy 2014 18

 

Kuotmutilla oli edelleen unettavan aurinkoinen, aavistuksen utuinen näkymä.

 

Kuotmutti2

 

Jukka otti rennosti kiven päällä, kuten otti samalla kivellä 28 vuotta aikaisemmin.  Kokoa on kertynyt vuosien mittaan aavistus lisää.

 

syksy 2014 35

syksy 2014 25

 

Kuotmutilta nousimme kilometrin päässä etelässä olevalle Ahmajärvelle, joka nykykartoissa on Helanderinjärven nimellä. Siellä yhdytimme lännestä tulevan poroaidan jonka tuntumassa kuljimme Muorravaarakkajoelle. Sitä nousimme puolisentoista kilometriä ylävirtaan ja kahlasimme yli. Sillä kohdalla on Puistohallinto nimennyt tulipaikan "Muorakanmutkaksi" . Valmistelimme siinä ateriaa.

 

syksy 2014 31

 

Tässä kaakon suunnalta Muorravaarakkaan yhtyy Harrijoki, jota seuraillen kuljimme kohti Kuikkapäätä. Tunturin juuria emme kuitenkaan ensimmäisenä päivänä tavoitelleet, vaan jäimme jokivarteen leiriin. Ensimmäisen päivän kulkurupeama oli noin 12 tuntia.

 

syksy 2014 33

 

Aamu valkeni pilvisenä. Aamuyöstä oli satanutkin jonkin verran ja koottuamme leirimme, pisarointi jatkui edelleen tosin melko vähäisenä. Kun Sara Pieran muurivaara alkoi tulla näkyviin, sade lakkasi. Kuikkapään juurelta alkoi melko jyrkkä rinne. Vettä se jaksoi silti portaittain lykätä edelleen.

 

syksy 2014 22

 

Päästyämme Kuikkapään jyrkänteiden juurelle, taivas oli edelleen pilvessä mutta rakoili kaukaisuudessa vähäsen.

 

syksy 2014 26

 

Laskeuduimme Maalpurinojan vartta putouksille saakka, jossa kuumentelimme välipalaa varten vettä. Kallioiden sammalpeitteessä alkoi olla jo hieman syksyn värikkyyttä.

 

syksy 2014 30

 

Matka jatkui tästä kohti Anterinmukan autiotupaa, jonne ennätimme kahdeksantuntisen kulkurupeaman jälkeen. Kuten olimme otaksuneet, niin väkeä oli melkoisesti sekä itse tuvassa että sen lähettyvillä teltoissa. Me saimme kuitenkin vuoromme käyttää tuvan eteisosan "keittiötä" pääaterian valmistukseen. Telttamme pystytimme kummulla olevan tulipaikan itäpuolelle. Aamu oli sumuinen. Kävin keittämässä kuumaa vettä kämpän "keittiössä", mutta muuten aamuateria nautittiin kummulla olevassa katoksessa.

 

syksy 2014 36

 

Suunnitelmissa jatkaa etelään suurten tuntureiden yli ja nousta alkuun Lokan Alen Muurivaaralle. Sää oli kuitenkin aamuateriankin jälkeen kovin sumuinen ja näkyvyys olematon, joten päätimme kulkea Anterijoen varsia "maantietä" myöten länteen ja kääntyä sitten etelään Vongoivanjoen varteen ja sieltä kautta "alamaiden" kautta pyrkiä päivän päätepisteeseen Tahvon tuvalle. Kuva on sumuisesta aamusta Anterinmukassa.

 

syksy 2014 52

 

"Maantie" nimitystä, jota useasti käytän muuallakin jutuissani, on syytä vähän selventää. Kyse ei ole oikeasta maantiestä, vaan puun kuljetusta varten tehdystä urasta, jota aloitettiin tekemään 1930 luvun loppupuolella. Tarkoituksena oli hakata nykyisen valtakunnan rajan takaisia metsiä ja siirtää tukit Luirojoen varteen ja uittaa sieltä etelään. Tämä tie alkaa Luton varresta Raja-Joosepista ja seurailee nykyisen rajavyöhykkeen tuntumaa etelään Anterin entiselle Rajavartioasemalle ja kääntyy siitä kohti länttä. Anterinmukassa se edelleen suuntaa pitkin Anterijoen vartta, jättää sen Keinopään kohdalla, kiertäen sen etelän puolelta ja sitten kiertyy Vuomapään pohjoiskuvetta kohti lounasta. Hammaskodan se ohittaa selvästi näkyen ja siirtyy sitten läntisille soille päätyen lopulta ns Tammikämpälle. Tähän päätepisteeseen oli rakennettu huoltorakennuksia, joista yksi varasto toimii edelleen autiotupana. Muut on siirretty savottamuseoon Rovaniemelle. Joessa on tällä kohdalla näkyvissä vielä padon kiviarkkuja, josta paikka on saanut nimensäkin. Tietä ei siis koskaan käytetty ajateltuun tarkoitukseensa, mutta retkeilijät ja poromiehet ovat sitä myöten kulkeneet ja nykyisin se näkyy selvemmin, kun mönkijäkausi alkoi. Monissa kohdin se on kadonnutkin, mutta esimerkiksi Vuomapäällä se saattaa yllättää sellaisen, joka tien historiaa ei tiedä. Siellä on nimittäin säilynyt rinteeseen kaivettu kuutisen metriäkin leveä tie, jonka "ojan" puoleinen luiska on pitkältä matkalta kiviverhoiltu.

 

Mutta siirrytäänpä taas syysvaellukseeni. Ylitimme Anterijoen varsin varhaisessa vaiheessa Kielitunturin kupeella ja lähdimme nousemaan kohti vedenjakajaa. Tämä rinne on tiheähkön tunturikoivun peittämä, joka estää näkyvyyden kauemmas. Rinne on myös paikoin vaikeakulkuinen. Sieltä toki on mahdollista löytää helppokin kulku-ura, mutta se on vähän onnestakin kiinni. Tällä kerralla sitä ei ollut ja vedenjakaja saavutettiin ylös-alas poukkoilun jälkeen. Tässä olen ihmettelemässä vedenjakajalta tulevan kuivan puron pohjalla minne yrittäisi seuraavaksi.

 

syksy 2014 37

 

Vongoivanjoen alkulähteiltä ei ole kuin kilometrin verran Vongoivan kodalle. Se on näihin saakka ollut lukittu varauskammi, mutta sen kunnossapito on ollut heikon rakenteen vuoksi hankalaa, joten puistohallinto on nyt siitä luopunut ja jättänyt oven avoimeksi.

Kodan pihamaan tulipaikalla aterioimme. Kammin katolla istuskeli täysin kesyyntynyt metsäkyyhky, joka tallusteli melko röyhkeästi eväitämme tarkastelemaan. Näkyi kyllä, että "luonnonystävät" olivat sitä ahkerasti ravinneet. Me taas katselimme sitä lähinnä ravinnonlähteenä, mutta tyydyimme hyvään hirvi-sikasäilykkeeseemme.

 

syksy 2014 12

 

Lepotauon jälkeen kuljimme joen vartta etelään Honkatehtaanojan suulle saakka ja ylitimme siinä joen. Honkatehtaanojan "suupankissa" näkyy vieläkin Hollmanin kullanetsijäporukan 1930 luvulla kaivamat "pruuvikuopat". Näillä vaiheilla oli joen itäpuolen kalliojyrkänteillä tehty "pesäpaikka". Asukkeja ei näkynyt.

 

syksy 2014 10

 

Otimme tästä  kompassisuunnan Tahvon tuvalle päin. Jyrkän alkunousun jälkeen oli parikilometrinen tasainen männikkökangas, jota oli nautinto kulkea. Sen päätyttyä alkoi melkoinen murtomaasto, mutta lopulta osuimme oikean Tahvolle päin suuntaavan kurun itäreunalle ja etenimme sitä myöten päätepisteeseen saakka. Tupa oli tyhjillään ja Peuraselästä saunakäynnillä ollut mies, jätti puita pesään meitäkin varten. Vaelluksen hiet päästiin huuhtomaan pois ja vaihtamaan vähän vaatteita. Tuvan tuntumassa yläterassilla oli Marivaaraan menossa ollut pariskunta teltassaan parin koiransa kanssa ja Jukka myös pystytti telttamme sinne, mutta minä sitä vastoin jäin kämppään yöksi. Ateria saatiin aikaiseksi tässä Auhtijoen selällä aikanaan puhelinkopin virkaa toimittaneessa ja nyt keittiöksi muutetussa rakennuksessa.

 

syksy 2014 40

 

Torstaiaamu valkeni Tahvontuvalla melko selkeänä. Taivaalla ei näkynyt pilviä. Videoin näkymiä tuvan edustalla ennen liikkeelle lähtöä.

 

syksy 2014 9

 

Tarkoitus oli jatkaa kulkua Jaurun varsia Siulan ruoktulle ja edelleen Siulaojan tulipaikan kautta Hammaskuruun. Liikkeelle lähtiessämme teimme äkkinäisen muutoksen suunnitelmaan ja hyvän ilman ja näkyvyyden toivossa suuntasimmekin aluksi kohti Povivaaraa eli Vongoivan räystästä kuten nykykarttaan on painettu. Saavuttuamme jyrkänteen eteläpuoliselle terassille, josta on yleensä hyvät ja laajat näkymät länteenpäin Vongoivan joen laaksoon sekä Vuomapään ryhmän tuntureille, saimme pettyä sillä siellä ei näkynyt usvaisuuden vuoksi juuri mitään. Kiersimme silti Honkatehtaanjoen latvoille ja jätimme rinkat jyrkän nousuosuuden juurelle sekä kiipesimme jyrkänteen päälle. Maisemat olivat joka suuntaan peittyneet usvaan, joten tästä lenkistä ei paljon irronnut. Kuvausta räystäällä kuitenkin koetettiin.

 

syksy 2014 13

 

Alaspäästyämme lähdimme kulkemaan Honkatehtaanojan vartta alaspäin. Se on hyväkulkuista kangasmaastoa aivan Vongoivanjoelle saakka. Yhtymäkohdassa kahlailimme joen yli ja pidimme siinä tankkaustaukoa. Vongoivanjoen suhteellisen jyrkähkö laakso on kuusivaltainen ja se luo alueelle erikoisen tunnelman. Karhuilla on siellä hyviä piilopaikkoja. Jälkiä emme nähneet mutta pari muuta jätöstä sattui reitin varrella silmiin, joten sen sortin asujia paikalla kyllä majailee. Kuvassa olemme ylityspaikan kohdalla tauolla.

 

syksy 2014 34

 

Nousimme sitten ylös jyrkän länsirinteen ja otimme kompassisuuntaa Siulapään eteläpuolen painanteeseen. Siitä oli tarkoitus pujahtaa Siulaojan varteen ja edelleen nousta Vuomapään etelärinteen juurelle. Maasto oli reitillä pääosin hyvä, mutta Siulapään kohdalla oli murtomaata, jossa vähän piti haeskella sopivaa kulku-uraa. Siulaoja ylitettiin sen haarautuman pohjoispuolelta ja noustiin sitten kohti Vuomapäätä. Pelkäsin joutuvani Vuomapään eteläpuolisella alueella kulkeviin vaikeakulkuisiin kanjoneihin. Ne kyllä vältimme, mutta nousimme vähän liian korkealle rinteelle ja jouduimme sielläkin huonoille urille. Lopulta tästä syystä hitaasti matkaa taittaen pääsimme Vuomapään lounaiskulmalle ja laskeutumaan siitä polkua myöten Hammaskurun autiotuvalle. Avoin puoli oli tyhjillään ja ennätimme siellä valmistaa aterian, ennen kuin Kemihaaroista liikkeelle lähtenyt pariskunta saapui sinne samassa tarkoituksessa. Tämä keski-ikäinen pariskunta oli ensimmäistä kertaa vaelluksella tarkoituksenaan matkata aina Kiilopäälle saakka seuraavina päivinä. Rouva käveli vaikean tuntuisesti ja valitteli, että hänen pikkuvarpaittensa sijalla on vain rakot.

Heillä oli matkakumppanina rauhallinen Laika.

 

syksy 2014 45

 

Yövyimme teltassa kämpän lähistöllä ja matkaa jatkoimme perjantaiaamulla "maantietä" myöten itäänpäin. Yöllä oli ollut selkeä sään muutos. Kosteus oli pyyhkiytynyt pois ja kaukaisetkin kohteet piirtyivät nyt selvinä. Sää oli kirkas ja pohjoisen puolella oleva tunturin seinämä loisti kultaisena. Ruskaa ei sanottavasti matkan varrella ollut näkynytkään. Maaruskaakin oli ollut vain pieninä läikkinä ja yleensä koivut olivat vielä osaksi vihreitäkin. Tosin Vuomapään eteläpuolella ne olivat vain ruskettuneet ja pitkästi pudottaneet lehtiäänkin. Keinopään juurelle tultuamme käännyimme koilliseen ja ylitimme satulan. Sieltä Anteripää esitteli itseään upeasti.

 

syksy 2014 5

 

Käännyimme pohjoiseen ja suuntasimme Akanhärkäkuruun ja sen kautta Muorravaarakan latvoille ja siellä olevalle tulipaikalle. Akanhärkäkuru on erinomainen näköalapaikka tarkastella Muorravaarakan laakson läntisiä tunturiselänteitä. Ukselma ja Pirunportin lovi näkyvät sinne selvästi. Niistä pohjoiseen sijaitseva Sollanpää vaikuttaa Ukselmaa korkeammalta, mutta saattaa olla ettei siihen paikkaan näy Ukselman korkein kohta. Karttahan vakuuttaa Ukselman olevan Sokostin jälkeen alueen toiseksi korkein laki.

 

syksy 2014 7

 

Täytyy vielä todeta, että ei värikkyyttä puuttunut tältä kohden tulosuunnastammekaan.

 

syksy 2014 6

 

Tulipaikalla keiteltiin kuumaa juotavaa ja sitten jatkettiin Muorravaarakan ruoktulle ja päivän pääaterian valmistukseen. Kämppä oli tyhjillään ja saimme rauhassa suorittaa nämä toimet sekä lepäillä vähäsen seuraavaa etappia varten. Sitten ylitimme joen tavanmukaisesta paikasta ja suuntasimme kohti Pirunporttia. Tarkoituksena oli täyttää vesipullot puolivälissä rinnettä virtaavasta runsasvetisestä purosta, mutta tällä kerralla se olikin aivan kuiva ja kuivin suin saimme kiivetä pitkään. Rinne on melko vaativa sikäli, että se ruoktulta lukien nousee taitteeseen saakka nelisensataa metriä. Tosin oikein jyrkkiä kohtia ei ole kuin aivan viimeisellä parilla sadalla metrillä. Alakuvassa ollaan jo nousun loppuvaiheessa

 

syksy 2014 28

 

Louhikko selvitettiin onnistuneesti ja vettäkin löytyi muutaman sadan metrin päässä laskeutuessamme Ukselmakurua alaspäin. Kuljimme lähelle Ukselmakurun suuta ja päätimme jäädä siihen yöksi. Ukselmakurun yläosissa aurinko kultasi rinteitä.

 

Ukselmakurussa

 

Värejä riitti alempanakin Ukselmakurussa.

 

Ukselmakuru2

 

Värejä on tässäkin kuvassa, mutta suojavärejä. Kahta kiirunaa ei nopealla vilkaisulla siitä huomaa.

 

syksy 2014 46

 

Ukselmakurussa porokin näytti kohdanneen loppunsa.

 

syksy 2014 49

 

Päätimme jäädä yöksi Ukselmakurun suupuolelle. Teimme pienistä oksista kuumat kynsitulet ja keitimme iltateet.

 

syksy 2014 4

 

Iltarusko lupaili kylmää yötä.

 

syksy 2014 3

 

Yöllä olikin pakkasta. Nukkuessani minulla oli lakki päässä ja sen "kupu" oli aamulla aivan jäähileessä. Makuupusseissa silti tarjettiin. Panimme leirimme pakettiin ja lähdimme matkaan. Paratiisiojan ylitykseen ei tarvinnut onneksi riisua kenkiä. Tunnin verran kuljettuamme saavuimme Sarviojan kämpälle.

 

Vielä silloinkin oli varvusto huurteessa.

 

syksy 2014

 

Tämä on aina vilkas paikka ja erityisesti tällaisena sesonkiaikana se oli runsaasti kansoitettu. Mahduimme silti avoimen puolen kaasuliesille aamupalaa valmistamaan. Paikka vilisi vilkkaita puheliaita ihmisiä ja monenlaista "tietäjää" ja "asiantuntijaa" tuntui paikalla olevan. Eräskin katseli tuntijan silmin rinkkaani ja arveli sitä Savotta-merkkiseksi. Rungon on hitsaillut aikanaan kaverini ja vaimoni neulonut pussiosan. Alakuvassa "savottani" nojailee seinustalla täydentäessäni videopäiväkirjaani.

 

syksy 2014 44

 

Saatuamme aamuaterian nautittua, jätimme Sarviojan tietäjät. Sudenpesällä oli myös suurehko porukka majoittuneena, mutta ohitettuamme sen oli ulkosalle ennättänyt vasta pari ihmistä. Toinen heistä vaikutti myös asiantuntijalta, sillä käydessään kämpän ohi virtaavan Sarviojan rannassa, hänellä näytti roikkuvan kaulassaan sekä kompassi että gps-laite. Me emme paikalla viivähtäneet, vaan lähdimme heti kämpän takaa alkavalle pienelle polulle, joka nousee Kaarnepään jyrkkää rinnettä. Sitä myöten kapusimme tunturin laelle. Siellä koetettiin käytellä vähän kameraa, mutta jostakin lounaan suunnalta puhalsi kova tuuli, eikä siitä syystä siellä kovin pitkään viivytty. Kuvia kuitenkin näppäiltiin mm alakuvan otos koilliseen.

 

syksy 2014 43

 

Tulosuunnassamme Ukselmalla ja Sollanpäällä oli värileikkiä.

 

syksy 2014 48

 

... ja hyvältä näytti samasta kohdasta näpätty otos Ruopimapään ja Sollanpään suuntaankin...

 

syksy 2014 47

 

Laskeuduimme laelta kohti Maantiekurua. Lasku tuli otettua liikaa kohti länttä ja alas tultiin Sotavaarajoen varteen paikkaan, josta polut haarautuvat Maantiekuruun ja Sotavaarajoen vartta kulkemaan. Polut olivat hyvässä kunnossa ja joutuisaan tulimme Maantiekurun tulipaikalla, jossa keittelimme vielä Capuzzinovedet ja taisi siihen vielä riittää suikale "Putin" juustoakin. Nuotiopaikka oli sotkuisessa kunnossa. Kivikehään oli heitelty alumiinipusseja ja vaikka mitä. Korjailin ne siitä omaan roskapussiini ja kanniskelin ihmisten ilmoille. Aittajärven kahlaamolla olimme runsaan seitsemän tunnin kulkemisen jälkeen. Nelihenkinen ryhmä aloitteli ylitystä siihen tullessamme eikä automäärä parkissa ollut sanottavasti vähentynyt.

 

Istuimme sitten autoomme ja suuntasimme kohti länttä. Melko rankka mutta onnistunut vaellus oli päättynyt.

 

Kesäkuun alussa ajelin autollani nuoremman pojanpoikani Juhon kanssa Sompiojärven tulipaikalle illansuussa. Yövyimme siellä ja aamulla jatkoimme Kiilopäälle. Kun parkkikortti oli saatu eräkeskuksesta, nostimme rinkat selkään ja suuntasimme kohti Suomun ruoktua. Suomun latvan laavulla nautimme välipalaa. Laavun katolla saattoi hetken ottaa rennostikin.
vaellus 2013 7
 Sitten tultiinkin ruoktulle. Hyvin 12 v kumppanini jaksoi kantamuksensa kanssa. Olimme perillä hyvissä ajoin, joten ennätimme vielä aterian jälkeen hyvässä säässä pyörähtää vanhan ruoktun takaisella vaaralla silmäilemässä etelän näkymiä Kopsuslampea- ja järveä. Teltta pantiin pystyyn ruoktun taakse. Sitten ennätettiin istuskella Suomun ruoktun tulipaikalla.
Juhon kanssa Luirolla4
Aamulla jatkettiin kohti Tuiskukurua. Alkuun pidettiin taukoa jo parin kilometrin päässä tulipaikalla sillan kupeessa. Uudet vaelluslenkkarini kaipasivat vähän "säätöä" vaikka kotosalla olin niillä pyrkinyt keväällä kävelemäänkin. Tankkaustauko pidettiin Salon- eli Kotalammen laavulla ja sitten kuljettiin Tuiskukuruun saakka. Tuskin olimme perille päässeet, kun kettu jolkotteli kämpälle kurua myöten pohjoisesta. Olen toisaalla tästä vierailusta jo kertonut. Saimme hyvän aikaa ihastella tätä komeahäntäistä repolaista ja sain siitä myös hyvää videokuvaa. Kämpällä yövyttiin.
Juhon kanssa Luirolla3
Kolmantena päivänä siirryttiin Luirojärvelle. Väkeä ei sanottavasti ollut liikkeellä tällä paljon kolutulla reitillämme eikä ihme kyllä järven kämppäpäässäkään. Tutustuimme lähialueeseen ja kiipesimme Sokostin rinteelle. Säät olivat siihen saakka suosineet eikä Luirolla ollessa siihen muutosta tullut.
rinteellä2
Saunassa päästiin rauhassa kulkemisen hiet huuhtomaan.
vaellus 2013 6
Kun oli saunottu ja yövytty, niin lähdettiin jo paluumatkalle. Luirojoki ylitettiin ja suunnattiin luoteeseen Palovangan varteen. Latvoilla pidettiin taukoa ja siellä Juholle tuli liikeidea mieleen. Hän alakuvassa pohtii manipulaatiohoitojen järjestämistä selkävaivoista kärsiville. Taustalla Lupukoiden kaaria.
Juhon kanssa Luirolla
Palovangan tulipaikalla tehtiin hieman välipalaa.
vaellus 2013 4
Pian tämän jälkeen tultiin Palovangan suvanto-osille. Taustalla näkyy Mustakeron rinne.
vaellus 2013 5
 Suuputouksia käytiin vilkaisemassa ja sitten noustiin ylävirtaan Kotakönkäälle. Sinne pantiin teltta pystyyn. Aamulla ylitettiin Suomu ja Hikiojan varsia seurattiin latvoille ja Rautulammelle. Kämpän nurkalle oli kiinnitetty "varastelevasta ketusta" varoittava kyltti. Taisi olla sama kaveri, jonka näimme Tuiskulla.
vaellus 2013
Sitten olikin vuorossa Kiilopään eteläselänteiden ylitys. Noustuamme ylös itäselänteelle, tulosuunnassamme näkyi Rautulampi ja itäistä Saariselkää.
vaellus 2013 2
 Matka jatkui sitten länsiterassia myöten autollemme. Jälleen taakse jäi yksi onnistunut "tutustumisvaellus".

2

Perjantaina 10.6.2016 illalla ajelin Aittajärven parkkipaikalle tyttärenpoikani Petterin kanssa. Sää oli poutainen mutta viileähkö. Aittajärven rantaan käveltyämme, saimme todeta että vedet olivat melko korkealla. Se olikin odotettavissa, sillä pari päivää aiemmin oli lumimyrsky pyyhkäissyt Saariselän alueen yli. Lähinnä räntänä satanut lumi oli kuitenkin sulanut, joten sitä ei ollut nähtävissä Aittajärvellä puulaavun rannassa.
0513b
Kahlaamolla oli tietysti vesi myös korkealla. Veden korkeus arvelutti senverran, että lauantaiaamuna lähdimmekin kulkemaan Suomua ylävirtaan. Monissa kohdin tutkittiin käykö kahlaaminen. Jos se ei olisi onnistunut, tarkoitus oli kulkea aina Porttikosken sillalle saakka, mutta Siikavuopajan kohdalla päätettiin koettaa. Vesi oli siinäkin turhan korkealla, virta todella voimakas ja vesi hyytävän kylmää. Yli siitä päästiin, vaikka usko oli kyllä koetuksella. Siikavuopajan laavulla pidettiin pientä taukoa.
0517b
Jatkoimme kohti ylävirtaa mutta käännyimme sitten kohti Sotavaarajokea. Siikavuopajan puulaavulta vajaa kilometri on poroaita. Portti oli nyt auki ja aitaakin käännetty rullalle kymmenisen metriä.
Kuljimme Sotavaarajoen varteen tultuamme itärannan vähäistä polkua ylävirtaan. Noin kilometri ennen putousten tulipaikkaa, oli kahden polun varressa olevan kiven välissä rinkka, levällään oleva makuupussi sekä umpisolumuovinen makuualusta. Nämä varusteet olivat siinä jo edellisen vuoden elokuussa. Paikka varusteiden jättämiselle on kovin outo. Mieleen tuli, olisiko jollekin kulkijalle tullut vakavampia ongelmia vaikkapa jonnekin sivummalle poikettuaan. Tästä vähän eteenpäin riippui puun oksasta pussi, jonka kyljessä olleen tekstin mukaan sisälsi itsetäyttyvän makuualustan. Ketään ei näkynyt mailla eikä halmeilla.
Meillä oli tarkoituksena putousten tulipaikalla keitellä tulilla vettä ja nauttia vähän välipalaa. Paikalla epäonneksemme ei ollut polttopuita, joten tyydyimme kylmiin eineisiin. Matkaa jatkettiin niiden varassa.
0518b
Vaikka päivä oli puolipilvinen ja aurinko paistoi tämän tästä, niin silloin tällöin pieniä sadekuuroja tuli niskaan. Ne olivat melko vähäisiä, joten ei niistä mitään haittaa ollut. Hiljakseen taitoimme matkaa eteenpäin ja polun haarautuessa itään, lähdimme nousemaan Sarviojan laakson reunalle. Ilta olikin melko pitkällä, kun Sarviojan kämpän seinät ilmestyivät näkyviin. Olimme ensimmäiseksi yöksi varanneet tilat kämpän varauspuolelta. Se oli tyhjillään ja saimme rauhassa valmistella sen suojissa tukevan aterian ja sen päätteeksi rentoutua varauspuolen patjoilla.
Sunnuntaiaamu Sarviojalla valkeni kauniina ja lämpimänä.
0520b
Varusteet olivat valmiina kulkua varten vähän ennen yhdeksää. Tavoitteena oli Muorravaarakka ainakin aluksi. Vähän mietittiin sen jälkeen jatkamista Anterinmukkaan saakka. Alkuun suunnattiin kohti Paratiisikurua. Sää tuntui kovin lämpimältä ylittäessämme Sarviojaa. Siinä myös oli vettä yli normaalin ja tarvitsimme kahluujalkineita. Aurinkoinen lämmin sää haihtui melko nopeasti. Taivas alkoi pilveilemään ja kylmä ilmavirta viilensi nopeasti. Paratiisikurun suulla pidimme pienen välipalatauon ja  alkoi tipahdella hieman vettäkin niskaan. Se loppui kuitenkin alkuunsa. Kurun perällä oli lumipeite vielä aivan rikkumaton. "Kakkoslampeenkin" laskeva puro kohisi suuren lumisillan alitse. Tarkoitus oli nousta Ukselman rinteeseen syntynyttä polkua ylös, mutta se oli sulamisvesistä aivan kuralla ja pehmeänä, joten käännyimme viistoon vasemmalle ja nousimme Ukselmakurun reunalle ja laskeuduimme Pirunportin louhikkoon. Sen painanteessa oli vielä vanhaakin lunta ja sen päällä uuden lumimyrskyn jäänteitä. Uuden lumen paksuus näytti olevan kymmenkunta senttiä. Muorravaarakan laakson suunnalla lumia ei näkynyt.
0524c
Muuten Pirunportin reunaltakin oli lumi sulanut melkein olemattomiin. Kokeilimme alarinteeltä puhelinta, mutta yhteyttä ei syntynyt. Myöhemmin tuli tietoon, että Soneran masto Sokostilla oli vialla. Laskeutuessamme alaspäin, rinteen puolivälin purosta saimme janomme sammuttajaa.
0526-a
Sitten oltiin Muorravaarakan koskessa kahlaamassa. Ruoktu oli tyhjillään. Saimme valmistella aterian rauhassa ja peseytyä rannassa. Sitten ryhdyimme tutustumaan lähiympäristöön ja sen aikana alueelle alkoi lappamaan tasaisesti väkeä. Varaustuvan puolelle tuli norjalaisryhmä ja yksittäisiä pariskuntia sinne tänne. Illan mittaan alueella oli varmaan parisenkymmentä ihmistä ehkä vähän enemmänkin.
Suurehkossa norjalaisporukassa oli muutama 10-13 vuotias. He olivat kovin kiinnostuneita kämpän lähettyvillä olevasta muurahaispesästä ja kävivät sitä moneen otteeseen tallentamassa kamerapuhelimiinsa. Me Petterin kanssa katselimme vain muuten ympäristöä.
0529b
Kun meno ruoktulla alkoi tuntua vähän turhan rauhattomalta, varsinkin kun norjalaisryhmässä varauspuolella tuntui olevan muutamia rumpalitaitojen kehittämisestä kiinnostuneita. Me pystytimmekin teltan lähelle entisen saunan paikkaa. Saimme ennen nukkumaanmenoa myös puhelinyhteyden kotiväkeen ruoktun kaakkoispuolella olevan pienen kummun päältä. Yö oli melko viileä ja ohuessa kesäpussissani tahtoi tulla vähän vilu, mutta aamuun saakka selvittiin. Ruoktun avoimella puolella valmistetun aamuaterian nautittuamme lähdimme kulkemaan Muorravaarakan vartta yläsuuntaan. Akanhärkäkurun niskalle päästyämme oli oikein hieno kesäpäivä parhaimmillaan.
0532b
Kurun niskalla ehdittiin tutustua yksityiskohtiin.
0536a
0538a
Ennätimme tällä kohden havaita kotkan leijuvan korkealla taivaalla ja tultuamme Keinopään ja Pirttikallionvaaran välisestä painanteesta Vuomapään kupeelle "maantielle", havaitsimme susiparin jäljet silloin tällöin parin kilometrin matkalla. Jäljet olivat melko tuoreet.
Hammaskuru oli tyhjillään sinne tullessamme. Meillä oli varaus lukolliselle puolelle ja siellä valmistelimme aterian. Sitten kävimme jalkoja verryttelemässä Hammaskodan lammella. Tie sinne oli suurelta osin todella märkä ja upottava, joten kiertelimme pääosin metsän kautta. Metsäpohja oli myös märkä syystä, että kämpälle päästyämme satoi reippaasti. Tultuamme lammelle, totesimme että meidän vaelluslenkkareillamme ei ollut asiaa eteenpäin. Hammaskodalle olisi pitänyt kiertää lammen toiselta puolelta. Jätimme sen toiseen kertaan ja yritimme puhelinyhteyttä, mutta sitä ei saatu. Vähän jäimme ihmettelemään, sillä masto oli selvästi näkyvissä. Vähän jäi epäilystä oliko puhelin kunnossa. Palatessamme takaisin kämpälle, oli avoimelle puolelle tullut yksinkulkija ja melko pian hänen jälkeensä pari muutakin kaverusta. Petteri oli kantanut rinkassaan makkarapakettia ja illalla oli nuotiopaikalla niiden käristämisen vuoro.
0540c
Yö vietettiin taas kämpän patjoilla ja aamulla sonnustauduttiin matkaan. Petterin rinkan viilekkeitä hieman pidennettiin ja hänestä tuntui, että kantamus istui selkään paremmin. Vaikka kämpän ohi virtaavassa purossa vesi olikin ylhäällä, niin kenkiä riisumatta siitä päästiin yli ja matka kohti Luiroa pääsi alkamaan. Sää oli pilvinen mutta poutainen. Väsynyt puu-ukko oli polun varrella yhtä raskasluomisin silmin kuten ennenkin.
0541c
Kärppäpään tulipaikalla pidettiin taukoa ja nautittiin kaakaota. Puusuojassa oli todella tervaksisia puita.
0544a
 Tästäkin puhelinta koeteltiin ja edelleen tuloksetta. Hietapään juurelta noustiin selänteelle ja Luirojärvi pilkahti näkyviin. Laskeuduimme alas polkua myöten, mutta erkanimme siitä, nousten viistoon ylemmäksi rinteelle, jossa on hieman kuivempaa. Siellä on myös nykyään mönkijäura, jota pitkin matkasimme Ruotmuttiojalle. Siellä ollessa helikopterin säksätys alkoi kuulua ja se lensi kohti Sokostia. Epäillessäni, että puhelinmastossa voisi olla jotakin vikaa ja että kopteri olisi sitä ollut korjaamassa, kokeilin taas yhteyttä ja sen sainkin. Pian Sokostin suunnasta helikopteri tulikin ja suuntasi etelään päin. Ehkäpä se oli korjauslennolla. Näiltä tienoin polku Luirojärvelle on erinomainen ja pian kävelimme Rajankämpän pihamaalle. Kämppä oli tyhjillään ja majoituimme siihen. Aterian jälkeen vilkaisimme saunaa. Ei se löylykunnossa ollut, mutta lämmin ja pata oli täynnä kuumaa vettä. Käytimme tilaisuutta hyväksi ja peseydyimme perusteellisesti. Petteri suunnitteli hieman talviturkin riisumistakin järvessä, mutta se aie jäi suunnittelun asteelle. Saunapitkoksien päässä oli silti mukava hetki istuskella järveä ja Lupukoita katsellen.
0546b
Kuljeskelimme illan mittaan järven eteläpäässä. Väkeä oli vähän liikkeellä. Hilltonissa oli avoimella puolella neljä ihmistä. Myöhemmin ryhmä saksalaisia saapui Sokostin suunnasta ja majoittui telttoihin Rajankämpän tulipaikan läheisyyteen. Yöllä satoi melkoisesti, mutta sää poutaantui aamuun mennessä. Oli osittain aurinkoistakin. Jatkaessamme matkaa pohjoiseen, tavanomainen polku oli hankalakulkuinen, sillä myrsky oli kumonnut esteeksi pienempiä ja suurempia puita ja lisäksi talvellinen tykkylumi näytti tehneen melkoisesti tuhoja, painaen nuoria koivuja siten etteivät ne siitä oikene. Sokostinojan kohdalla olivat kuitenkin paikat ennallaan.
0548a
 Koska maasto oli melkoisen märkää, niin suuntasimme Pälkkimäojan suuntaan kulkevalle mönkijäuralle. Pitää kuitenkin sanoa, että suo oli siellä ja vetelä täällä. Mönkijätie oli paikoin kovin huonossa kunnossa. Sokostin suunnasta tulevat sulamisvedet ja purot olivat paikoin huuhtoneet koko tien mennessään. Poromiesten mökeille päästyämme erkanimme mönkijäurasta ja kuljimme tavanomaista polkua Pälkkimäojalle ja laavulle. Siellä tulilla keiteltiin ateriaa ja sitten suunnattiin vedenjakajalle ja Maantiekurun alkuun. Päivän päätepisteeksi valitsimme Sotavaarajoen ja Maantiekurun polkujen yhtymäkohdan, jossa on epävirallinen tulipaikka. Sen lähettyviltä etsimme telttapaikan ja panimme leirin pystyyn.
Vähän kauhistuimme, kun juuri ollessamme telttaan menossa, ilmestyi yläterassille lauma varhaisnuorisoa, jotka ryhtyivät pystyttämään telttojaan. Niitä näkyi nousevan peräti seitsemän kappaletta. Ei heistä silti suurempaa meluhaittaa ollut ja aamu tuli vastaan sielläkin. Alakuva on tältä epäviralliselta tulipaikalta.
0556b
Yläterassin telttailijat olivat vielä unten mailla, kun me jatkoimme matkaa Maantiekurua kohti Suomua. Polku oli kohtuullisessa kunnossa ja sää oli aurinkoinen ja oikeastaan ensi kertaa hieman lämpimämpi. Poroaitaa lähellä olevalla tulipaikalla pidimme vielä tankkaustaukoa. Maantiekurunojan varsi on rehevä.
0561a
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    0562b
0563a
 Sitten olikin Museokämpän tulipaikka kohdalla.
0565b
Pian oltiin Aittajärven kahlaamolla. Vesi oli edelleen hieman korkealla ja virtaus melko voimakas, mutta mitään ongelmia Suomun ylityksessä ei ollut. Olimme vähän ajatelleet peseytyvämme puulaavun rannassa, mutta kun siellä oli väkeä, niin kuljimme parkkipaikalle ja ajoimme Kuutualle. Siellä saimme rauhassa peseytyä, paitsi että sinisenmustia pilviä alkoi nousta lounaasta uhkailemaan sadekuurolla. Ennätimme kuitenkin tehdä tarvittavat toimet ja sitten kotimatka pääsi alkamaan.
Siulalla mennessä kuitenkin poikettiin kertomassa Sotavaarajoen rinkasta ja muista varusteista.

Keväästä alkaen suunnittelin matkaa Saariselän suuntaan. Säät olivat toukokuun lopusta alkaen kovin epävakaiset, sateiset ja poikkeuksellisen viileätkin. Vasta elokuun alkupuolella alkoi tuntumaan siltä, että matkaan kannattaisi lähteä. Ajelimme aviosiipan kanssa Aittajärven parkkipaikalle illansuussa 9.8.2015. Yövyimme siinä ja aamulla verryttelimme jalkoja käymällä kahvinkeitossa Kolttakentän lähettyvillä tulipaikalla. Autolle palattuamme valmistelimme rinkkamme kulkukuntoon ja vähän siivoilimme paikkoja. Vaihdoin mm parkkipaikan vessan piripintaan täyttyneen laarin tyhjään. Kahluupaikalla oli todella sotkuista. Ylitettyämme Suomun, totesimme etelärannan olevan vieläkin huonommassa siivossa. Otin yhden suuren 20 litran muovipussin, johon ryhdyin keräämään muita maassa lojuvia pusseja, homeisia sukkia, parittomia kenkiä, oluttölkkejä sekä luultavasti jalkojen kuivaamiseen käytettyjä paperiliinoja yms. Pussi tuli ääriään myöten täyteen. Kuotmutilta paikalle tuli nuorehko yksivaeltaja, jota pyysin viemään pussia toiselle rannalle. Palatessamme aikanaan takaisin, huomasimme, että mies oli siivonnut pohjoisrannankin alueen sekä vienyt roskat parkkipaikan "Molokkiin". Kiitos siitä hänelle. Ilma oli poutainen ja aurinkoinen. Alla kuva kahvireisultamme Kolttakentän tulipaikan tuntumasta Suomun varresta.

Suomujärvi

 

Yöksi jäimme niinkin lähelle kuin Siikavuopajalle. Laavulla olleet pari miestä olivat tullessamme juuri lähdössä jatkamaan Sotavaarajoen varteen ja me asetimme telttamme eteläpuolen terassille.

 

elokuunvaellus 20151

Päivä oli poutainen, mutta illalla aluetta pyyhki sadekuuro meitä kummemmin vaivaamatta. Seuraavana päivänä matkaa jatkettiin Suomua ylävirtaan seuraavalle tulipaikalle ja siitä oikaistiin Sotavaarajoen varteen. Lounastauko pidettiin putouksilla ja sitten kuljettiin vielä Maantiekurun eteläpään tasolle, jossa leiri pantiin pystyyn kuitenkin edelleen Sotavaarajoen varteen. Yöllä satoi todella rankasti, ja uusi telttamme sai tulikasteensa. Hyvin se piti vettä. Seuraavana päivänä palasimme takaisin Aittajärven suuntaan Maantiekurun kautta. Reitti alkaa olla kovin kulunut ja vähän kadutti, että tuli valittua kulkusuunta sen kautta, mutta Aittajärvelle tultiin joutuisasti. Rannan puulaavu oli tyhjillään ja siinä valmistettiin ateria, heitettiin varusteet autoon ja siirryttiin muutama kilometri itäsuuntaan sekä jäätiin hyvälle näköalapaikalle yöksi. Emme olleet neljännesvuosisataan käyneet Harrimukanjärvellä ja seuraavana aamuna suuntasimme kulkumme sinne. Vanha lanssitie oli huonokuntoinen ja päätimme säästää autoa ja kävelimme. Viime käynnin aikainen hakkuuaukea oli kasvanut täyteen nuorta mäntyä ja tien päästä lähti polku-ura kohti tavoitetta, jonka päässä Suomun varressa oli rakennettu puulaavu, puulato sekä vessa.

 

elokuun vaellus 20155

Suomuvillen kenttää kohti sitten kuljettiin. Taivas uhkaili vähän sadettakin mutta pysyi poutaisena. Harjua pitkin kulkeva polku ei ollut paljonkaan kulunut. Nähtävästi paikka on hieman sivussa yleisistä vaellusreiteistä ja kävijöitä ainakaan tätä kautta ei ole kovinkaan paljon. Puisto on saanut Villen tilan omistukseensa vasta muutama vuosi sitten. Edellisen omistajan rakentama huvila on merkitty valvontatuvaksi. Kovin paljon ei taida olla valvottavaa ja käyttöä sen paremmin kuin samalla sinisen sävyllä maalatulla Harrijärven valvontatuvallakaan.

 

elokuun vaellus 20152

Rannassa on siistihkö sauna, jonka suojassa käyttelimme kaasukeitintämme ja valmistimme aterian. Sitä vastoin ylempänä rinteessä sijaitseva puucee oli melko siivottomassa kunnossa ja alkuperäinen Villen tupa huonossa hoidossa. Sitä on käytetty varastona ja siellä oli kaikenlaista turhaa kaatopaikkatasoista roinaa. Toivoisi, että aluetta hieman siistittäisiin. Se on sen arvoinen.

 

elokuun vaellus 2015 3

Paluumatkalla pilvet alkoivat rakoilemaan ja aurinko lämmittämään. Kuljimme kilometrikaupalla länteenpäin tätä hienoa männikköharjua.

 

elokuun vaellus 20154

Saavuttuamme autolle palasimme Aittajärvelle, jossa yövyttiin. Seuraavana päivänä käytiin verryttelemässä Snellmanin kämpällä. Havaittiin, että Kolttakentässä oli uusvanha tupa saanut uuden tervatun lautakaton. Suomussa uiskenteli joutsenpariskunta peräti neljän poikasen kanssa. Sää alkoi osoittaa merkkejä muutoksesta huonompaan suuntaan. Palattuamme autolle päätimmekin siirtyä Kuutuan kohdalle ja ruokailla siellä sekä peseytyä rannassa jos sää antaisi myöten. Kuutualle ajaessamme sadekuurot alkoivat piiskata autoa, mutta sen verran kuurojen välissä oli poutaista, että sekä ateria että peseytyminen onnistuivat. Sitten lähdettiin kohti etelää. Viikon sauvakävely jokivarsissa oli onnistunut.