Elokuun lopussa 2005 olin jossain huru-ukkojen SM-kisassa Oulussa. Olin matkassa autollani ja perässä oli vene peräkärryn päällä. Kisojen päätteeksi ajelin Oulun rautatieasemalle odottelemaan etelän suunnan junasta kahta vaelluskumppania Untoa ja Akia saapuvaksi. Sovitusti ja ajallaan juna tulikin ja kumppaneiden varusteita päästiin autoon lastaamaan.

 

syysvaellus 05 1

 

Auton nokka saatiin nelostielle kohti pohjoista. Vähän ennen Iitä puhelimeni hälytti ja naisääni kysyi puuttuuko minulta jotakin. Soittaja oli Oulun aseman R-kioskilta. Olin vessassa siellä käydessäni pudottanut lompakkoni. Rehellinen löytäjä oli vienyt sen kioskiin. Jätin kumppanini ruokailemaan Ii:n Shellille ja itse käännyin takaisin Ouluun. Kiitollisena jätin löytöpalkkion toimitettavaksi, vaikka löytäjä ei ollut sitä halunnutkaan. Olimme vähän myöhään liikkeellä muutenkin ja tämä lisälenkki tietysti vei aikaa. Jäimmekin yöpymään ajettuamme Sodankylästä Savukosken suuntaan Luirojoen kupeessa olevalle levähdystasolle, johon teltta pantiin pystyyn. Aamulla ajettiin kohti Lokkaa ja edelleen tekoaltaan koilliskulmaa. Saadessamme veneen vesille Sentinojantien päässä, oli poutaa mutta pilveili siihen malliin, että tiesi sateen mahdollisuudenkin olevan.

 

syysvaellus 05 3

 

Vaellusveneeni ui melkein aamukasteessa, mutta vettä näytti kyllä joessa riittävän syvemmässäkin uivalle paatille. Alkuun päästiin ajelemaan perämoottorilla.

 

syysvaellus 05 7

 

Sää parani mukavaksi puolipilviseksi ja pitäessämme Uulalassa pientä muona taukoa oli oikein mukava ilma.

 

syysvaellus 05 5

 

Asuinrakennuksen seinustalla muisteltiin sodanaikaisia tapahtumia sekä venäläisten partisaanien "urheutta", kun he hyökkäsivät mm tähän taloon. Heidän taistelukertomuksensa on aivan uskomaton.

 

syysvaellus 05 6

 

Matkaa jatkettiin ja tietysti Tammikämpällä poikettiin.

 

syysvaellus 05 8

 

Joessa vesi alkoi madaltua ja loppumatka hivuteltiin sauvomalla eteenpäin. Saimme aivan venematkan päätteeksi rankan sadekuuronkin niskaan, joka ei kuitenkaan pitkään kestänyt. Vene jätettiin tuttuun paikkaan parin kilometrin päähän Karapuljun kämpästä.

 

syysvaellus 05 47

 

Kämppä oli tyhjillään ja saimme siihen rauhassa asettautua. Päätimme siinä yöpyä. Seuraavana päivänä lähdimme yhdellä kevennetyllä rinkalla ja repulla varustautuneina kohti Tuiskukurun kämppää. Luirojoen ylityksessä oli aamutuimiin Akilla vähän ongelmaa, mutta yli päästiin. Tuiskulle tulimme hyvässä säässä.

 

syysvaellus 05 11

 

Tuiskukurussa nautittiin välipalaa. Akin tarjoama Thaikeitto ei sopinut kulinaristi Unton kurkulle, mutta kahvilla huuhdottiin sieltä pahimmat vauriot. ylläolevassa selvittelen jatkoreittiä. Nousimme alkuun Ampupään itärinnettä ja suuntasimme Luirojärvelle.

 

syysvaellus 05 12

 

Luirojärven kahlaamolla oli melko vähän vettä.

 

syysvaellus 05 13

 

Hillton oli tyhjillään. Saatoimme heti ryhtyä aterian tekoon ja sitten suunnattiin kohti Karapuljua. Matkalla toki taukoiltiin.

 

syysvaellus 05 14

 

Karapuljussa jälleen yövyttiin ja seuraavana aamuna käväistiin itäpuolella tutustumassa parin kilometrin päässä oleviin pariin korpilampeen sekä niiden tuntumassa olevaan "pahkametsikköön". Käväisimme vielä vanhaa puutavaranajotien uraa Kaihtimiojan suunnalla, mutta pohja oli niin vetinen, ettemme pitemmälle menneet.

 

syysvaellus 05 46

 

Karapuljun kämpälle palattuamme pakkasimme varusteemme ja siirryimme Luirojärvelle. Teltta pantiin pystyyn  Rajankämpän tulipaikan viereen.

 

syysvaellus 05 15

 

Ateriatauon jälkeen lähdettiin vilkaisemaan missä kunnossa Raappanan kammi oli. Sattui aivan tyven keli ja Raappanan lampi oli rasvatyyni.

 

syysvaellus 05 18

 

syysvaellus 05 48

Raappanan kammi oli paikallaan, mutta rappeutumisen merkkejä oli nähtävissä. Sisällä saattoi kämppäkirjan merkintöjä silti silmäillä.

 

syysvaellus 05 17

 

Kammin tulipaikalla kiehautettiin kahvit ja sitten palattiin Luirojärven kämppäalueelle. Ilta ja aamu olivat kauniit. Vaelluskumppanini käyttelivät kameraa ahkerasti kuvatessaan leiripaikaltamme näkymiä Lupukoiden suuntaan.

syysvaellus 05 16

 

syysvaellus 05 19

 

syysvaellus 05 51

 

syysvaellus 05 50

 

Aamulla lähdettiin pitemmälle päivälenkille. Alkuun mentiin Luirojoen kahlaamolta yli.

 

syysvaellus 05 49

 

Kiipesimme Vasanlyömäpään rinteelle. Mustikoita oli vielä hyvin poimittavaksi.

 

syysvaellus 05 20

 

Hakeuduimme Palovangan varteen ja sen itäpuolen "epävirallisella" tulipaikalla keiteltiin kahvit. Kahvi oli hyvää ja olisi kuulemma kelvannut isompikin kuppi.

 

syysvaellus 05 52

 

Joki ylitettiin tämän tulipaikan kohdalta.

 

syysvaellus 05 22

 

Padagovan edesmenneen kämpän tulipaikalla taukoiltiin ja yllättäen havaittiin, että Soneran mastosta Sokostilta oli siihen yhteys.

 

syysvaellus 05 24

 

Palovangan suuputoukset käytiin tarkastamassa.

 

syysvaellus 05 25

 

syysvaellus 05 26

 

Sitten lähdettiin kohti Kotaköngästä. Akilla oli ollut tiukka paikka vuonna 1966, kun ylitimme joen vaelluksellamme. Nykyisin siinä oli näin mahtava silta.

 

syysvaellus 05 27

 

Eron vuoden 1966 malliin on helppo havaita.

 

vuosi 1966 22

 

Kotakönkään laavulla koeteltiin kameroiden kaukolaukaisinta.

 

syysvaellus 05 29

 

Tankkaustauon jälkeen oli suuntana Tuiskukuru. Kuruun tullessamme, oli polulla hieman kohmeinen kyy, joka laiskasti siirtyi ylärinteeseen. Ensimmäisellä sivupurolla oli nestetankkauksen vuoro.

 

syysvaellus 05 30

 

Tässä polku nousee ylemmälle terassille.

 

syysvaellus 05 31

 

Tuiskukurun kämpällä viivähdettiin taas hetki ja sitten kuljimme jo kertaalleen polkemaamme polkua Ampupään yli kohti Luirojärveä. Ilta alkoi olla jo pitkällä, kun viimein tulimme perille. Aamulla kuitenkin aamupalan jälkeen oltiin jo matkassa. Tällä kerralla suuntana oli Sokostin pohjoishuippu. Ennen lähtöä Aki totesi eilisestä jalkojen olevan vähän "puuruksis".

syysvaellus 05 32

 

Sokostinojalle tultaessa, uoma oli kivinen ja melko kuiva totuttuun tapaan.

 

syysvaellus 05 33

 

Pian tämän jälkeen lähdimme kampeamaan vasemmalle rinteeseen. Se on enemmän peitteinen kuin päähuipun rinne ja siksi mukavampi nousta. Luirojärvikin alkoi pian pilkottamaan lounaan suunnalla.

 

syysvaellus 05 35

 

Puurajan yläpuolella lekoteltiin. Taustalla Jauratuksen kurun yläosia ja päähuippu.

 

IMG_0133

 

Väiterassilta oli hyvät näkymät Joukhaispäälle.

 

IMG_0138

 

Alas laskeuduimme Jauratuksen haarauman putouksille.

 

syysvaellus 05 38

 

Paluumatka oli itselleni tästä paikasta vähän hankala, sillä edellisen päivän kierroksella oli säärilihas kipeytynyt ja Sokostin rakassa laskeutuminen ärsytti sitä edelleen. Kämpälle kuitenkin päästiin. Vielä vietettiin yksi yö Luirolla ja sitten palattiin veneelle.

 

IMG_0144

 

Paluumatka oli myötävirtaan joutuisa ja eipä aikaakaan, kun olimme taas Sentinojantien päässä. Varusteet saatiin autoon poutasäässä ja venekin kärryille ja kotimatka pääsi alkamaan. Poikkesimme kuitenkin vielä Moskun kentässä vilkaisemassa. Silloin sade jo ropisi niskaan, mutta ei siitä meille enää haittaa ollut.

 

syysvaellus 05 40

 

 

Kesäkuun alussa ajelin poikani Jukan ja pojanpoikani Tapion kanssa illansuussa Kiilopään parkkipaikalle. Kun parkkilupalappu oli saatu, nostettiin rinkat harteille ja noustiin Kiilopään pohjoisselänteen yli Luulammelle suuntaavaa kulku-uraa myöten. Sinne emme kuitenkaan menneet, vaan käännyimme kulkemaan kohti Rautulampea. Kevät ei ollut vielä kunnolla kääntynyt kesän puolelle. Lumiläikkiä oli siellä täällä ja koivun lehti tunturiylängöllä pysytteli visusti silmussaan.

Rautulammelle ennätettyämme, oli ilta jo pitkällä. Teltta pystytettiin kämpän lähistölle ja mentiin unten maille. Yö oli melko viileä. Oli myös kostea keli vaikkei varsinaisesti satanut. Rautulammen kämpällä ei ollut vielä aamulla väkeä. Saatoimme siellä nauttia aamupalaa.

 

kevät 2012 1

 

Rautulammelta jatkoimme Hikiojan latvoille ja sen vartta Kotakönkäälle. Jo alkumatkasta vähäinen sade vauhditti matkaamme. Kotakönkään laavulla ruokailimme ja sade hellitti hetkeksi, joten saatoimme  kierrellä paikan hiidenkirnuja katselemassa. Sitten vesipisarat jälleen alkoivat tipahdella taivaalta. Olimme kahden vaiheilla, lähteäkö Luirojärveä kohti Palovangan kautta ja jäädä yöpymään johonkin jokivarteen vai suunnatako Tuiskukuruun. Sade alkoi yltymään ja niin päätimme mennä Tuiskukurun kämpälle ja yöpyä siellä mikäli tilaa sattuisi löytymään. Taival oli reippaan sateen siivittämä. Kämpältä tilaa löytyi ja yö vietettiin siellä.

Aamulla oli pilvistä ja usvaista. Ampupään selänteellä saattoi kuitenkin nähdä, että Pikkutuntureiden laet alkoivat ilmestyä pilvestä ja ilma kulkijalle parani muutenkin. Luirojärvelle tullessamme, olikin jo puolipilvinen ja aurinkoinen sää. Luirolla pidimme pienen tankkaustauon ja jatkoimme kulkua kohti Hammaskurua. Kärppäjärvillä taukoiltiin. Sää alkoi osoittaa merkkejä taas sateisempaan suuntaan. Kunnollinen sade kuitenkin alkoi vasta parilla viimeisellä kilometrillä. Vettä tuli kyllä rankasti. Pääsimme kuitenkin Hammaskurun kämpän suojiin. Muita ei ollut kämpässä eikä sen tuntumassa.

Seuraavana aamuna kämpän nurkalla ollut lämpömittari näytti hädintuskin kahta astetta. Ei sentään satanut. Verryttelimme jalkoja käväisemällä Hammaskodan raunioilla. Siellä oli rakennustarvikkeita varastoituna, joten näytti silti että uusi kota oli suunnitteilla.

Meillä oli suunnitelmissa mennä seuraavaksi Vongoivan kodan kautta Reutupäälle ja sieltä Anterinmukkaan. Sää vain oli edelleen kovin epävakainen. Kiertäessämme Keinopäätä etelän puolelta, Reutu oli kokonaan pilvessä. Ajattelimme, että sellaisella säällä ei kannata nousta tunturiin, kun ei kerran mitään kuitenkaan näe. Niinpä lähdimme "maantietä" myöten kohti Anterinmukkaa. Anterin tulipaikalla pidettiin taukoa.

 

kevät 2012 3

 

Tässä kohden etelänpuolella olivat selänteet jälleen näkyvissä ja meitä vähän harmitti, mutta eipä mennyt kauan kun taas pilvimassat ympäröivät huiput.

 

kevät 2012 4

 

Anterinmukkaan päästiin pääosin poutasäässä. Siellä saunottiin ja yövyttiin. Aamulla matka kääntyi kohti länttä ja Muorravaarakkaa. Sain jälleen kameraakin käsiini. Olin sen käytön vähän unohtanut kuvatessani matkapäiväkirjaa videolle. Muorravaarakan laakson reunalla kamera oli myös käsissäni.

 

kevät 2012 5

 

Tiyhtelmää tultiin alaspäin.

 

kevät 2012 11

 

...ja pian oltiin Muorravaarakan loivalla alaterassilla.

 

kevät 2012 13

 

Murravaarakan ruoktu oli tyhjillään sinne tullessamme. Saimme rauhassa valmistella aterian ja päälle paistaa räiskäleitä. Jälkeläiseni kauhistelivat kylläkin 400 gramman painoista mansikkahillopulloani, mutta tuntui hillo heillekin kelpaavan. Joessa ei vettä tulvaksi saakka ollut, joten ylitys oli helppo. Tässä ollaan ylityksen jälkeen matka-aikeissa.

 

kevät 2012 14

 

Olimme menossa Pirunportin suuntaan. Puolivälin purolla pysähdyttiin. Ateria vielä vähän janotti.

 

kevät 2012 15

 

Tullessamme viimeisten mäntyjen kohdalle puurajalle, alkoi kaakon puolella jälleen näkyä uhkaavia pilviä. Sää olikin Anterinmukasta lähdön jälkeen ollut oikein mukavan tuntuinen, mutta nyt näytti siltä, että vettä saattaa tulla niskaan.

 

kevät 2012 17

 

Kun Pirunportti näytti kovin lumiselta ja sohjoiselta, päätimme nousta sen vierestä Ukselman puolelta. Ylhäälle päästessämme sadekuurot iskivät niskaamme. Ukselman kupolin pohjoislaidalla oli vielä isoja melko kantavia lumikenttiä, joita myöten oli helppo edetä. Juuri Pirunportin louhikon kohdalla, sieltä suunnalta tulivat tuoreet viisivarpaiset jäljet. Oli vähän kahta mieltä. Ahmako vai saattoiko Muorravaarakan kämppäkirjan parin päivän takaisesta merkinnästä, jonka mukaan eraus oli nähty juuri kämpän lähettyvillä vetää jotakin johtopäätöstä.

 

kevät 2012 18

 

Jälkien jättäjää ei näkynyt. Se oli suunnannut suoraan kupolia kohti ja me taas jatkoimme länteen. Tulimme Paratiisikurun reunalle. Putous oli alaosastaan jo näkyvillä.

 

kevät 2012 20

 

Saimme juuri tätä ennen taas vettä niskaan, mutta kääntyessämme kuvaamaan kohti länttä, alkoi aurinko jo heittelemään säteitään Paratiisikurun suupuolelle.

 

kevät 2012 21

 

Suuntasimme tästä kohti Hattupäätä, mutta emme sinne nousseet, vaan laskeuduimme Paratiisikurun ojan varteen, ylitimme sen ja kuljimme Sarviojalle, jossa pidettiin taas tankkaustaukoa.

 

kevät 2012 22

 

Jatkoimme edelleen kulkua. Ohittaessamme Sarviojan suvantolampia oli taas hetkellisesti poutaa.

 

kevät 2012 23

 

Ylitimme Kaarnepään pohjoisen matalan selänteen ja laskeuduimme Sotavaarajoen varteen. Lähellä Maantiekurun polun risteystä, päätimme jäädä leiriin. Jälleen satoi, mutta tuli pieni tauko, jolloin pääsimme teltan pystyttämään ja saatoimme siirtyä levolle. Seuraavana aamuna ukkosensekaiset pilvet kiisivät edelleen lounaan puolelta kohti koillista. Alkuun ei näyttänyt kulkusää kovinkaan hyvältä, mutta jatkaessamme Sotavaarajoen vartta alavirtaan, sää poutaantui.

 

kevät 2012 24

 

Sotavaarajoen putouksille tullessamme sää oli mitä ihanteellisin.

 

kevät 2012 27

 

Suuntasimme tästä Peurapäitten painanteesta kohti Porttikoskea. Metsässä oli jälkiä ammoin kulkeneesta kulosta.

 

kevät 2012 28

Porttikosken kämpällä valmisteltiin ateria. Sinne tullessamme, oli pihamaalla kolme mönkijää. Yhdellä oli perässään teliperäkärrykin. Niillä ajeli kolme miestä, joista kaksi ulkomaalaista opiskelijaa. He lähtivät ylittämään Suomua satakunta metriä kämpästä ylävirtaan. Tätä ihmettelin, sillä juttelin puiston suomalaisen työntekijän kanssa ennakkoon, jolloin yhdessä olimme todenneet ettei siitä pääse, vaan on mentävä osapuilleen kilometri yläjuoksulle. Kaksi etummaista kyllä yli pääsi ja kolmas kaatui. Vettä oli niinkin paljon että ylösalaisin olleesta mönkijästä näkyi hädintuskin pyörät. Mies oli vyötäisiään myöten vedessä ja levitteli käsiään. Vintturilla he laitteen vedestä kiskoivat ja saivat käyntiinkin. Ylitys oli vaarallinen, sillä ajurihan olisi saattanut jäädä koneen alle ja vaikka hukkua. Minulla sattui olemaan videokamera käsillä ja taisin saada varsin hupaista tallennusta aikaan.

 

kevät 2012 29

 

Me taas jatkoimme Suomun etelärantaa ylävirtaan ja ylitimme joen runsaan kilometrin päässä olevan tulipaikan kohdalta. Pohjoisesta Suomuun laskee sillä kohden Taimenlammelta virtaava puro. Vaikka Porttikoskella ollessamme välillä satoi rankasti ja idässä jyrisi ukkonen, niin jatkaessamme sää oli jälleen lämmin ja aurinkoinen. Suomun ylityksen jälkeen heitimme vähän arpaa, kulkeako kohti Taajostuvan tulipaikkaa vai mennäkö Lankojärvelle. Suunnaksi valittiin Lankojärvi. Suomun varret ovat näillä kohdin kauniit.

 

kevät 2012 32

Joutsenpariskunta "souteli" Suomua myös ylävirtaan

 

kevät 2012 36

 

Melko pian tämän kuvan ottamisen jälkeen yllemme vyöryivät jälleen paksut ukkospilvet ja alkoi sataa. Lankojärvelle tultuamme sade ei ollut enää kuurottaista, vaan jatkuvaa. Pidimme hetken lepotauon Lankojärven kämpän räystään suojissa. Kämppä oli muuten aivan tupaten täynnä. Me jatkoimme edelleen kohti Rautulampea. Omaa matkantekoani hidasti "jalkavaiva". Suomun varressa jalkani luiskahti liukkaalla kivellä ja akillesjänteeni alkoi oireilemaan. Hitaanlaisesti pääsin perille Rautulammelle. Jännettä vähän lääkittiin teltassa ja sitten päästiin ajelehtimaan unten maille.

Aamulla oli maailma sumussa. Käärimme leirimme pakettiin ja suuntasimme kohti Kiilopään eräkeskusta. Oikaisimme eteläselänteiden yli. Mönkijät ovat kuluttaneet sille välille kauhistuttavan uran. Paikoin se on moottoritien levyinen. Siellä sumussa nämä kolme Porttikosken urhoa jälleen tulivat koneillaan meitä vastaan. Niilanpään juurella pidettiin pieni voileipätauko. Tosin esittelin muille yhdistelmän, joka koostuu ruisleivästä ja mansikkahillosta. Erittäin epäluuloisina he sitä maistelivat, mutta myönsivät sen yllättäen maistuneen aivan kelvolliselta.

Kiilopäällä lunastimme sauna- ja suihkuvuoron ja tulimme jälleen ihmismäiseen ja kotimatkalle kelvolliseen kuntoon.

Keskiviikkona 2 päivänä elokuuta ajelin kolmen kaverini kaimani Heikin, Hannun ja Juhan kanssa Kopsusjärven tienhaaraan herroiksi taksilla. Olimme lähdössä vaellukselle. Kotipaikaltani taksimies Antti oli samaan aikaan menossa Pohjois-Norjaan kalamatkalle tuttunsa Armaksen kanssa ja me olimme päässeet siivellä mukaan. Mersussa oli ahdasta. Vieläkään en oikein ymmärrä, miten neljä rinkkaa ja muut tavarat mukaan mahtuivat. Ilta oli pitkällä autosta noustessamme. Olimme tehneet lisälenkin Haaparannan kautta, joten ajomatka oli venynyt. Sovittiin, että Antti palatessaan viikon kuluttua, ottaa meidät Laanilasta uudelleen kyytiin.

Heitimme rinkat hartioille ja läksimme kulkemaan polkua kohti Kopsusjärveä. Pari kilometriä edettiin ja sitten kuljettiin polulta vähän sivummalle ja pantiin teltta pystyyn sekä ryhdyttiin yöpuulle. Taivas oli pilvessä ja aavistuksen tihutteli vettä. Aamulla tilanne oli samankaltainen, mutta sentään poutainen. Yhdeksän aikoihin oli leiri purettu ja me valmiina matkan tekoon. Leiripaikkaamme ilmestyi yllättäen jostakin pari koiraa, joten muitakin oli lähistöllä. Itse ylemmässä kuvassa tarjoilen näkkileipää ja kaimani alemmassa kuvassa  taputtelee seurallista kaveria. Mukaamme koirat eivät yritelleet, vaan häipyivät jonnekin meidän jatkaessamme matkaa.

 

vaellus-61-31

elokuu-1961-4b

 

 

Koska minä olin tehnyt reittisuunnitelman, niin myös huolehdin suunnistuksesta. Hetken kuljettuani ihmettelin, miksi polku jolta erkauduimme ei tulekaan vastaan. Vilkaisin kompassia ja se näytti menneen sekaisin. Neula osoitti aivan outoja suuntia. Arvelin, että paikalla on jokin magneettikenttä neulaa sotkemassa. Lopulta määräsin meistä ketterimmän nousemaan puuhun ja kertomaan missä suunnassa Nattasten keilat näkyvät. Kun hän osoitti suunnan suostuin uskomaan, että kompassi on kunnossa, mutta päässäni on vikaa. Käännyimme päinvastaiseen suuntaan ja pian olimme tavoittelemallamme polulla. Sen noustessa ylemmäksi ja nähdessäni etelän suunnan maisemia, naksahti päänikin kohdalleen. Siihenkin aikaan joillakin kulkijoilla oli tarvetta tehdä "maamerkkejä".

 

vaellus-61-4

 

 

 

Kopsusjärvi tuli vastaan, auringon alkaessa pilkistellä pilvien raosta. Muutenkin olimme päässeet taivaltamaan poutaisessa säässä ja saatoimme heti ryhtyä leirin perustamiseen. Teltta pantiin pystyyn järven pohjoispuolen kankaalle.

 

elokuu 1961 4

 

Näkymää Kopsusjärven pohjoispuolen rantakankailta.

 

elokuu-1961-5b

 

Pakit kiehuivat kohta nuotiolla ja kun ateria oli tullut nautittua, kaivettiin mukana olleet virvelit esille ja lähdettiin niiden kera kulkemaan järven rantoja. Saalista ei tullut. Kopsuslampi ja kämppä löytyi pienen haarukoinnin jälkeen.

 

vaellus-61-7

 

Järven ja lammen välistä miniputousta käytiin ihmettelemässä.

 

vaellus-61-13

 

 

Seuraavana aamuna matka jatkui kämpän takaa vaaralle nousevaa polkua pitkin. Kuvausta varten ryhmittäydyttiin lammen pohjoispuolen ensimmäiselle terassille.

 

elokuu-1961-6b

 

 

Pian oltiin Suomujoen varressa ja päästiin tutustumaan Suomun ruoktuun, joka oli harvoja senaikaisia "autiomajoja".

 

vaellus-61-30

 

Suomun vartta kuljimme tästä alavirtaan. Pysähtelimme tämän tästä kaloja narraamaan mutta tuloksetta.

 

vaellus-61-26

 

 

Pitempään emme tässä viipyneet, vaan jatkoimme Suomun vartta alajuoksun suuntaan. Aitalammelle tultuamme, nousimme Aitaojan vartta jonkinmatkaa ylöspäin ja sitten kapusimme ylös rinteelle. Vaikka ilma oli poutainen, niin se oli melko utuinen.

 

vaellus-63-40

 

 

Otin kompassilla yleisuuntaa itään ja kohtahan laskeuduimme vaaran itäpuolelta Suomuun laskevan vähäisen puron uurtamaan laaksoon. Siellä pideltiin ruokatulia.

 

elokuu-1961-15-b

 

 

Nousimme sitten melko korkealle Vintiläntunturin selänteelle ja laskeuduimme Vintilänojan varteen, kohdalle jossa on vesi uurtanut melkoisen murtomaaston. Sieltä kuitenkin löytyi uomien välistä sopiva tasanne yöpymispaikaksi.

 

vaellus-61-34

 

Illalla pideltiin kurun pohjalla ruokatulia.

 

vaellus-61-36

 

 

Aamulla tiskailin hampaitani muiden ollessa vielä teltassa. Aivan läheltä kuului voimakasta ärinän tapaista rykimistä. Karhu tuli ensimmäiseksi mieleen ja vilkaisin jo puita johon pääsisin pakoon kiipeämään. Saman tien koivutiheiköstä astahti esille komeasarvinen kookas poro, joka edelleen äänteli oudosti mutta juoksi tiehensä.

Kun aamuateria oli syöty ja muut aamutoimet tehtyä, leiri purettiin ja lähdettiin taivaltamaan itään. Nousimme Pikkutuntureiden rinteitä. Selänteellä Tuiskupään rakkainen laki oli selvästi tunnistettavissa. Meillä oli mukana parikin kiikaria, joiden avulla tallensin mieleeni maaston muotoja. Käyttämästäni Taloudellisen kartan lehdistä ei ollut kovinkaan paljon apua yksityiskohtaisempaan suunnistamiseen eikä muuhunkaan paikantamiseen.

 

vaellus-61-3

 

 

Tuiskukurun reunalle tullessamme, piti ihmetellä jyrkkää rinnettä. Samalla kiikaroimme vastarinteestä sopivaa nousukohtaa.

 

vaellus-61-20

vaellus-61-39

 

 

Kotkankin havaitsimme liitelevän yllämme Tuiskun reunamalla ollessamme.

 

elokuu 1961 19

 

Vaikka aurinko pilkahtelin pilvien lomasta silloin tällöin, niin vesi pilvissä oli herkässä. Saimme tämän tästä niskaamme pieniä sadekuuroja. Kurun pohjalla pidimme ateriataukoa ja sitten nousimme Tuiskupäälle. Sen jälkeisellä Ampupään pohjoisliepeeltä näimme Sokostin. Kuljimme Vasanlyömäpäitten eteläpuolelta pienten lampien kautta Luirojärven luoteispäähän. Näkymä oli vähän ankea, sillä Sokosti oli tällä välin ennättänyt kääriytyä melkein juurta myöten pilveen.

 

vaellus-61-12

 

Taivas uhkaili selkeästi sadetta ja ryhdyimme heti järven rantaan saavuttuamme teltan pystytyspuuhiin. Sen onnistuimme tekemään ja varusteemme muuten suojattua, kun sadekuuro alkoi. Saimme kuitenkin vielä illalla poutasäässä ryhtyä ruuanlaittoon ja vaatteita kuivattelemaan.

 

vaellus-61-25

 

Sunnuntaiaamu 6.8 oli edelleen kovin kostea, pilvinen ja sumuinenkin. Onneksi ei sentään kovasti satanut, vaikka tämän tästä taivaalta vähän vettä tippuikin. Itse kiertelin pohjoispään kautta itärannalle paikkoja tutkimaan ja muut tekivät samaa länsirannalla. Virvelit meillä oli kaikilla mukanamme, mutta kalaa ei saatu.

 

vaellus-61-8

Myöhemmin tapasimme järven länsirannalla keskivaiheilla pari miestä, joiden veneen olimme jo järvellä nähneet. He olivat haeskelemassa kohoja mukana olleisiin verkkoihinsa. Veneen pohjalla näytti olevan ainakin kolmikiloinen hauki. Miehet kertoivat nousseensa Luirojokea myöten järvelle  loppumatkan ollessa kovin työläs veden vähäisyyden vuoksi. Heidän mielipiteensä oli, että siihen aikaan oli rannalta turha kalaa yrittää, koska ne oleilevat järven syvänteissä. Heillä oli radio matkassa ja he kertoivat säätiedotuksen lupailleen säiden paranemista.

Miesten käsityksistä huolimatta, kokeilimme vielä kalavehkeitämme Luirojoen padon kohdilla, mutta turhaan.

Illalla vielä tutkailin karttaa. Alun perin olin ajatellut suunnata jatkossa Sotavaarajoen varteen ja tulla sieltä Suomulle, mutta rupesin epäilemään ennättäisimmekö sitä kautta keskiviikoksi Laanilaan. Niinpä maanantaiaamulla matkaan lähtiessämme suunnistelin Palovangan latvoille. Maanantaiaamu oli yhtä sumuinen kuin aiemminkin, mutta noustessamme Vasanlyömäpään rinnettä, alkoi aurinko pilkahdella näkyviin ja Sokostikin oli enää puoleen väliin pilvessä. Päästessämme Paasjoen latvakurun niskalle, Lupukoiden huippu oli vielä pilvessä, mutta sitten pilvet pyyhkiytyivät pois. Jokivarressa oli sitten jo mukavan aurinkoinen kulkusää.

 

elokuu-1961-22b

 

 

Joki virtasi pienten kallionselkien yli.

 

elokuu-1961-23b

 

 

...ja kallioilta löysimme muualtakin lepohetken paikkoja...

 

elokuu-1961-26b

 

 

Mustakeron tasolla on hieman soista.

 

vaellus-61-2

 

 

Geologien tutkimuskämppä Padagova pian ohitettiin. Siellä näytti majailevan muita retkeilijöitä, joita emme halunneet häiritä ja tulimme kohta suuputouksille, jossa hyvä tovi viivähdettiin.

 

elokuu-1961-1b

 

vaellus-61-1

Kahvitkin putousten tuntumassa keiteltiin ennen kuin jatkettiin. Suomu päästiin ylittämään tältä kohden. Matka jatkui sitten sen vartta alajuoksun suuntaan Rautuojalle saakka. Leiri perustettiin siihen.

Tiistaina 8.8 aamu valkeni poutaisena. Kuljimme Rautuojan laaksoa länteen. Ylempänä oli vähän hankala päätellä mikä on oikea suunta Rautulammelle ja vedin porukan vähän ennen lampea kohti Kutturapäitä. Hoksasin kohta virheeni, mutta nousimme rinteeseen ja ohitimme Rautulammen pohjoispuolelta. Tunturin selänne oli siellä oikein mukavakulkuista sammalpeitteistä pohjaa ja pysyttelimme samalla korkeuskäyrällä aina Luulampien tuntumaan saakka. Luulammet näkyivät selänteelle jo kaukaa.

 

vaellus-61-22

vaellus-61-23

 

 

Lammen rannalle leiri pantiin pystyyn. Lähistön pienissä puroissa narrattiin taas kalaakin ja yllättäen tammukka vieheeseen iskikin. Ne toivat sopivaa täydennystä muonavaroihimme. Lampeenkin koetin lipukkaa heittää, mutta se ei siellä renkaita tehneille kaloille kelvannut.

 

vaellus-61-29

 

 

Aamulla sää oli aurinkoinen ja kaunis.

 

vaellus-61-24

 

Meillä oli muona hieman vähissä. Sitä auttoi kovasti viimeisen päivän kalaonnemme. Nypimme läheisistä pienistä puroista perholla tammukan toisensa jälkeen. Ne pilkottiin palasiksi ja paistettiin pannulla jonkinlaisten murojen kanssa eräänlaiseksi pizzaksi. Hyvin kelpasi.

Yksinäinen poro liikuskeli lampien rantahietikolla. Se piehtaroi hiekalla ja ryntäili sinne tänne oudosti. Jotkut pistiäiset sitä varmaan kiusasivat. Lopulta se tuli täyttä vauhtia meitäkin päin. Hajaannuimme koivujen suojaan, mutta poro painui meistä välittämättä eteenpäin eikä enää palannut.

Sää Luirojärveltä lähdettyämme oli pysynyt hyvänä ja sitä se oli viimeisenä päivän keskiviikkona, jolloin tästä kohdin suunnistelin Laanilaan. Perille pääsimme kommelluksitta ja taksikin saapui paikalle sovitusti.

Matkalla sain ensimmäisen kosketuksen ja tuntuman läntiseen Saariselkään, kiikaroidessani jokaisella selänteellä ympäristöä. Mieleeni painui kokonaiskuva alueen "luonteesta" ja siitä oli minulle jatkossa kovasti hyötyä.

Huhtikuun alussa 2014 suksittelimme illaksi Suomun ruoktulle vaimoni kanssa. Olimme varanneet tilat varauspuolelta. Se olikin tarpeen, sillä illan mittaan useampi porukka oli aikeissa kämppään majoittua. Sää oli tulopäivänä aurinkoinen. Oli muutama aste pakkasta. Aamu valkeni samanlaisena. Olimme ennen muita liikkeellä ja suuntasimme paljon poljettua uraa kohti itää. Kun reilun kilometrin olimme hiihtäneet, oli edessämme kelkkauralla koskemattomalta vaikuttava jälkiuunileipä. Päättelimme, että se olisi pudonnut jonkun poromiehen kelkan kyydistä edellisenä iltana, koska näimme sellaisen olevan matkalla Kiilopäälle päin. Nostin leivän vieressä olleen männyn oksaan ja ajattelin että eiköhän kelkkamies palatessaan sen siitä huomaisi.

Päätelmä oli väärä. Se selvisi vasta paluumatkalla, kun kuulimme että kettu oli yöllä vieraillut ruoktun pihamaalla olleita ahkioita tutkimassa. Eräästä se oli repinyt suojuskankaan rikki ja kähveltänyt sieltä kolme jälkiuunileipää. Luultavasti saalis oli hankala kuljettaa ja se oli hetkeksi yhden hylännyt, kun pahaksi onneksi satuimme paikalle ja nostimme leivän siihen oksaan.

Kun ohitimme paluumatkalla paikan, oli männyn juurella lukuisia ketun jälkiä. Se oli kierrellyt moneen kertaan puun ympäri, mutta leipä oli niin korkealla ettei se ollut siihen yltänyt.

Mutta näistä me emme vielä mitään tienneet, kun jatkoimme matkaa. Nousimme uuvuttavan rinteen laaksosta Vintilä tunturin lounaiskulmalle ja jatkoimme kelkkauraa kohti Tuiskukurua. Sinne saakka emme hiihdelleet, vaan käännyimme kaakkoon seuraamaan Harrihaaraa kohti Karapuljua.

Lumi kantoi mukavasti, vaikka olimme kapeilla suksilla ja reki perässä liikkeellä.

 

kevät 2014

Reitillämme ei ollut tuoreita jälkiä. Jossain vaiheessa reitillemme ilmestyi vanha ahkion ura ja poroaidasta selvisimme samasta paikasta kuin ahkion käyttäjäkin oli mennyt. Joku oli aidan katkonut ja liittänyt sen uudelleen nailonnaruilla. Saimme solmut auki ja uudelleen kiinni. Vanha tukkitien ura ennen Karapuljua oli kovasti ollut kelkkamiesten käytössä ja erehdyin heidän jäljilleen. Se oli epätasaisuutensa vuoksi työläs valinta, mutta Karapuljun kämppä tuli vastaan sitäkin kautta.

 

kevät 2014 1

 

Kovat olivat olleet talven pakkaset, sillä melko paksu oli Luirojoen jää, kun avantoa rakentelin. Vettä kuitenkin saatiin. Sää jatkui hyvänä kun varusteita pakattiin ja jatkettiin kohti Luirojärveä.

 

kevät 2014 2

 

Tuuli melko navakasti kun taivalsimme kohti Luiroa. Se ei meidän menoamme haitannut ja järvelle tultiin joutuisasti.

 

kevät 2014 4

 

Rajan kämppä oli varattu, joten jouduimme tyytymään tähän Hilltoniin. Aika toki kului sielläkin. Lähtiessämme Luirolta pois oli aamulla kahdeksan korvilla 16 astetta pakkasta. Luusuassa oli pohjoiseen päin oikein upeat näkymät.

 

kevät 2014 5

 

Luirojoen rantakoivikko kimmelsi hienosti jääkiteissään.

 

kevät 2014 10

 

Hiihtelimme sitten Tuiskukuruun

 

kevät 2014 8

 

Kävimme suksittelemassa kurua myöten niin eteläsuunnassa kuin pohjoisessa. Tarkoitus oli mennä kurua myöten Suomun varteen, mutta joki oli avoin ja ahtaimmassa kurun osassa ei ollut sen paremmin suksimiehelle kuin reellekään riittävästi tilaa.

 

kevät 2014 7

 

Jatkoimmekin yöpymisen jälkeen kelkkauraa länteenpäin. Tultuamme Vintilän tunturin kupeelle aviosiippa tuiskahti nenälleen ja loukkasi olkapäätään. Häneltä oli muutamaa vuotta aiemmin katkennut olkapäästä jänne lähellä Kuutuaa ja nyt käsi meni voimattomaksi. Kipua ei sanottavasti silti tuntunut ja yksikätisenä hän kykeni etenemään kohti Suomun ruoktua. Onnettomuudesta huolimatta saatiin katsella hyvässä säässä lounaassa kohoavia Nattasia.

 

kevät 2014 11

 

Suomun ruoktulle selvittiin ja siellä pohdittiin mitä tehtäisiin. Meillä ei ollut tarkoituksena vaellusta vielä lopettaa, mutta kun vamman laatu ei ollut selvillä, päätettiin koettaa Kiilopäälle, kunhan oli aterioitu. Pelkona oli, että käsi kipeytyy myöhemmin ja estää matkan taittamisen. Lisäilin pitoa suksiin ennen liikkeelle lähtöä.

 

kevät 2014 12

 

Kiilopäälle päästiin, vaikkakin luoteismyrsky nousi ja hankaloitti matkaa melkoisesti. Olkapää kesti eikä tarkastuksessa kuitenkaan mitään suurempaa vauriota ilmennyt. Selvittiin tästä vain säikähdyksellä.

Kun talvivaellus jäi turhan lyhyeksi, niin jo heinäkuun alussa koetettiin uudelleen. Ajelimme autollamme Aittajärvelle. Aikomuksena oli sillä kerralla kuljeskella pitempään Suomun hyväkulkuisia rantapenkereitä. Melko lämpimässä säässä kuljimmekin alkuun Siikavuopajalle.

 

Siikauopaja

 

Laavun edustalta on lammelle hyvät näkymät.

 

heinä 2014 3

 

Käväisimme Sotavaarajoen varressakin, mutta palailimme yöksi Siikavuopajalle. Seuraavana päivänä lähdimme palaamaan takaisin. Kuva on Aittajärven länsipäästä.

 

heinä 2014 7

 

Käväisimme autolla täydentelemässä rinkkaamme ja jatkoimme sitten joen etelärantaa Snellmanilta tulevaa niemeä vastapäätä olevalle tulipaikalle.

 

heinä 2014 8

 

Lämpötila alkoi kohota ja oli sen vuoksi mukava vähän kahlailla vedessä ja katsoa löydänkö sopivaa kahluureittiä vastapäätä olevaan niemeen. Tästä sitä ei löytynyt, vaan jouduin palaamaan takaisin.

 

heinä 2014 6

 

Virran "nielun" yläpuolelta yli pääsin. Tosin virran paine oli niin kova, että aavistuksen liukkailla kivillä olisi rinkan kanssa ollut melko hankala säilyttää tasapainoa.

 

heinä 2014 10

 

Yövyimme tällä tulipaikalla. Ilman lämpö kohosi vain iltaan päin mentäessä ja ollessani hereillä puolen yön jälkeen, mukanamme ollut lämpömittari näytti edelleen kahtakymmentä astetta. Seuraavana päivänä oli tarkoituksemme kulkea Muorravaarakan varteen, mutta kun heti aamusta mittari näytti hellelukemia, niin päätimme ylittää Suomu Snellmanin kohdalla ja mennä kämpälle miettimään jatkoa. "Croxeja" joita nykyisin käytämme ylityskenkinä, asetellaan tässä jalkaan.

 

heinä 2014 12

 

Tältä kohdin Suomu onkin melko helposti ylitettävissä näillä vedenkorkeuksilla.

 

heinä 2014 9

 

Snelmanilla oli tukalaa. Aurinko oli niin ylhäällä ettei varjoa tahtonut löytyä mistään. Kämpässä taas vaivana olivat sääsket. Koetimme kuljeskella lähiympäristössä ylä- ja alavirtaan. Koetimme virkistäytyä huuhtomalla itseämme välillä Suomussa, mutta 30 asteen helle ei antanut siitä pitkään nauttia. Iltaan päin mentäessä tuntui, että on aina vain kuumempaa. Kun säätiedotus lupaili lähipäiviksi samankaltaista säätä. Päätimme äkkiä, että nyt tämä riittää.

Heitimme kantamukset selkään ja lähdimme palaamaan Aittajärvelle. Hissukseen kuljimme melkoisessa kuumuudessa sitä kohti. Kolttakentässä pidettiin pieni tauko. Saunarakennus näytti saaneen uuden tervakaton.

 

heinä 2014 11

 

Autolle päästyämme oli melko myöhä. Meillä oli ollut teltta parkkipaikalla automme lähettyvillä hiekkamontun reunalla. Levittelimme varusteemme siihen vierelle ja otimme sadekatoksen teltan päältä, että siellä vähän ilma vaihtuisi. Päätimme koettaa hetken torkkua ja sitten lähteä ajamaan kohti etelää. Ei siitä tahtonut tulla mitään. Kaiken lisäksi vastoin kaikkia odotuksia sadekuuro yllätti. Tuli kiire. Juoksujalkaa varusteet kiidätettiin autoon ja teltta sullottiin jotenkuten tavarasäiliöön, suurien paarmojen ahdistellessa herkeämättä. Sade kylläkin hellitti heti liikkeelle päästyämme, mutta paarmat ajoivat parvena meitä takaa aina parkkipaikan alkunousun päälle saakka. Oikeastaan vasta nelostielle jo päästyämme Kaunispäällä tienvarren parkkipaikalla vähän rentouduimme ja keitimme "yöteet" ennen kuin jatkoimme kotimatkaa. Voisi todeta ikään kuin vanhaa armeijatermiä käyttääkseni, että palasimme "maitojunalla..."

 

 

Elokuun 10 päivänä 1960 lähdin kahden kaverini Jussin ja Karin kanssa ensimmäiselle vaelluksellemme Saariselälle. Näin oli alkuperäinen tarkoitus, mutta matkalla suunnitelmat muuttuivat.

Astuimme junaan Seinäjoella ja Kokkolan vaiheilla Kari paljasti olevansa kuumeessa, mutta pelättyään matkan peruuntuvan ei ollut asiasta kertonut. No oli vähän muitakin terveysongelmia. Jussilta oli leikattu viikkoa aikaisemmin umpisuoli. Eivät nämä asiat huolettomia kovin paljon vaivanneet. Toki alkuperäinen suunnitelma mennä Kopsusjärven tienhaarasta Luirojärvelle ja lopettaa vaellus Laanilaan, meni uusiin puihin.

Katsellessamme karttaa, päätimmekin suunnata Nattasille ja helpottaa sillä konstin rasitusta jos Karin kuume ei heti alkuun antaisi periksi. Mieleemme ei juolahtanutkaan, että Sompion luonnonpuistossa, jonne olimme nyt menossa, oli liikkuminen siihenkin aikaan kielletty.

Aikanaan tulimme Tankavaaraan. Käytössämme olleen Taloudellisen kartan 1:100 000 karttalehden perusteella, suunnistelimme Jorpulipään pohjoisrinteelle, jonne ensimmäinen leiri perustettiin. Siellä aloitettiin kuumesairaan hoito hikoiluttamalla makuupussissa ja juottamalla vuoroin teetä, mehua ja kahvia aspiriinin kera. Kuumehan laski.

Olimme saksalaisten sodan aikana tekemällä itään suuntaavalla tiellä ja lähtiessämme kohti Seinänattasta, saatoimme käyttää ensimmäisen puron ylittävää siltaakin. Sitten olimme omillamme. Alussa oli vähän jännityksen tuntuakin, sillä ollessamme lähestymässä Riestonaavan reunaa kuului murahduksia ja ryskettä. Pian tulimme jäljille, joista näimme säikäyttäneemme mesikämmenen liikkeelle. Se oli jäljistä päätellen laukannut tiehensä.

Seinänattanen tuli vastaan nopeasti. Vähän Riestojen latvoilla piti etsiskellä ylityspaikkaa, muttei suurempia ongelmia ollut.

Kun päästiin Nattastuntureiden laaksoon, leiri perustettiin Sukkulajärven pohjoispäähän. Seuraavien päivien aikana tutustuttiin lähiseutuun ja kiipeiltiin kaikille huipuille. Meillä oli kalavehkeet mukana. Virveleitä koeteltiin ja kala söi mukavasti sekä Sukkulajärvessä että Serrikaisen pohjoispuolella olevilla Hietajärvillä.

Kiivetessämme Pyhänattasen huipulle, tapasimme siellä olevassa mökissä palovartijan ja vierailulla myös olleen lintututkijan. Kehuskelimme kalaonnellamme vaikka lintumies palovartijan takana koetti antaa kieltäviä käsimerkkejä. Kyllähän sitten selvisi, että miksi mutta vartija oli leppoisa kaveri ja sanoi ymmärtävänsä, ettei meillä ollut tietoa alueen rajoituksista.

Vaikka olimme pohjoisessa vaelluksen tapaisella ensimmäistä kertaa, niin olimme varsin kokeneita luonnossa kulkijoita, sillä varsinkin partioharrastuksemme myötä olimme useita vuosia kotipaikallamme retkeilleet metsissä joskus hyvinkin vaativissa olosuhteissa. Osasimme yhtä ja toista muutakin. Rinkat teimme itse ja Jussilla ja minulla oli omatekoiset makuupussitkin.

Ruuanlaittotaidoissa oli kyllä vähän toivomisen varaa. Osasimme toki paistaa "tikkuleipää" nuotion paahteessa ja räiskäleet kääntyivät pannulla vaikka miten monella kiepauksella, mutta muuten perustaidot olivat vähän heppoisia.

Jussilla oli jostain tullut haave "Rosvopaistin" valmistamisesta. Hän oli ennen matkaa hankkinut parin kilon tuoreen lihan palan, vähän tinapaperia ja kukkapurkin. Kun ajattelee miten vähän kylmälaitteita oli tuohon aikaan, niin voi olettaa, ettei se lihanpalanen ollut kovin hyvässä voinnissa matkaan lähtiessämmekään. Kun vielä muistaa, että matkasimme lämpimissä kulkuneuvoissa puolisentoista vuorokautta, eikä siitä eteenpäinkään ilma mitenkään kylmä ollut, ja oltuamme muutaman päivän innostuneena tutkimassa aluetta ennen kuin Jussille tuli lihanpalasensa mieleen, niin ei se välttämättä miltään osin kovin terveellistä ravintoa enää ollut.

Kuoppa kuitenkin kaivettiin Sukkulajärven rantahietikolle ja nuotiota poltettiin päällä hyvän aikaa. Muistan miten Jussi oli pettynyt kovin kutistuneen ja mustaksi palaneen lihanpalasensa nähtyään. "Miten se on mennyt noin pieneksi" hän toisteli. Syötiin se silti eikä ongelmia tullut. Oli se siinä määrin "kypsynyt".

Olin eräänä aamuna peseytymässä järven rannassa, muiden vielä torkkuessa teltassa. Jussin kömpiessä ulos, hän tuli siihen uskoon että olen ollut uimassa. En oikonut tätä väärää käsitystä. Hän ei halunnut olla pekkaa pahempi ja meni uimasilleen. Järven vesihän on hyytävän kylmää, koska se sijaitsee aika korkealla. Jussi kangistui niin, ettei tahtonut saada vaatteitakaan päälleen. Kohta hän oli kuumeessa ja taas sairasta lääkittiin kuten edellisellä kerrallakin.

Siirryimme sitten kohti Vuotsoa. Nalinojan varteen pantiin vielä leiri ja kierreltiin sen tuntumassa. Tammukka ja harri puri kovasti vieheeseen sielläkin.

Ainuttakaan valokuvaa ei ole tästä ensimmäisestä retkestämme. Karin piti ottaa kamera mukaan ja me muut ostimme sitä varten filmiä. Filmit olivat kyllä kierroksella, mutta kamera kuulemma jäi keittiön pöydälle. Sattuuhan sitä.

53 vuotta jälkeenpäin vuonna 2013 ruska-aikaan otin Pyhänattasen huipulta muutamia kuvia.

Seinänattasen "muuri" vasemmalla, Sukkulajärvi oikealla

 

vuosi 2013 nattanen 6

 

Sukkulajärvi, jonka pohjoispäässä leirimme oli.

 

vuosi 2013 nattanen 8

 

Pyhänattasen huipun pahtoja.

 

vuosi 2013 nattanen 3

 

"Palovartijan mökki", joka käyntimme aikana oli kylläkin hirsiseinäinen.

 

vuosi 2013 nattanen 7

 

Näkymä mökin kulmalta Sompiojärven suuntaan.

 

vuosi 2013 nattanen 4

 

Otos huipulta länsisuuntaan.

 

vuosi 2013 Nattanen 1

10 päivänä kesäkuuta 1966 olin kotini pihamaalla rinkkani kanssa valmiina kävelemään tien varteen odottelemaan linja-autoa, jolla pääsisin Seinäjoen rautatieasemalle, josta klo 22.20 lähtevällä yöjunalla oli edelleen tarkoitus matkata Rovaniemelle. Vaikka olin jo hyvän aikaa valmistellut neljättä vaellustani Saariselälle, niin lähdin matkaan vähän empien, sillä olin vastikään tutustunut tulevaan vaimooni.

kevätvaellus 66 1

 

Liikkeelle kuitenkin pääsin ja naapuripitäjästä linjuriin astui koulukaverini Aki. Matka sujui suunnitellusti. Aamulla oltiin Rovaniemellä ja sitten asettauduttiin pohjoiseen matkaavaan linja-autoon. Vaikka tämä postiauto ajeli vauhdikkaasti eikä pysähdellyt postia jakaessaankaan, vaan "postiljooni" heitti tiukasti rullalle käärityt lehdet ynnä muun postin täydessä vauhdissa avatusta ovesta sitä varten laadittuihin avarasuisiin laatikkoihin, niin vasta illan suussa olimme perillä Kopsusjärvelle johtavan polun päässä. Postin jakelusta voin mainita, että kyllä muutamat heitot taisivat mennä ohi laatikonkin, mutta ei se menoa näyttänyt haittaavan. Auringon heitellessä melko pitkä varjoja, vahvistauduimme voileivillä ennen patikkataipaleen alkua.

 

kevätvaellus 66 2

 

Sää oli poutainen ja aurinkoinen. Kuljimme vanhaa sodanaikaista huoltopolkua Kopsusjärvelle sekä lammelle. Kopsuslammen kämppään asettauduimme yöpuulle. Kello oli ennättänyt jo vähän yli puolen yön.

 

kevätvaellus 66 5

 

Aamulla kämpän edustan tulipaikalla keiteltiin aamukahvit.

 

kevätvaellus 66 6

 

Sitten tutustuttiin lähiympäristöön. Meillä oli virvelit mukanamme ja lipukoita koetettiin tarjota Kopsusjärven kaloille. Välillä siimakin vähän sotkeentui, jota Aki selvittelee järven männikkökankaalla.

 

kevätvaellus 66 3

 

Kalaa ei yrityksistä huolimatta vieheisiimme tarttunut. Aika kuitenkin yrittäessä kului mukavasti ja toinenkin yönseutu vierähti Kopsuksella. Aamulla lähdimme nousemaan lammen takana kohoavaa jyrkkää vaaran rinnettä kohti Suomun ruoktua. Sää oli edelleen hyvä kuten saattaa päätellä lähdön hetkellä kämpän takaa otetusta kuvasta Nattasten suuntaan.

 

kevätvaellus 66 7

 

Vaaran pohjoisrinteen alapäässä päästiin purolla sammuttamaan janoa.

 

kevätvaellus 66 8

 

Suomun ruoktun seinustalla viivähdettiin hetki.

 

767

 

Jatkoimme Suomun vartta alavirtaan Salonlammen eli nykykartoissa Kotalammen nimeä kantavan lammen rannalle, johon pystytimme telttamme. Tervasta riitti nuotioon, jolla sika-nauta käristyi jotenkuten nautittavaan muotoon.

 

772

 

Edelleen oli kirkasta ja yöllä saattoi kuvata keskiyön aurinkoa.

 

769

 

Aamulla Aki kokeili rannassa jonkun tekemää kopukkaa. Vaatetuksesta saattaa päätellä, että verenimijöistä ei ollut suurempaa vaivaa.

 

764

 

Matka jatkui tästä kohti Luirojärveä aiempien reitinvalintojeni tapaan eli ylitimme Vintilän tunturin ja Pikkutunturit, laskeuduimme Tuiskukuruun ja kiipesimme Tuiskupään yli sekä Vasanlyömäpäitten eteläpään lampien kautta Luirojärven luoteiskulmalle. Alakuvassa Aki kurkistelee reittiä alas Tuiskukurun reunalla.

 

765

 

Luirojärvelle tultiin edelleen mainion sään saattelemana. Asettauduimme Rajan kämppään, jota myöhempien retkeilijöiden taitaa olla hieman vaikea kuvasta tunnistaa. TV oli siihen aikaan vielä uutta tekniikkaa. Joku huumorimies oli aikansa kuluksi tehnyt päädylle puusta antenniharavan.

 

vuosi 1966 a

 

Kuluttelimme Luirojärvellä aikaa mm virveleitä veteen tarjoillen, mutta kuten Kopsuksella, tuloksetta. Löysin perästään hajonneen pienen veneen raiskan, joka kuitenkin piti vettä, kun asetuin keulaan ja peräosa nousi vedestä. Airon puolikkaan avulla meloskelin sillä järvellä. Kun oli tyyntä, saattoi nähdä miten syvä järvi kauempana itseasiassa on, vaikka rannalta virvelöidessä tuntuu siltä, että pohja ei laske ollenkaan.

Kämpässä ei tuohon aikaan ollut kamiinaa, vaan pieni takka. Tunnelmatulia vähän pidettiin.

 

kevätvaellus66481

 

Sokostille kiivettiin. Koska oltiin vasta kesäkuun puolen välin korvilla, rinteiltä löytyi suuriakin lumikenttiä.

 

vaellus1966781

 

Näkyvyyttä huipulla riitti.

 

kevätvaellus 66 16

 

Sokostinojalla ei ollut vielä siltaa eikä alueella pitkospuita. Matalan veden aikana ojan ylityksen saattoi tehdä näinkin.

 

Sokostinoja1

 

Raappanan kammi oli hyvässä kunnossa. Tätä kirjoittaessani on aika ja vesi tehnyt tuhojaan.

 

 

 

Luirolla kului pari päivää mukavasti. Sää alkoi lämmetä lähtiessämme pohjoiseen kohti Sudenpesää. Pälkkimäojalla sammutin janoani.

 

vuosi 1966 11

 

Kulun edetessä Joukhaispää näytti parasta puoltaan.

 

788

 

Kun lähestyimme vedenjakajaa alkoi helle olla uuvuttavaa. Eteläpään lammilla olikin syytä ottaa rennommin.

 

vuosi 1966 14

 

Nousimme tästä ylös Seisomakiven selälle, jota myöten kuljettiin eteenpäin. Kaarnepää näyttäytyy sieltä edustavana.

 

vaellus1966801

 

Sarviojan suvantolammet olivat sileinä kun Sudenpesä lähestyi.

 

vaellus1966800

 

Sudenpesän tuntumaan sitten asettauduttiin.

 

809

 

Kämpän edustalla oli tulipaikka, jolla kiehahtivat tervetuliaiskahvit.

 

vuosi 1966 16

 

Sudenpesällä majaili kemiläinen Samppa, joka kertoi saaneensa muutamaa kuukautta aiemmin sydäninfarktin, jota oli retkeilemällä hoitelemassa. Hän sanoi lepäilleensä vähäistä aikaisemmin Sarviojan varressa muutama satametriä alajuoksun suuntaan erään suuren männyt juurella, kun karhu oli kahlannut etelän puolelta yli Sarviojan ja kulkenut sitten Kaarnepään rinteeseen. Etäisyyttä oli Samppaan ollut vain muutama kymmenen metriä, mutta otso ei häntä ollut nähtävästi huomannut.

Mekin lähdimme kohta paikalle kameroinemme, mutta tietenkään emme mitään silmiimme saaneet. Käväisin vielä Kaarnepään laella pienen transistoriradioni kanssa kuuntelemassa säätiedotusta. Siellä kerrottiin Ivalossa mitatun 32 asteen lämpötilan.

Kuumaa kun oli, emme ajatelleetkaan vaeltamista, vaan seuraavan päivänkin lekottelimme varjoisia paikkoja etsiskellen. Suunnittelimme myöhään illalla jatkavamme kulkua ja 23 aikoihin heitimme rinkat selkään ja suuntasimme Kaarnepään eteläiselle matalalle selänteelle. Sinne ennättäessämme, oli taivaalle noussut mahtavia pilvilinnoja, joiden välistä auringon valosuihkut antoivat upean valonäytelmän.

 

vaellus1966806

 

Kuljimme Sotavaarajoelle ja sen vartta putouksille saakka, jossa pantiin tulet ja keiteltiin yökahvit.

 

vaellus-12

 

Jatkoimme Suomun varteen. Siellä tuli vastaan puulaavu, jossa rakentajat olivat nähtävästi käyttäneet aikaa ja purkaneet taiteellista sisintään. Ehkei Ateneumin opiskelijoista kuitenkaan ollut kyse, vaikka patsaan rinnat näyttävät olevan aavistuksen picassomaisesti eri korkeuksilla.

 

vuosi 1966 c

 

Porttikosken kämpälle tulimme 3-4 välillä aamuyöllä. Kämpän ovi oli haassa sisäpuolelta. Ei meillä silti sinne ollut tarvettakaan mennä. Laiskuuttamme heitimme teltan makuupussiemme alustaksi kämpän lähettyville kankaalle ja nukahdimme. Yhdeksän korvilla heräsimme vallan toisenlaiseen ilmanalaan, mihin olimme viime päivinä tottuneet. Oli kylmä. Kämpän ikkunalla oli mittari, joka näytti 2,5 astetta plussaa. Olipa lämpötila pudonnut rajusti muutamassa tunnissa. Taivaskin oli pilvessä ja uhkaili vähän sadetta. Yöpyjät olivat saaneet kämpän ovenkin haasta ja mekin pääsimme käväisemään sisällä. Aki oli vetänyt jo Jussi-paitaa päälleen.

 

vuosi 1966 18

 

Me kuumentelimme aamupalaamme varten vedet kuitenkin ulkona oikealla näkyvällä nuotiolla ja jatkoimme matkaa Suomun vartta yläjuoksun suuntaan. Sää oli tihkusateinen ja kolea. Palovangan suuputouksilla pysähdyttiin nappailemaan kuvia. Silloinen silta oli vailla kaidetta ja vaati hieman uskallusta. Rungot olivat ohuita ja notkuivat melkoisesti.

 

vuosi 1966 d

 

Nousimme tästä Padagovalle ja jäimme siihen yöpymään. Kämpässä majaili yksinäinen mies, jolla oli iso kattilallinen kaurapuuroa kämpässä. Hän kertoi olevansa lahtelainen, velkaantuneensa onnettomuuksien takia ja lähteneensä velkojiaan pakoon erämaahan. Hänellä oli ns taloudellinen kartta1:100 000, joka kuitenkin kattoi tästä paikasta eteläisemmän alueen. Ei hänellä tuntunut olevan käsitystä missä hän oli. Ei hänellä myöskään ollut juuri muuta syötävää kuin kaurahiutaleet, mutta niitä oli runsaasti. Piirtelin kaverille karttaluonnoksen ja vähän ohjeita, miten päästä maantien varteen jos sinne on halua. Meillä oli vähän ylimääräistä muonaa, jota hänelle jätimme vaihtelua antamaan.  Kuvassa kyseinen mies pilkkoo puita kämpän tuntumassa.

 

818

 

Kun olimme yöpyneet matka jatkui kohti Kotaköngästä. Sieltä arvelin päästävän yli. "Silta" löytyikin jos kohta hieman haastavampi. Olivathan rungot sateen liukastamia ja oksan tynkiä oli päälläkin päin. Astelin ensin yli ja sitten oli Akin vuoro. Häneltä loppui usko keskellä matkaa ja hän laskeutui polvilleen pölkyille. Olin ottanut kameran käsiini ja ennättänyt juuri ottaa alla olevan kuvan. Alkuun minua nauratti, mutta tajusin kohta että nyt oli vaaran paikka. Pitkä koski oli alla. Olimme juuri sen niskalla. Pudotusta veteen oli 2,5 - 3 metriä. Sain jotenkin valetuksi uskoa mieheen ja ojensin hänelle pientä koivun raippaa tueksi. Ei siitä olisi sanottavaa apua ollut jos hän olisi puilta livennyt, mutta vahvisti ehkä vähän uskoa. Yli selvittiin. Monesti hän on jälkeenpäin todennut ylityksen olleen hänen elämänsä kovin koettelemus.

 

vuosi 1966 22

Jatkoimme sitten matkaa Suomun vartta alavirtaan ja käännyimme Rautuojan varsia kohti Rautulampea. Siihen aikaan Rautulammen "kämppä" sijaitsi lammen pohjoisrannalla puolivälissä. Todettakoon, että olihan siellä peräti takkakin.

 

827

 

Yöstä selvittiin aamuun tässäkin majapaikassa. Seuraavana päivänä siirryimme aluksi Luulammille ja lopulta tulimme Rumakurun kämpälle, joka oli tyhjillään. Päätimme majoittua siihen viimeiseksi yöksi. Se oli kylläkin virhe, sillä viritellessämme tulta kamiinaan tulivat savut silmille. Koetimme tuulettaa minkä voimme, mutta savusaunamaisessa ilmapiirissä yö vietettiin. Tukkanikin oli aamulla noesta harmaa.

 

kevät 1966

vaellus1966824

 

Saariselän retkeilykeskukseen saavuimme viimeisenä päivänä nousten Luton latvalta ylös Hirvaspirtin kohdalta. Oli sopivasti juhannusaatto. Se vietettiin Laanilassa. Juhannuspäivän kunniaksi otettiin vielä tuntumaa kullankaivuuseen. Tutullamme Kimmolla oli nykyisen hotellialueen polttopisteessä puron varressa pieni ränni. Läkkisangollisesta maantien luiskan soraa saatiin seitsemän kultahippua...

 

vuosi 1966 e

 

 

 

Maanantaina 2 päivänä kesäkuuta 1986 matkasi perheemme ynnä koiramme Aittajärven parkkipaikalle. Kevät oli tullut pohjoiseen kovin myöhässä. Muutamaa päivää aiemmin oli satanut vielä räntää ja muutenkin oli ollut melko viileää. Tulopäivän ilta oli kuitenkin selkeä, aurinkoinen ja lämmin. Niin oli aamukin.

Suomu tulvi. Olimme tähän varautuneet. Mukanamme oli pieni muovivene ja nailonnarua riittävästi, jolla oli aikomus lautturoida väki ja varusteet toiselle rannalle.

Kun rannassa valmistettu aamuateria oli nautittu, ryhdyttiin ylityspuuhiin. Kaikki onnistui aivan mukavasti, mitä nyt pientä hätäännystä oli ilmassa koiramme ensimmäisen vesimatkan aikana.

167

Kun olimme ylitysvehkeemme piilottaneet, kuljimme Suomun rantoja Snellmanilta tulevaa niemennokkaa vastapäätä ja suunnistelimme kohti Kuotmuttia. Ilma oli helteinen ja vaikka lähtiessämme koivujen silmut olivat tiukasti kiinni, niin puoleen päivään mennessä hiiren korvat alkoivat pilkistää näkyviin. Kuotmuttiojan ylitys virkisti kummasti koiraammekin, joka hyvin haluttomasti raahusteli mukanamme. Asettautuessamme Kuotmutin etelärannan tuntumaan ateriatauolle, se kaivoi itselleen viileää tilaa kahden kiven välistä, jossa sitten makasi kuin raato ikään.

 

978

Samasta kivestä nautti kyllä poikanikin.

 

vaellus1986973

Meillä oli matkassa ensimmäiselle aterialle peräti kaalikäärylesäilykkeitä. Emme aiemmin sellaisiin olleet törmänneet emmekä kyllä myöhemminkään. Tässä ne ovat valmistumassa, eikä makua saattanut moittia.

vaellus1986982

Tyttäreni Annukka oli tähän saakka huolehtinut suunnistamisesta ja Kuotmutilta eteenpäin taas poikani Jukka. Suuntasimme aterian jälkeen Ahmajärvelle ja käännyimme sieltä länteen sekä nousimme sitten Sarviojan laakson reunalle. Sarviojan varresta löytyi vanha asentopaikkamme. Teltta pantiin pystyyn ja pinaattikeiton voimin valmistauduttiin yön viettoon. Sarviojassakin riitti leiripaikallamme hyvin vettä.

 

kuva83

 

Keskiviikkoaamuna 4 päivänä taivas oli vetänyt pilveen, kuten sääennuste oli luvannutkin. Oli silti poutaista ja lämpömittarimme näytti aamupäivällä 15 asteen lukemaa. Aamukaakaon jälkeen polku maistui jalkojen alla ja tupsahdimme nopeasti Ukselmakurun suulle. Paratiisikurun ojassakin vettä riitti senverran, että jouduimme hetkisen etsiskelemään ylityskohtaa. Siinä koiramme Muru sai jälleen virkistävän kylvyn.

Ukselmakuru oli vetinen. Polut useissa kohdin olivat puroina. Meillä oli saappaatkin matkassa, joten paljon ei tarvinnut vesiä varoa. Matkantekoa se tietysti haittasi. Pitkin kurua puhalteli vastaamme myös navakka tuuli. Ylempänä alkoi tulla lumikenttiä vastaan ja eräässä pälvessä oli paljastunut porovainaja.

Ukselmakurun ojassa oli tietysti vettä runsaanlaisesti ja joutuessamme välillä vaihtamaan toiselta toiselle puolelle, eivät saappaat kaikissa kohdissa riittäneet. Niitä heiteltiin puolelta toiselle ja tietysti kävi niinkin, että eräs huolimaton heitto pudotti saappaan veteen ja se katosi muutaman kymmenen metrin pituisen lumisillan alle. Hupaisin kilpajuoksun päätteeksi karkulainen kuitenkin saatiin kiinni ja kuivalle maalle.

Pirunportilla lunta oli vielä todella runsaasti, mutta Muorravaarakan puoleinen rinne oli kovaksi pakkautunut ja sitä oli mukava lasketella alarinteeseen.

Muorravaarakan ruoktun seinien vilahtaessa näkyviin, saatiin todeta tietysti joenkin olevan yläkorkeudessa. Yli kuitenkin päästiin. Ryhdyimme kohta aterian valmistukseen vanhan ruoktun edustalla ja sitten etsikelimme leiripaikkaa. Sellaiseksi kelpuutimme kentän entisen saunan eteläpuolelta, jonne joku oli raahannut entisen puulaavun katospuolikkaat. Nostimme ne pystyyn ja asettelimme telttamme niiden alle sateen suojaan.

vaellus1986989

 

Torstaiaamu oli jälleen pilvinen ja kolea. Sää kuitenkin lämpeni nopeasti, mutta sitten alkoi vähän tihkua taivaalta vettä. Tuntui vähän masentavalta, mutta tuli äkkinäinen käänne, taivas selkeni ja ilma tuntui oikein mukavalta ja leppeältä. Varusteita kokoiltiin hiljaksiin ja lopulta päästiin jatkamaan matkaa vasta klo 11 korvilla. Kuljimme Muorravaarakkaa ylävirtaan ja saavuimme lähellä länteen kääntyvää joen mutkaa tulipaikalle, jossa keiteltiin vettä ja nautittiin kuumaa keittoa. Kuten kuvasta saattaa havaita, lämpöä riitti eivätkä pikkusiivelliset olleet haittana.

 

990

 

Kun jatkoimme tästä matkaa ja tulimme Akanhärkäkurun rinteeseen, helteisyyden tuntu katosi äkisti pilviverhon taakse ja niskaan alkoi tipahdella vettä. Päästyämme kurun niskalle, tuuli alkoi puhallella etelästä päin voimakkaasti ja viskoi vettä vasten kasvoja. Ylitimme pysähtymättä korkeimman kohdan ja päästyämme vähän alemmaksi Anterin laakson perukalle, jäimme paikalleen ja levittelimme vanhaa telttakatosta suojaksemme.

Sade ei kestänyt kovinkaan pitkään ja lähdimme jatkamaan. Poudan ilo loppui myös lyhyeen ja harmaat pilvimassat alkoivat vyöryä uudelleen päälle ja levitti sadetta niskaamme. Taas levitimme sadekatoksen suojaksemme ja kyhjöttelimme melko tukalissa oloissa puolisentoista tuntia. Ainut tyytyväinen taisi olla koiramme joka kuorsasi äänekkäästi keskellämme parhaalla paikalla.

Sade loppui sitten, mutta kylmä tuuli puhalteli edelleen. Sonnustauduimme ripeästi liikkeelle ja suuntasimme kohti Vongoivan joen latvoja. Alkoi jälleen sataa tihuuttaa ja päätimme jäädä leiriin. Anterijoen eteläpuolelta tunturikoivikosta sopiva paikka löytyi ja virittelimme jälleen telttakankaan laavun tapaiseksi. Paikalla olleesta kelon kappaleesta saatiin tulet.

 

vaellus 1986 laavu 1

 

 

Telttakankaaseen ropisi vettä melkein koko yön. Aamulla se loppui ja sää alkoi selkenemään. Noustessamme etelästä vedenjakajalta Anterijokeen laskevan puron reunaa, oli jo ihanteellinen lämmin sää. Taustalla kohoaa Kielitunturin selänne.

 

vaellus 1986 Anteri

 

Tämä otos on osapuilleen samoilta kohdin. Taustalla siintyy Anteripään selänne.

 

165

 

Vedenjakajalla otimme vielä rennosti. Taustan tunturikylki on Anteria sekin.

 

vaellus1986987

 

Vongoivan kotaa oli jälleen joku kohennellut. Sen tuntumassa nautimme katkarapukeittoa.

 

vaellus1986991

 

Taivalsimme sitten Vongoivanjoen vartta Lihakuruojan suulle, jonka terassille leiri pantiin pystyyn. Paikalta on komeat näköalat Vongoivan suuntaan.

 

kuva6

 

Lauantai 7 päivä vietettiin Lihakuruojan ja Vongoivanjoen tuntumassa lähitienooseen tutustuen. Tässä istuskellaan Vongoivanjoen kalliojyrkänteillä.

 

006

Ohjelmassa seurasi saunamatka Tahvontuvalle. Vongoivanjoki ylitettiin suupuolelta. Siinä oli vähän ongelmia, kun koiramme kesken kuohujen kiersi turhan pitkää talutusnuoraan parisen kertaa jalkojeni ympäri. Jotenkin siitäkin kaatumatta selvittiin.

 

kuva7

 

Tahvon tuvalla saatiin saunoa rauhassa. Paikalle tuli nelihenkinen perhe Peuraselästä ja alkoi valmistautua myös saunomaan. Koiramme onnistui sieppaamaan perheenemännän sukan eikä aivan leppein mielin siitä suostunut luopumaan. Suurempia vahinkoja ei päässyt onneksi syntymään.

Joku oli askaroinut Tyyrojan itäpuolelle Tahvoa vastapäätä "karhun"

 

vaellus1986008

 

Palasimme sitten Jaurun varsia Vongoivanjoen yhtymäkohtaan. Kuva on Tahvon tuvan yläterassilta itään.

 

009

 

Vongoivanjoki ylitettiin helpommin lähempää suupuolta.

 

001

Oli melko lämmintä. Kuljimme tästä syystä jokivarressa leiriimme saakka, vaikka siellä oli välillä hieman ahtaanpuoleista. Kuusikot antoivat sopivasti viilentävää varjoa.

Sunnuntaita vasten yö oli melko kuuma, mutta viileni aamupuoleen. Päivän ohjelmassa oli käynti Povivaaralla. Lähellä Lihakurunojan suuta oli joen yli kaatunut kookas kuusenrunko, jota myöten keinottelimme yli. Siinä oli vähällä sattua pahakin haaveri, kun Annukka liukastui rungolla, kaatuen sen päälle. Naarmuilla onneksi selvittiin.

Honkatehtaan notkelmasta täytettiin vesipullot ja laelle noustiin helposti pohjoisen puolelta hieman kiertäen. Näkymät laelta olivat hienot jos kohta kauempana vähän utuiset. Idän puolen Joutsenpää näkyi selvästi ja kaakossa Korvatunturi. Talkkunapäähän oli ikään kuin käden ulottuvilla. Jyrkänteellä otoksia tehtailtiin joka suuntaan. Etelän ja lounaan vaara- ja suoalueet levisivät silmänkantamattomiin.

 

 

151

Laella viivyttiin pitkään hyvälaatuisia granaatin murusia etsiskellen. Vaikka sää oli lämmin, niin navakahko tuuli viilensi siinä määrin, että laen korkeimmalle kohdalle kerätyn kivikasan takaa etsittiin hieman suojaakin.

 

159

 

Takaisin Vongoivanjoen suuntaan palattaessa näkymät olivat tietysti hulppeat.

 

kuva9

 

Paluumatka tasaisesti laskeutuvaa rinnettä Honkatehtaan ojan varressa sujui helposti. Leirimme takaiselta kummulta pääsimme radiolla kuuntelemaan säätiedotuksen. Se lupaili sadetta. Pohdimme vaihtoehtoja, menisimmekö Siulalle vai lähtisimme Hammaskuruun. Viimeksi mainittu vaihtoehto voitti, leiri purettiin ja lähdettiin kohti Siulapään eteläkärkeä ja sieltä kohti Vuomapään lounaiskulmaa.

Maasto oli alkuun vähän hidaskulkuinen ja Siulaojan varressa olimme vasta puolentoista tunnin kulun jälkeen 22 aikaan illalla. Kulkemista tämän jälkeen hidasti vähän myös Jukan nilkan nyrjähdys. Onneksi se ei ollut kovin paha ja jalka kesti astua idealsiteen varassa.

Kulkiessamme Vuomapään terassilla näkyi jo kaukaa lounaasta lähestyvä sadeseinämä. Istahdimmekin hetkeksi tauolle ja lähdimme liikkeelle kun pisarat alkoivat tipahdella. Pian oli liikkeellä neljä märkää kulkijaa. Onneksi sade oli lämmintä. Kuljimme joutuisasti eikä Siulaojalta ottanut kuin tunnin verran aikaa, kun Hammaskurun kämpän seinät pilkahtivat näkyviin.

Kämppä oli tyhjillään ja pääsimme siellä vaihtamaan kuivat vaatteet ylle. Sitten keiteltiin kuumaa kaakaota ja painuttiin unten maille.

Maanantaina 9 päivänä kesäkuuta pidettiin "luppopäivä". Teltta pantiin pystyyn Hammaskurun kämpän lähettyville ja ajan kuluksi käytiin Hammaskotaa vilkaisemassa. Se oli juuri käynyt läpi peruskorjauksen ja varustettu uudella lukolla. Hammaskodan lammen tuntumasta on hyvä näkymä Sokostin suuntaan.

 

170

 

Ollessamme  teltan pystytyspuuhissa, helikopteri tuli matalalla Muorravaarakan suunnasta ja laskeutui hetkeksi "maantielle" vähän matkaa kämpästä. Parin minuutin kuluttua se nousi uudelleen ja lentäessään telttamme ylitse, se sai aikaan niin kovan ilmapyörteen, että teltta oli mennä aivan korkkiruuville.

Tarkoituksenamme oli kiivetä Vuomapäälle, mutta alkoi satamaan aika reippaasti. Kahdeksan aikaan illalla sää poutaantui ja pääsimmekin rinteeseen. Nousimme kuitenkin vain osapuilleen 500 metrin käyrälle, koska ylhäällä puhalteli melko viileä tuuli. Varhaisesta ajankohdasta muistuttivat ylempänä rinteessä olleet melko suuret lumikentät.

Tiistaiaamu oli pilvinen. Kämpän lämpömittari näytti vain kahdeksaa astetta. Yhdeksältä lähdettiin kohti Luirojärveä. Poroja oli liikkeellä kulkusuunnassamme melko runsaasti ja se aiheutti hirvikoiraamme kuljettaneen Annukan matkantekoon hankaluuksia. Matka eteni silti joutuisasti ja pian olimme taukoa pitämässä Hietapään satulan alapuolella itäpäässä.

 

147

 

Hietapään juurelta Luirojärvi jo näkyikin. Eipä aikaakaan kun ylitimme Ruotmuttiojan ja jäimme siihen taukoilemaan. Joku oli kaatuneen kelon viereen jättänyt pienen koivunpahkan. Sitä tässä paikalla tutkin ja panin sen jälkeen rinkkaani.

 

vaellus93145

 

Aikanaan löysin pahkasta allaolevan kuksan. Silminä kylkien eläimillä on Povivaaralta otetut granaatinsirut.

 

kevät 1986

 

Luirojärvelle tullessamme, havaitsimme siellä kansainvaelluksen, joten jatkoimme melko pian eteenpäin kohti pohjoista. Poroja oli myös näillä alueilla ja parisen kertaa Muru nykäisi Annukan pitkospuilta mutaan ja jälkimmäisellä kerralla saimme autella häntä ylös jalan upottua pehmeikköön koko mitaltaan. Välit kiristyivät niin uhkaavasti, että Leenan oli otettava perheen koiranohjaajan tehtävät joksikin ajaksi.

Leiripaikka löytyi kilometri Pikkuluirojärvestä etelään kuivalta kummulta.

Keskiviikkoaamuna 11 päivänä oli edelleen melko viileää ja taivas oli uudelleen vetänyt pilveen. Aamusärpimet kuitenkin lämmittivät ja pitivät hyvällä tuulella.

kuva13

 

Matkaan pääsimme vasta puoli yhdentoista korvilla. Annukka hoiteli tässä vaiheessa suunnistajan tehtäviä ja etenimme hänen johdollaan Maantiekurun suuntaan. Vedenjakajan kallioisen jakson jälkeen laskeuduimme Sotavaarajoen varteen, josta löytyi helpompi reitti eteenpäin. Tultuamme varsinaiseen Maantiekuruun, pulppusi Maantiekuruojan latvoilla pieneen lähteeseen voimakkaasti vettä. Se oli niin hyytävän kylmää, että mittasimme sitä pienellä lämpömittarilla. Lukema oli + 2. Ateria tehtiin tässä paikassa ja sen voimin taivallettiin kurun suulle. Vanhan kämpän rauniot olivat saaneet suojakatoksen päälleen. Panimme leirin pystyyn sen lähettyville lammen rannalle.

 

158

 

Illalla ennätti vielä istuskella kelon päällä yöttömän yön aurinkoa katselemassa.

 

161

 

Torstaina aamulla herkuttelimme mustikkasopalla ja kaakaovanukkailla ja narskuttelimme näkkileipää rungoksi ja niin olimme valmiit pakkailemaan rinkkamme viimeiselle lyhyelle etapille.

Nopsasti matka taittuikin Suomun varteen, jossa tavaroiden sekä elävän lastin rahtaaminen onnistui rutiinilla. Koirammekin kesti toisen venematkansa kiitettävästi vaikka toisen rannan lähestyessä valtava kiire kovan tuntumaan alkoi näkyä.

Vaellus lopetettiin hyvän sään vallitessa.

Syyskuun kuudentena pakkailin  toiveikkaana rinkkaani ja lähdin matkaan poikani Jukan kanssa. Aikaa meillä oli niukalti, varsinaisia kulkupäiviä vain kuusi ja tavoitteet siihen nähden olivat melko vaativat. Ajoimme Aittajärvelle. Parkkipaikalla autoja oli lisäksemme 25, joten ruska-ajan sesonki oli meneillään. Maanantaina 8 päivänä kahlailimme Suomun yli ja sen varsia alajuoksulle päin. Parin kilometrin jälkeen otimme suuntaa Kuotmuttijärven itäpäähän. Sää oli vähän outo sikäli, että sininen taivas näkyi aamusta alkaen, mutta muuten ilmassa oli runsaasti vesihöyryä jota ei kuitenkaan sumuksikaan voi luonnehtia. Se pehmensi maiseman ääriviivoja, mutta näkyvyys kauas oli harmittavan heikkoa. Alakuva on Snellmanilta tulevan niemen länsipään kapeikosta Suomujärville päin.

 

syksy 2014 18

 

Kuotmutilla oli edelleen unettavan aurinkoinen, aavistuksen utuinen näkymä.

 

Kuotmutti2

 

Jukka otti rennosti kiven päällä, kuten otti samalla kivellä 28 vuotta aikaisemmin.  Kokoa on kertynyt vuosien mittaan aavistus lisää.

 

syksy 2014 35

syksy 2014 25

 

Kuotmutilta nousimme kilometrin päässä etelässä olevalle Ahmajärvelle, joka nykykartoissa on Helanderinjärven nimellä. Siellä yhdytimme lännestä tulevan poroaidan jonka tuntumassa kuljimme Muorravaarakkajoelle. Sitä nousimme puolisentoista kilometriä ylävirtaan ja kahlasimme yli. Sillä kohdalla on Puistohallinto nimennyt tulipaikan "Muorakanmutkaksi" . Valmistelimme siinä ateriaa.

 

syksy 2014 31

 

Tässä kaakon suunnalta Muorravaarakkaan yhtyy Harrijoki, jota seuraillen kuljimme kohti Kuikkapäätä. Tunturin juuria emme kuitenkaan ensimmäisenä päivänä tavoitelleet, vaan jäimme jokivarteen leiriin. Ensimmäisen päivän kulkurupeama oli noin 12 tuntia.

 

syksy 2014 33

 

Aamu valkeni pilvisenä. Aamuyöstä oli satanutkin jonkin verran ja koottuamme leirimme, pisarointi jatkui edelleen tosin melko vähäisenä. Kun Sara Pieran muurivaara alkoi tulla näkyviin, sade lakkasi. Kuikkapään juurelta alkoi melko jyrkkä rinne. Vettä se jaksoi silti portaittain lykätä edelleen.

 

syksy 2014 22

 

Päästyämme Kuikkapään jyrkänteiden juurelle, taivas oli edelleen pilvessä mutta rakoili kaukaisuudessa vähäsen.

 

syksy 2014 26

 

Laskeuduimme Maalpurinojan vartta putouksille saakka, jossa kuumentelimme välipalaa varten vettä. Kallioiden sammalpeitteessä alkoi olla jo hieman syksyn värikkyyttä.

 

syksy 2014 30

 

Matka jatkui tästä kohti Anterinmukan autiotupaa, jonne ennätimme kahdeksantuntisen kulkurupeaman jälkeen. Kuten olimme otaksuneet, niin väkeä oli melkoisesti sekä itse tuvassa että sen lähettyvillä teltoissa. Me saimme kuitenkin vuoromme käyttää tuvan eteisosan "keittiötä" pääaterian valmistukseen. Telttamme pystytimme kummulla olevan tulipaikan itäpuolelle. Aamu oli sumuinen. Kävin keittämässä kuumaa vettä kämpän "keittiössä", mutta muuten aamuateria nautittiin kummulla olevassa katoksessa.

 

syksy 2014 36

 

Suunnitelmissa jatkaa etelään suurten tuntureiden yli ja nousta alkuun Lokan Alen Muurivaaralle. Sää oli kuitenkin aamuateriankin jälkeen kovin sumuinen ja näkyvyys olematon, joten päätimme kulkea Anterijoen varsia "maantietä" myöten länteen ja kääntyä sitten etelään Vongoivanjoen varteen ja sieltä kautta "alamaiden" kautta pyrkiä päivän päätepisteeseen Tahvon tuvalle. Kuva on sumuisesta aamusta Anterinmukassa.

 

syksy 2014 52

 

"Maantie" nimitystä, jota useasti käytän muuallakin jutuissani, on syytä vähän selventää. Kyse ei ole oikeasta maantiestä, vaan puun kuljetusta varten tehdystä urasta, jota aloitettiin tekemään 1930 luvun loppupuolella. Tarkoituksena oli hakata nykyisen valtakunnan rajan takaisia metsiä ja siirtää tukit Luirojoen varteen ja uittaa sieltä etelään. Tämä tie alkaa Luton varresta Raja-Joosepista ja seurailee nykyisen rajavyöhykkeen tuntumaa etelään Anterin entiselle Rajavartioasemalle ja kääntyy siitä kohti länttä. Anterinmukassa se edelleen suuntaa pitkin Anterijoen vartta, jättää sen Keinopään kohdalla, kiertäen sen etelän puolelta ja sitten kiertyy Vuomapään pohjoiskuvetta kohti lounasta. Hammaskodan se ohittaa selvästi näkyen ja siirtyy sitten läntisille soille päätyen lopulta ns Tammikämpälle. Tähän päätepisteeseen oli rakennettu huoltorakennuksia, joista yksi varasto toimii edelleen autiotupana. Muut on siirretty savottamuseoon Rovaniemelle. Joessa on tällä kohdalla näkyvissä vielä padon kiviarkkuja, josta paikka on saanut nimensäkin. Tietä ei siis koskaan käytetty ajateltuun tarkoitukseensa, mutta retkeilijät ja poromiehet ovat sitä myöten kulkeneet ja nykyisin se näkyy selvemmin, kun mönkijäkausi alkoi. Monissa kohdin se on kadonnutkin, mutta esimerkiksi Vuomapäällä se saattaa yllättää sellaisen, joka tien historiaa ei tiedä. Siellä on nimittäin säilynyt rinteeseen kaivettu kuutisen metriäkin leveä tie, jonka "ojan" puoleinen luiska on pitkältä matkalta kiviverhoiltu.

 

Mutta siirrytäänpä taas syysvaellukseeni. Ylitimme Anterijoen varsin varhaisessa vaiheessa Kielitunturin kupeella ja lähdimme nousemaan kohti vedenjakajaa. Tämä rinne on tiheähkön tunturikoivun peittämä, joka estää näkyvyyden kauemmas. Rinne on myös paikoin vaikeakulkuinen. Sieltä toki on mahdollista löytää helppokin kulku-ura, mutta se on vähän onnestakin kiinni. Tällä kerralla sitä ei ollut ja vedenjakaja saavutettiin ylös-alas poukkoilun jälkeen. Tässä olen ihmettelemässä vedenjakajalta tulevan kuivan puron pohjalla minne yrittäisi seuraavaksi.

 

syksy 2014 37

 

Vongoivanjoen alkulähteiltä ei ole kuin kilometrin verran Vongoivan kodalle. Se on näihin saakka ollut lukittu varauskammi, mutta sen kunnossapito on ollut heikon rakenteen vuoksi hankalaa, joten puistohallinto on nyt siitä luopunut ja jättänyt oven avoimeksi.

Kodan pihamaan tulipaikalla aterioimme. Kammin katolla istuskeli täysin kesyyntynyt metsäkyyhky, joka tallusteli melko röyhkeästi eväitämme tarkastelemaan. Näkyi kyllä, että "luonnonystävät" olivat sitä ahkerasti ravinneet. Me taas katselimme sitä lähinnä ravinnonlähteenä, mutta tyydyimme hyvään hirvi-sikasäilykkeeseemme.

 

syksy 2014 12

 

Lepotauon jälkeen kuljimme joen vartta etelään Honkatehtaanojan suulle saakka ja ylitimme siinä joen. Honkatehtaanojan "suupankissa" näkyy vieläkin Hollmanin kullanetsijäporukan 1930 luvulla kaivamat "pruuvikuopat". Näillä vaiheilla oli joen itäpuolen kalliojyrkänteillä tehty "pesäpaikka". Asukkeja ei näkynyt.

 

syksy 2014 10

 

Otimme tästä  kompassisuunnan Tahvon tuvalle päin. Jyrkän alkunousun jälkeen oli parikilometrinen tasainen männikkökangas, jota oli nautinto kulkea. Sen päätyttyä alkoi melkoinen murtomaasto, mutta lopulta osuimme oikean Tahvolle päin suuntaavan kurun itäreunalle ja etenimme sitä myöten päätepisteeseen saakka. Tupa oli tyhjillään ja Peuraselästä saunakäynnillä ollut mies, jätti puita pesään meitäkin varten. Vaelluksen hiet päästiin huuhtomaan pois ja vaihtamaan vähän vaatteita. Tuvan tuntumassa yläterassilla oli Marivaaraan menossa ollut pariskunta teltassaan parin koiransa kanssa ja Jukka myös pystytti telttamme sinne, mutta minä sitä vastoin jäin kämppään yöksi. Ateria saatiin aikaiseksi tässä Auhtijoen selällä aikanaan puhelinkopin virkaa toimittaneessa ja nyt keittiöksi muutetussa rakennuksessa.

 

syksy 2014 40

 

Torstaiaamu valkeni Tahvontuvalla melko selkeänä. Taivaalla ei näkynyt pilviä. Videoin näkymiä tuvan edustalla ennen liikkeelle lähtöä.

 

syksy 2014 9

 

Tarkoitus oli jatkaa kulkua Jaurun varsia Siulan ruoktulle ja edelleen Siulaojan tulipaikan kautta Hammaskuruun. Liikkeelle lähtiessämme teimme äkkinäisen muutoksen suunnitelmaan ja hyvän ilman ja näkyvyyden toivossa suuntasimmekin aluksi kohti Povivaaraa eli Vongoivan räystästä kuten nykykarttaan on painettu. Saavuttuamme jyrkänteen eteläpuoliselle terassille, josta on yleensä hyvät ja laajat näkymät länteenpäin Vongoivan joen laaksoon sekä Vuomapään ryhmän tuntureille, saimme pettyä sillä siellä ei näkynyt usvaisuuden vuoksi juuri mitään. Kiersimme silti Honkatehtaanjoen latvoille ja jätimme rinkat jyrkän nousuosuuden juurelle sekä kiipesimme jyrkänteen päälle. Maisemat olivat joka suuntaan peittyneet usvaan, joten tästä lenkistä ei paljon irronnut. Kuvausta räystäällä kuitenkin koetettiin.

 

syksy 2014 13

 

Alaspäästyämme lähdimme kulkemaan Honkatehtaanojan vartta alaspäin. Se on hyväkulkuista kangasmaastoa aivan Vongoivanjoelle saakka. Yhtymäkohdassa kahlailimme joen yli ja pidimme siinä tankkaustaukoa. Vongoivanjoen suhteellisen jyrkähkö laakso on kuusivaltainen ja se luo alueelle erikoisen tunnelman. Karhuilla on siellä hyviä piilopaikkoja. Jälkiä emme nähneet mutta pari muuta jätöstä sattui reitin varrella silmiin, joten sen sortin asujia paikalla kyllä majailee. Kuvassa olemme ylityspaikan kohdalla tauolla.

 

syksy 2014 34

 

Nousimme sitten ylös jyrkän länsirinteen ja otimme kompassisuuntaa Siulapään eteläpuolen painanteeseen. Siitä oli tarkoitus pujahtaa Siulaojan varteen ja edelleen nousta Vuomapään etelärinteen juurelle. Maasto oli reitillä pääosin hyvä, mutta Siulapään kohdalla oli murtomaata, jossa vähän piti haeskella sopivaa kulku-uraa. Siulaoja ylitettiin sen haarautuman pohjoispuolelta ja noustiin sitten kohti Vuomapäätä. Pelkäsin joutuvani Vuomapään eteläpuolisella alueella kulkeviin vaikeakulkuisiin kanjoneihin. Ne kyllä vältimme, mutta nousimme vähän liian korkealle rinteelle ja jouduimme sielläkin huonoille urille. Lopulta tästä syystä hitaasti matkaa taittaen pääsimme Vuomapään lounaiskulmalle ja laskeutumaan siitä polkua myöten Hammaskurun autiotuvalle. Avoin puoli oli tyhjillään ja ennätimme siellä valmistaa aterian, ennen kuin Kemihaaroista liikkeelle lähtenyt pariskunta saapui sinne samassa tarkoituksessa. Tämä keski-ikäinen pariskunta oli ensimmäistä kertaa vaelluksella tarkoituksenaan matkata aina Kiilopäälle saakka seuraavina päivinä. Rouva käveli vaikean tuntuisesti ja valitteli, että hänen pikkuvarpaittensa sijalla on vain rakot.

Heillä oli matkakumppanina rauhallinen Laika.

 

syksy 2014 45

 

Yövyimme teltassa kämpän lähistöllä ja matkaa jatkoimme perjantaiaamulla "maantietä" myöten itäänpäin. Yöllä oli ollut selkeä sään muutos. Kosteus oli pyyhkiytynyt pois ja kaukaisetkin kohteet piirtyivät nyt selvinä. Sää oli kirkas ja pohjoisen puolella oleva tunturin seinämä loisti kultaisena. Ruskaa ei sanottavasti matkan varrella ollut näkynytkään. Maaruskaakin oli ollut vain pieninä läikkinä ja yleensä koivut olivat vielä osaksi vihreitäkin. Tosin Vuomapään eteläpuolella ne olivat vain ruskettuneet ja pitkästi pudottaneet lehtiäänkin. Keinopään juurelle tultuamme käännyimme koilliseen ja ylitimme satulan. Sieltä Anteripää esitteli itseään upeasti.

 

syksy 2014 5

 

Käännyimme pohjoiseen ja suuntasimme Akanhärkäkuruun ja sen kautta Muorravaarakan latvoille ja siellä olevalle tulipaikalle. Akanhärkäkuru on erinomainen näköalapaikka tarkastella Muorravaarakan laakson läntisiä tunturiselänteitä. Ukselma ja Pirunportin lovi näkyvät sinne selvästi. Niistä pohjoiseen sijaitseva Sollanpää vaikuttaa Ukselmaa korkeammalta, mutta saattaa olla ettei siihen paikkaan näy Ukselman korkein kohta. Karttahan vakuuttaa Ukselman olevan Sokostin jälkeen alueen toiseksi korkein laki.

 

syksy 2014 7

 

Täytyy vielä todeta, että ei värikkyyttä puuttunut tältä kohden tulosuunnastammekaan.

 

syksy 2014 6

 

Tulipaikalla keiteltiin kuumaa juotavaa ja sitten jatkettiin Muorravaarakan ruoktulle ja päivän pääaterian valmistukseen. Kämppä oli tyhjillään ja saimme rauhassa suorittaa nämä toimet sekä lepäillä vähäsen seuraavaa etappia varten. Sitten ylitimme joen tavanmukaisesta paikasta ja suuntasimme kohti Pirunporttia. Tarkoituksena oli täyttää vesipullot puolivälissä rinnettä virtaavasta runsasvetisestä purosta, mutta tällä kerralla se olikin aivan kuiva ja kuivin suin saimme kiivetä pitkään. Rinne on melko vaativa sikäli, että se ruoktulta lukien nousee taitteeseen saakka nelisensataa metriä. Tosin oikein jyrkkiä kohtia ei ole kuin aivan viimeisellä parilla sadalla metrillä. Alakuvassa ollaan jo nousun loppuvaiheessa

 

syksy 2014 28

 

Louhikko selvitettiin onnistuneesti ja vettäkin löytyi muutaman sadan metrin päässä laskeutuessamme Ukselmakurua alaspäin. Kuljimme lähelle Ukselmakurun suuta ja päätimme jäädä siihen yöksi. Ukselmakurun yläosissa aurinko kultasi rinteitä.

 

Ukselmakurussa

 

Värejä riitti alempanakin Ukselmakurussa.

 

Ukselmakuru2

 

Värejä on tässäkin kuvassa, mutta suojavärejä. Kahta kiirunaa ei nopealla vilkaisulla siitä huomaa.

 

syksy 2014 46

 

Ukselmakurussa porokin näytti kohdanneen loppunsa.

 

syksy 2014 49

 

Päätimme jäädä yöksi Ukselmakurun suupuolelle. Teimme pienistä oksista kuumat kynsitulet ja keitimme iltateet.

 

syksy 2014 4

 

Iltarusko lupaili kylmää yötä.

 

syksy 2014 3

 

Yöllä olikin pakkasta. Nukkuessani minulla oli lakki päässä ja sen "kupu" oli aamulla aivan jäähileessä. Makuupusseissa silti tarjettiin. Panimme leirimme pakettiin ja lähdimme matkaan. Paratiisiojan ylitykseen ei tarvinnut onneksi riisua kenkiä. Tunnin verran kuljettuamme saavuimme Sarviojan kämpälle.

 

Vielä silloinkin oli varvusto huurteessa.

 

syksy 2014

 

Tämä on aina vilkas paikka ja erityisesti tällaisena sesonkiaikana se oli runsaasti kansoitettu. Mahduimme silti avoimen puolen kaasuliesille aamupalaa valmistamaan. Paikka vilisi vilkkaita puheliaita ihmisiä ja monenlaista "tietäjää" ja "asiantuntijaa" tuntui paikalla olevan. Eräskin katseli tuntijan silmin rinkkaani ja arveli sitä Savotta-merkkiseksi. Rungon on hitsaillut aikanaan kaverini ja vaimoni neulonut pussiosan. Alakuvassa "savottani" nojailee seinustalla täydentäessäni videopäiväkirjaani.

 

syksy 2014 44

 

Saatuamme aamuaterian nautittua, jätimme Sarviojan tietäjät. Sudenpesällä oli myös suurehko porukka majoittuneena, mutta ohitettuamme sen oli ulkosalle ennättänyt vasta pari ihmistä. Toinen heistä vaikutti myös asiantuntijalta, sillä käydessään kämpän ohi virtaavan Sarviojan rannassa, hänellä näytti roikkuvan kaulassaan sekä kompassi että gps-laite. Me emme paikalla viivähtäneet, vaan lähdimme heti kämpän takaa alkavalle pienelle polulle, joka nousee Kaarnepään jyrkkää rinnettä. Sitä myöten kapusimme tunturin laelle. Siellä koetettiin käytellä vähän kameraa, mutta jostakin lounaan suunnalta puhalsi kova tuuli, eikä siitä syystä siellä kovin pitkään viivytty. Kuvia kuitenkin näppäiltiin mm alakuvan otos koilliseen.

 

syksy 2014 43

 

Tulosuunnassamme Ukselmalla ja Sollanpäällä oli värileikkiä.

 

syksy 2014 48

 

... ja hyvältä näytti samasta kohdasta näpätty otos Ruopimapään ja Sollanpään suuntaankin...

 

syksy 2014 47

 

Laskeuduimme laelta kohti Maantiekurua. Lasku tuli otettua liikaa kohti länttä ja alas tultiin Sotavaarajoen varteen paikkaan, josta polut haarautuvat Maantiekuruun ja Sotavaarajoen vartta kulkemaan. Polut olivat hyvässä kunnossa ja joutuisaan tulimme Maantiekurun tulipaikalla, jossa keittelimme vielä Capuzzinovedet ja taisi siihen vielä riittää suikale "Putin" juustoakin. Nuotiopaikka oli sotkuisessa kunnossa. Kivikehään oli heitelty alumiinipusseja ja vaikka mitä. Korjailin ne siitä omaan roskapussiini ja kanniskelin ihmisten ilmoille. Aittajärven kahlaamolla olimme runsaan seitsemän tunnin kulkemisen jälkeen. Nelihenkinen ryhmä aloitteli ylitystä siihen tullessamme eikä automäärä parkissa ollut sanottavasti vähentynyt.

 

Istuimme sitten autoomme ja suuntasimme kohti länttä. Melko rankka mutta onnistunut vaellus oli päättynyt.

 

Kesäkuun alussa ajelin autollani nuoremman pojanpoikani Juhon kanssa Sompiojärven tulipaikalle illansuussa. Yövyimme siellä ja aamulla jatkoimme Kiilopäälle. Kun parkkikortti oli saatu eräkeskuksesta, nostimme rinkat selkään ja suuntasimme kohti Suomun ruoktua. Suomun latvan laavulla nautimme välipalaa. Laavun katolla saattoi hetken ottaa rennostikin.
vaellus 2013 7
 Sitten tultiinkin ruoktulle. Hyvin 12 v kumppanini jaksoi kantamuksensa kanssa. Olimme perillä hyvissä ajoin, joten ennätimme vielä aterian jälkeen hyvässä säässä pyörähtää vanhan ruoktun takaisella vaaralla silmäilemässä etelän näkymiä Kopsuslampea- ja järveä. Teltta pantiin pystyyn ruoktun taakse. Sitten ennätettiin istuskella Suomun ruoktun tulipaikalla.
Juhon kanssa Luirolla4
Aamulla jatkettiin kohti Tuiskukurua. Alkuun pidettiin taukoa jo parin kilometrin päässä tulipaikalla sillan kupeessa. Uudet vaelluslenkkarini kaipasivat vähän "säätöä" vaikka kotosalla olin niillä pyrkinyt keväällä kävelemäänkin. Tankkaustauko pidettiin Salon- eli Kotalammen laavulla ja sitten kuljettiin Tuiskukuruun saakka. Tuskin olimme perille päässeet, kun kettu jolkotteli kämpälle kurua myöten pohjoisesta. Olen toisaalla tästä vierailusta jo kertonut. Saimme hyvän aikaa ihastella tätä komeahäntäistä repolaista ja sain siitä myös hyvää videokuvaa. Kämpällä yövyttiin.
Juhon kanssa Luirolla3
Kolmantena päivänä siirryttiin Luirojärvelle. Väkeä ei sanottavasti ollut liikkeellä tällä paljon kolutulla reitillämme eikä ihme kyllä järven kämppäpäässäkään. Tutustuimme lähialueeseen ja kiipesimme Sokostin rinteelle. Säät olivat siihen saakka suosineet eikä Luirolla ollessa siihen muutosta tullut.
rinteellä2
Saunassa päästiin rauhassa kulkemisen hiet huuhtomaan.
vaellus 2013 6
Kun oli saunottu ja yövytty, niin lähdettiin jo paluumatkalle. Luirojoki ylitettiin ja suunnattiin luoteeseen Palovangan varteen. Latvoilla pidettiin taukoa ja siellä Juholle tuli liikeidea mieleen. Hän alakuvassa pohtii manipulaatiohoitojen järjestämistä selkävaivoista kärsiville. Taustalla Lupukoiden kaaria.
Juhon kanssa Luirolla
Palovangan tulipaikalla tehtiin hieman välipalaa.
vaellus 2013 4
Pian tämän jälkeen tultiin Palovangan suvanto-osille. Taustalla näkyy Mustakeron rinne.
vaellus 2013 5
 Suuputouksia käytiin vilkaisemassa ja sitten noustiin ylävirtaan Kotakönkäälle. Sinne pantiin teltta pystyyn. Aamulla ylitettiin Suomu ja Hikiojan varsia seurattiin latvoille ja Rautulammelle. Kämpän nurkalle oli kiinnitetty "varastelevasta ketusta" varoittava kyltti. Taisi olla sama kaveri, jonka näimme Tuiskulla.
vaellus 2013
Sitten olikin vuorossa Kiilopään eteläselänteiden ylitys. Noustuamme ylös itäselänteelle, tulosuunnassamme näkyi Rautulampi ja itäistä Saariselkää.
vaellus 2013 2
 Matka jatkui sitten länsiterassia myöten autollemme. Jälleen taakse jäi yksi onnistunut "tutustumisvaellus".

2

Perjantaina 10.6.2016 illalla ajelin Aittajärven parkkipaikalle tyttärenpoikani Petterin kanssa. Sää oli poutainen mutta viileähkö. Aittajärven rantaan käveltyämme, saimme todeta että vedet olivat melko korkealla. Se olikin odotettavissa, sillä pari päivää aiemmin oli lumimyrsky pyyhkäissyt Saariselän alueen yli. Lähinnä räntänä satanut lumi oli kuitenkin sulanut, joten sitä ei ollut nähtävissä Aittajärvellä puulaavun rannassa.
0513b
Kahlaamolla oli tietysti vesi myös korkealla. Veden korkeus arvelutti senverran, että lauantaiaamuna lähdimmekin kulkemaan Suomua ylävirtaan. Monissa kohdin tutkittiin käykö kahlaaminen. Jos se ei olisi onnistunut, tarkoitus oli kulkea aina Porttikosken sillalle saakka, mutta Siikavuopajan kohdalla päätettiin koettaa. Vesi oli siinäkin turhan korkealla, virta todella voimakas ja vesi hyytävän kylmää. Yli siitä päästiin, vaikka usko oli kyllä koetuksella. Siikavuopajan laavulla pidettiin pientä taukoa.
0517b
Jatkoimme kohti ylävirtaa mutta käännyimme sitten kohti Sotavaarajokea. Siikavuopajan puulaavulta vajaa kilometri on poroaita. Portti oli nyt auki ja aitaakin käännetty rullalle kymmenisen metriä.
Kuljimme Sotavaarajoen varteen tultuamme itärannan vähäistä polkua ylävirtaan. Noin kilometri ennen putousten tulipaikkaa, oli kahden polun varressa olevan kiven välissä rinkka, levällään oleva makuupussi sekä umpisolumuovinen makuualusta. Nämä varusteet olivat siinä jo edellisen vuoden elokuussa. Paikka varusteiden jättämiselle on kovin outo. Mieleen tuli, olisiko jollekin kulkijalle tullut vakavampia ongelmia vaikkapa jonnekin sivummalle poikettuaan. Tästä vähän eteenpäin riippui puun oksasta pussi, jonka kyljessä olleen tekstin mukaan sisälsi itsetäyttyvän makuualustan. Ketään ei näkynyt mailla eikä halmeilla.
Meillä oli tarkoituksena putousten tulipaikalla keitellä tulilla vettä ja nauttia vähän välipalaa. Paikalla epäonneksemme ei ollut polttopuita, joten tyydyimme kylmiin eineisiin. Matkaa jatkettiin niiden varassa.
0518b
Vaikka päivä oli puolipilvinen ja aurinko paistoi tämän tästä, niin silloin tällöin pieniä sadekuuroja tuli niskaan. Ne olivat melko vähäisiä, joten ei niistä mitään haittaa ollut. Hiljakseen taitoimme matkaa eteenpäin ja polun haarautuessa itään, lähdimme nousemaan Sarviojan laakson reunalle. Ilta olikin melko pitkällä, kun Sarviojan kämpän seinät ilmestyivät näkyviin. Olimme ensimmäiseksi yöksi varanneet tilat kämpän varauspuolelta. Se oli tyhjillään ja saimme rauhassa valmistella sen suojissa tukevan aterian ja sen päätteeksi rentoutua varauspuolen patjoilla.
Sunnuntaiaamu Sarviojalla valkeni kauniina ja lämpimänä.
0520b
Varusteet olivat valmiina kulkua varten vähän ennen yhdeksää. Tavoitteena oli Muorravaarakka ainakin aluksi. Vähän mietittiin sen jälkeen jatkamista Anterinmukkaan saakka. Alkuun suunnattiin kohti Paratiisikurua. Sää tuntui kovin lämpimältä ylittäessämme Sarviojaa. Siinä myös oli vettä yli normaalin ja tarvitsimme kahluujalkineita. Aurinkoinen lämmin sää haihtui melko nopeasti. Taivas alkoi pilveilemään ja kylmä ilmavirta viilensi nopeasti. Paratiisikurun suulla pidimme pienen välipalatauon ja  alkoi tipahdella hieman vettäkin niskaan. Se loppui kuitenkin alkuunsa. Kurun perällä oli lumipeite vielä aivan rikkumaton. "Kakkoslampeenkin" laskeva puro kohisi suuren lumisillan alitse. Tarkoitus oli nousta Ukselman rinteeseen syntynyttä polkua ylös, mutta se oli sulamisvesistä aivan kuralla ja pehmeänä, joten käännyimme viistoon vasemmalle ja nousimme Ukselmakurun reunalle ja laskeuduimme Pirunportin louhikkoon. Sen painanteessa oli vielä vanhaakin lunta ja sen päällä uuden lumimyrskyn jäänteitä. Uuden lumen paksuus näytti olevan kymmenkunta senttiä. Muorravaarakan laakson suunnalla lumia ei näkynyt.
0524c
Muuten Pirunportin reunaltakin oli lumi sulanut melkein olemattomiin. Kokeilimme alarinteeltä puhelinta, mutta yhteyttä ei syntynyt. Myöhemmin tuli tietoon, että Soneran masto Sokostilla oli vialla. Laskeutuessamme alaspäin, rinteen puolivälin purosta saimme janomme sammuttajaa.
0526-a
Sitten oltiin Muorravaarakan koskessa kahlaamassa. Ruoktu oli tyhjillään. Saimme valmistella aterian rauhassa ja peseytyä rannassa. Sitten ryhdyimme tutustumaan lähiympäristöön ja sen aikana alueelle alkoi lappamaan tasaisesti väkeä. Varaustuvan puolelle tuli norjalaisryhmä ja yksittäisiä pariskuntia sinne tänne. Illan mittaan alueella oli varmaan parisenkymmentä ihmistä ehkä vähän enemmänkin.
Suurehkossa norjalaisporukassa oli muutama 10-13 vuotias. He olivat kovin kiinnostuneita kämpän lähettyvillä olevasta muurahaispesästä ja kävivät sitä moneen otteeseen tallentamassa kamerapuhelimiinsa. Me Petterin kanssa katselimme vain muuten ympäristöä.
0529b
Kun meno ruoktulla alkoi tuntua vähän turhan rauhattomalta, varsinkin kun norjalaisryhmässä varauspuolella tuntui olevan muutamia rumpalitaitojen kehittämisestä kiinnostuneita. Me pystytimmekin teltan lähelle entisen saunan paikkaa. Saimme ennen nukkumaanmenoa myös puhelinyhteyden kotiväkeen ruoktun kaakkoispuolella olevan pienen kummun päältä. Yö oli melko viileä ja ohuessa kesäpussissani tahtoi tulla vähän vilu, mutta aamuun saakka selvittiin. Ruoktun avoimella puolella valmistetun aamuaterian nautittuamme lähdimme kulkemaan Muorravaarakan vartta yläsuuntaan. Akanhärkäkurun niskalle päästyämme oli oikein hieno kesäpäivä parhaimmillaan.
0532b
Kurun niskalla ehdittiin tutustua yksityiskohtiin.
0536a
0538a
Ennätimme tällä kohden havaita kotkan leijuvan korkealla taivaalla ja tultuamme Keinopään ja Pirttikallionvaaran välisestä painanteesta Vuomapään kupeelle "maantielle", havaitsimme susiparin jäljet silloin tällöin parin kilometrin matkalla. Jäljet olivat melko tuoreet.
Hammaskuru oli tyhjillään sinne tullessamme. Meillä oli varaus lukolliselle puolelle ja siellä valmistelimme aterian. Sitten kävimme jalkoja verryttelemässä Hammaskodan lammella. Tie sinne oli suurelta osin todella märkä ja upottava, joten kiertelimme pääosin metsän kautta. Metsäpohja oli myös märkä syystä, että kämpälle päästyämme satoi reippaasti. Tultuamme lammelle, totesimme että meidän vaelluslenkkareillamme ei ollut asiaa eteenpäin. Hammaskodalle olisi pitänyt kiertää lammen toiselta puolelta. Jätimme sen toiseen kertaan ja yritimme puhelinyhteyttä, mutta sitä ei saatu. Vähän jäimme ihmettelemään, sillä masto oli selvästi näkyvissä. Vähän jäi epäilystä oliko puhelin kunnossa. Palatessamme takaisin kämpälle, oli avoimelle puolelle tullut yksinkulkija ja melko pian hänen jälkeensä pari muutakin kaverusta. Petteri oli kantanut rinkassaan makkarapakettia ja illalla oli nuotiopaikalla niiden käristämisen vuoro.
0540c
Yö vietettiin taas kämpän patjoilla ja aamulla sonnustauduttiin matkaan. Petterin rinkan viilekkeitä hieman pidennettiin ja hänestä tuntui, että kantamus istui selkään paremmin. Vaikka kämpän ohi virtaavassa purossa vesi olikin ylhäällä, niin kenkiä riisumatta siitä päästiin yli ja matka kohti Luiroa pääsi alkamaan. Sää oli pilvinen mutta poutainen. Väsynyt puu-ukko oli polun varrella yhtä raskasluomisin silmin kuten ennenkin.
0541c
Kärppäpään tulipaikalla pidettiin taukoa ja nautittiin kaakaota. Puusuojassa oli todella tervaksisia puita.
0544a
 Tästäkin puhelinta koeteltiin ja edelleen tuloksetta. Hietapään juurelta noustiin selänteelle ja Luirojärvi pilkahti näkyviin. Laskeuduimme alas polkua myöten, mutta erkanimme siitä, nousten viistoon ylemmäksi rinteelle, jossa on hieman kuivempaa. Siellä on myös nykyään mönkijäura, jota pitkin matkasimme Ruotmuttiojalle. Siellä ollessa helikopterin säksätys alkoi kuulua ja se lensi kohti Sokostia. Epäillessäni, että puhelinmastossa voisi olla jotakin vikaa ja että kopteri olisi sitä ollut korjaamassa, kokeilin taas yhteyttä ja sen sainkin. Pian Sokostin suunnasta helikopteri tulikin ja suuntasi etelään päin. Ehkäpä se oli korjauslennolla. Näiltä tienoin polku Luirojärvelle on erinomainen ja pian kävelimme Rajankämpän pihamaalle. Kämppä oli tyhjillään ja majoituimme siihen. Aterian jälkeen vilkaisimme saunaa. Ei se löylykunnossa ollut, mutta lämmin ja pata oli täynnä kuumaa vettä. Käytimme tilaisuutta hyväksi ja peseydyimme perusteellisesti. Petteri suunnitteli hieman talviturkin riisumistakin järvessä, mutta se aie jäi suunnittelun asteelle. Saunapitkoksien päässä oli silti mukava hetki istuskella järveä ja Lupukoita katsellen.
0546b
Kuljeskelimme illan mittaan järven eteläpäässä. Väkeä oli vähän liikkeellä. Hilltonissa oli avoimella puolella neljä ihmistä. Myöhemmin ryhmä saksalaisia saapui Sokostin suunnasta ja majoittui telttoihin Rajankämpän tulipaikan läheisyyteen. Yöllä satoi melkoisesti, mutta sää poutaantui aamuun mennessä. Oli osittain aurinkoistakin. Jatkaessamme matkaa pohjoiseen, tavanomainen polku oli hankalakulkuinen, sillä myrsky oli kumonnut esteeksi pienempiä ja suurempia puita ja lisäksi talvellinen tykkylumi näytti tehneen melkoisesti tuhoja, painaen nuoria koivuja siten etteivät ne siitä oikene. Sokostinojan kohdalla olivat kuitenkin paikat ennallaan.
0548a
 Koska maasto oli melkoisen märkää, niin suuntasimme Pälkkimäojan suuntaan kulkevalle mönkijäuralle. Pitää kuitenkin sanoa, että suo oli siellä ja vetelä täällä. Mönkijätie oli paikoin kovin huonossa kunnossa. Sokostin suunnasta tulevat sulamisvedet ja purot olivat paikoin huuhtoneet koko tien mennessään. Poromiesten mökeille päästyämme erkanimme mönkijäurasta ja kuljimme tavanomaista polkua Pälkkimäojalle ja laavulle. Siellä tulilla keiteltiin ateriaa ja sitten suunnattiin vedenjakajalle ja Maantiekurun alkuun. Päivän päätepisteeksi valitsimme Sotavaarajoen ja Maantiekurun polkujen yhtymäkohdan, jossa on epävirallinen tulipaikka. Sen lähettyviltä etsimme telttapaikan ja panimme leirin pystyyn.
Vähän kauhistuimme, kun juuri ollessamme telttaan menossa, ilmestyi yläterassille lauma varhaisnuorisoa, jotka ryhtyivät pystyttämään telttojaan. Niitä näkyi nousevan peräti seitsemän kappaletta. Ei heistä silti suurempaa meluhaittaa ollut ja aamu tuli vastaan sielläkin. Alakuva on tältä epäviralliselta tulipaikalta.
0556b
Yläterassin telttailijat olivat vielä unten mailla, kun me jatkoimme matkaa Maantiekurua kohti Suomua. Polku oli kohtuullisessa kunnossa ja sää oli aurinkoinen ja oikeastaan ensi kertaa hieman lämpimämpi. Poroaitaa lähellä olevalla tulipaikalla pidimme vielä tankkaustaukoa. Maantiekurunojan varsi on rehevä.
0561a
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    0562b
0563a
 Sitten olikin Museokämpän tulipaikka kohdalla.
0565b
Pian oltiin Aittajärven kahlaamolla. Vesi oli edelleen hieman korkealla ja virtaus melko voimakas, mutta mitään ongelmia Suomun ylityksessä ei ollut. Olimme vähän ajatelleet peseytyvämme puulaavun rannassa, mutta kun siellä oli väkeä, niin kuljimme parkkipaikalle ja ajoimme Kuutualle. Siellä saimme rauhassa peseytyä, paitsi että sinisenmustia pilviä alkoi nousta lounaasta uhkailemaan sadekuurolla. Ennätimme kuitenkin tehdä tarvittavat toimet ja sitten kotimatka pääsi alkamaan.
Siulalla mennessä kuitenkin poikettiin kertomassa Sotavaarajoen rinkasta ja muista varusteista.