Mikä on Saamenmaa

Olen muutaman vuoden hieman hämmästellyt käsitettä Saamenmaa, jota tuodaan esille nykyisin aika kärjekkäästi. Samassa yhteydessä puhutaan saamelaisista alkuperäiskansana, johon (muut) suomalaiset kohdistavat siirtomaavaltaa.

Alkuperäiskansakäsitteeseen on perusteita, koska tämä suomalaisugrilaiseen kieliryhmään kuuluva ryhmä asettui maahan nykytutkimuksen mukaan runsaat 3500 vuotta sitten ja muut esi-isämme parisataa vuotta myöhemmin, mutta hekin sentään vähän vajaat 3500 vuotta sitten. Ajallinen ero on kovin vähäinen.

Varmaan saamelaisiin on kohdistunut sortoa, väärinkäytöksiä ja mielivaltaa, mutta ei pidä unohtaa että eri aikoina ja vaiheissa, on saman tapaista sortoa kohdistunut  useimpiin muihinkin ryhmiin.

Uskon, että saamelaisten asiat ovat nyt aika hyvällä tolalla. He voivat laajalti ylläpitää omaa kulttuuriaan ja perinteitään sekä vaalia kieltään. Minun on vaikea nähdä, miksi juuri nyt syytökset sinkoilevat muiden suomalaisten suuntaan.

Minulla on myös kovin hämärä käsitys siitä, mikä alueellisesti on tätä Saamenmaata. Onko se mahdollisesti sama kuin 1950 luvun alkupuolella perustetun Saamelaisten ja Samojedien Sosialistisen Neuvostotasavallan alue. Perustava kokous pidettiin Petroskoissa ja siihen osallistui edustajia Kuolasta, Suomesta, Norjasta ja Ruotsista. Suomen puolella eteläraja kulki osapuilleen Korvatunturin eteläpuolelta Norjan rajalle länsi-luoteeseen.

Vai onko kysymyksessä joku muu Saamenmaa? Onko tässä pyrkimystä itsenäisyyteen vai ehkä autonomiaan? Liittyykö tämä jotenkin Urho Kekkosen noin 50 vuoden takaiseen henkilökohtaiseen yritykseen vaihtaa Pohjois-Lappi Karjalan kannakseen? Onkohan joku suurvalta kiinnostunut Saamenmaasta?

Onhan selvää, että saamelaiset ovat viimeisen 3500 vuoden aikana jossain määrin sekoittuneet muuhun väestöön, mutta elintapansa vuoksi he ovat viime vuosikymmeniin saakka erottuneet muusta populaatiosta ja heillä on tästä syystä muodostunut selvemmin oma identiteetti. On ymmärrettävää, että he haluavat sen säilyttää.

Erästä saamelaista elokuvantekijää hiljakkoin haastateltiin telkkarissa aiheesta ja haastattelija kysyi saamelaisuuden määritelmää. Vastaaja kertoi, että saamelaisyhteisö itse haluaa päättää kuka sen määrityksen saa.

Tottahan toki tämän täytyy kaikille sopia, mutta olennaista on tarkka määrittely. Suomen alueella asuvat saamelaisetkin ovat Suomen kansalaisia, perustuslain sekä muiden lakien suomin oikeuksin ja velvoittein. Jos Saamelaiskäräjien määritelmät saamelaisuudesta eivät sovi voimassa olevien lakien puitteisiin, niin ei niitä voi vahvistaa.

En usko, että tällä hetkellä määritelmät ovat aivan kohdallaan. Eräs saamelainen kertoi minulle itse saaneensa saamelaisstatuksen, vaimo ei, poika kyllä mutta tytär taas ei. Ymmärrän toki sen, että mikäli vaimo ei selvästi kuulunut saamelaissukuihin, niin häntä ei voinut hyväksyä. Sisarusten eri asemaa en käsitä mitenkään. Päättikö yhteisö hylätä statuksen, koska sukupuoli oli väärä tai ihminen yhteisön mielestä muuten kelju.

Itselleni on jäänyt tunne siitä, että saamelaisstatuksen saavaa ryhmää koetetaan hinnalla millä hyvänsä rajata mahdollisimman pieneksi. En käsitä miksi. Tuo mainitsemani saamelainen mainitsi syyksi ahneuden, mutta en kyllä ymmärrä mitä tässä yritetään haalia mahdollisimman pienen ihmisryhmän jaettavaksi.

Muutama vuosi sitten palautettiin näyttävästi Inarin Hautausmaasaaresta tutkimukseen otettuja luita Helsingin anatomian laitokselta takaisin. Suomalaisia syyteltiin tässä yhteydessä, enemmän tai vähemmän peitellysti kolonialismista ja pyhän paikan häpäisemisestä. Olisi tässä yhteydessä ollut syytä avata vähän taustoja.

Kun vuonna 1934 retkikunta saarella vieraili, niin kyse oli kyllä enemmänkin arkeologiasta. Tutkijat keräilivät osaksi maan pinnalla olleita luurangon osia. Suurempaa pyhän paikan kunnioitusta eivät hautaajat sen perusteella olleet tunteneet. Hautauspaikkaa ei tietenkään oltu pitkään aikaan käytetty.

Tuollainen tutkimus oli ollut jo pitkään muotia ympäri maailmaa. Kalloja mittailtiin ja  tuloksista tehtiin päätelmiä sekä aseteltiin rotuja paremmuusjärjestykseen. Suomessa tutkimusta johtanut anatomian laitoksen johtaja professori Väinö Lassila sanoutui kohta irti näistä rotuopeista ja katsoi, etteivät ne teoriat kestä tieteellistä tarkastelua sekä natsien rotuoppien olevan puhdasta hölynpölyä.

Tuon saaren löydösten sivutuotteena oli Tuomo Itkosen Samikiel abis eli saamenkielen aapinen, joka kustannettiin Anatomian laitokselta saadulla rahalla, Itkosen osallistuttua retkikuntaan. Aapisen muuten kuvitti Samuli Paulaharju.

Nykypäivän ihminen voi hyvinkin paheksua silloista toimintaa, mutta pitää muistaa millaisessa kehyksessä kaikki silloin tapahtui. Kovin pitkällä syyttävällä sormella ei kannattaisi osoitella esimerkiksi Itkosen veljeksiä, Paulaharjuja eikä monia muita heidän aikalaisiaan, jotka tallensivat paikallista kulttuuria.

Elokuvantekijä syytti mm turismia saamelaisen kulttuurin vahingoittamisesta kai lähinnä tarkoittaen poronhoitoelinkeinoa. Tunnen itse syyllisyyttä pitkän retkeilyharrastukseni vuoksi. Olisiko oikeanlaista tukea saamelaisuudelle, luopua retkeilystä sekä muokata mielipiteitä siihen suuntaan, että suuret turistikeskukset pohjoisessa pannaan kiinni.

Kehitykselle ja muutoksille kukaan ei silti voi mitään. Muutoksia vain tulee. Monet saamelaisetkin ajelevat autoilla, mönkijöillä ja moottorikelkoilla sekä asuvat automaattisilla järjestelmillä lämpiävissä asumuksissa. Voisivatko ne olla mahdollisia pääosin porotalouden tuotoilla, kun ne jäkälämaat oli kaluttu kovin vähiin jo silloin kauan sitten kun siellä Saariselällä ryhdyin retkeilemään. Sitä en osaa mitenkään arvioida. Ehkä Saamenmaan asukkaat osaavat.