Hiihtovaelluksesta pari sanaa

Telkkarissa menee Peltsin uusi luonto-ohjelma. Yhdessä jaksossa hän parin miehen kanssa tekee retken suksien ja ahkioiden kanssa Kemihaaroista Korvatunturille ja sitten Nuortin varteen. Kuvauksen aikana oli selkeä pakkassää, kuvaus oli upeaa ja näkymät hienoja. Etenemisen kannalta katsoen huonoa oli pehmeä lumi. Etapit olivatkin melko lyhyitä.

Tähän kylläkin vaikutti se, että sukset olivat porukalla sopimattomat. Silloin kun on maastossa painumaton lumi, pitää suksella olla paitsi leveyttä myös mittaa. 2,50 metrinen ehkä riittää keveälle, mutta painavampi vaatii pitemmän. Se ehdottomasti kannattaa kokeilla ennakkoon. Nähtävästi asianomaiset eivät olleet suksiaan vastaavissa olosuhteissa kokeilleet.

Porukalla näytti olevan yleisimmin käytössä oleva ahkiomalli. Ne oli pakattu liian korkeiksi ja tästä syystä painopiste oli ylhäällä. Sillä ei tietenkään ollut merkitystä silloin, kun mentiin osapuilleen tasamaata, mutta Nuortin kanjonissa näytti olevan työlästä.

En missään tapauksessa itse lähtisi tuon mallista ahkiota vetämään. Se uppoaa pehmeässä syvälle ja kitka on suuri. Silloinkin kun lumi kantaa paremmin, se on aivan onneton jos edetään rinteillä sivuttain. Yllätyin myös siitä, että se ohjautui melko huonosti.

Kannattaa askarrella itse ja rakentaa vähän leveämpi, joka pysyy sen takia paremmin pystyssä ja johon saa taakan rakennettua siten että painopiste tulee mahdollisimman alas. Jos alle panee leveydeltään kymmensenttiset sukset, niin se liukuu lumen pinnalla niin kevyesti, ettei sitä vetäessä juuri huomaa. Omassa reessäni oli vanhat kuntohiihtäjän sukset. Ei sekään silti pehmeässä sanottavasti uponnut. Valitettavasti jouduin sen tilan puutteen vuoksi jättämään kun muutin asumaan toiselle paikkakunnalle. Nyt pitäisi askarrella uusi.

Toisaalta jos aikoo pysyä Saariselän alueen lukuisilla kelkkaurilla, niin on aivan sama millaiset ovat sukset ja perässä vedettävä laite.

Ei hiihtovaelluksen tarvitse suinkaan olla raatamista. Etukäteissuunnittelu ja kokeilu maksaa vaivan.