Kesän alussa vaimollani, tyttärelläni sekä itselläni oli hankkeissa tehdä vaellus Saariselällä. Ongelmana vain oli ajan puute. Käytettävissä olleet päivät eivät luoneet kummoisiakaan mahdollisuuksia päästä oikeastaan mihinkään. Sitten mieleen juolahti rajamiesten kulku-ura Raja-Joosepista Anterin entiselle rajavartioasemalle. Ajattelin, että se on ainakin osittain pyöräilykelpoinen ja pääsisimme pyörien myötä nopeasti vähän "syvemmälle" hyville kulkualueille. Mielessä oli, että käyttäisimme vähäiset päivät Anterinmukan, Rovapään ja Kuikkapään tuntumassa.

Tuumasta toimeen. Meillä oli vain tavalliset polkupyörät, kapearenkaiset kuten siihen aikaan yleensä ja lähinnä päällysteteille tarkoitetut. Arvelin kuitenkin niilläkin päästävän. Tavaratelineelle kiinnitin poikittain laudankappaleen, johon taas suunnittelin kiinnittäväni rinkat poikkipuolin.

Tiistaina 15.6 illalla olimmekin laavulla riippusillan lähettyvillä Luton rannassa tulilla. Ilta oli selkeä ja sääsketön.

 

pyoraretki-93-5

 

Yö sujui laavussa hyvin, varsinkaan kun pieniä siivekkäitä ei ollut vaivoina.

 

pyoraretki-93-4

 

Keskiviikkoaamu valkeni edelleen poutaisena ja varusteet päästiin pakkaamaan kaikessa rauhassa sekä vahvistamaan neljättä lenkkiämmekin päivän etappia varten.

 

pyoraretki-93-3

 

Aurinkoisen kulkupäivän aamu saa aina virkeälle mielelle.

 

pyoraretki-93-2

 

Polkupyörät taakoitettiin ja kuljetettiin sillan yli. Ajo sujui odotetusti. Suurimman osan matkaa oli mahdollista pyörillä ajaa. Vain muutamissa kohdissa oli niin huonoja kohtia tai jyrkkiä nousuja, että pyörää piti taluttaa. Pari tuntisen ajon jälkeen oltiin jo Helttamorostoilla. Kun olimme ajelleet alamäen vartioston rakennusten lähelle, panimme pyörämme sivummalle odottelemaan, heitimme rinkat selkään ja kuljimme Anterinmukkaan. Oli ruvennut päivän mittaan pilveilemään ja seurasi sateinen jakso. Vasta torstai-illalla poutaantui ja kiipesimme Anterinmukan läntiselle "kummulle" maisemia katselemaan. Idässä vielä Vaadinkuristaman ja Purnupään suunnalla pilveili.

 

pyoraretki-93-7

 

Lounaassa Kielitunturin pohjoisrinteellä oli ajankohtaan nähden vielä kovasti lumia.

 

pyoraretki-93-6

 

Tältä näköalapaikalta on hyvä näkymä Anterinmukkaan.

 

pyoraretki-93-8

pyoraretki-93-9

Sää kun parani, niin ylitimme Kaarreojan tältä kohden ja asetuimme ojan pohjoispuolelle leiriin noin kilometrin päähän Anterinmukan kämpästä.

pyoraretki-93-10

pyoraretki-93-11

 

Tiesimme, että hiljakkoin oli lähettyvillä Rovapään rinteellä nähty karhuperhe. Tyttäreni tuntuu epäilevän että metsästä kuuluu epäilyttävää risahtelua.

 

pyoraretki-93-12

 

Aviosiippani vain rauhallisena harjaili hampaitaan.

 

pyoraretki-93-13

 

Leirimme lähettyvillä oli erikoisia nähtävyyksiäkin.

 

pyoraretki-93-14

 

Ulkoilma tekee nälkäiseksi. Meillä oli aterian valmistusta ajatellen pieni kaasukeitin. Ilmavirta tahtoi riistää liekkiä kattilan alta, mutta makuualustasta saatiin suojaa.

 

pyoraretki-93-16

pyoraretki-93-15

 

Aurinkoisena päivänä lähdimme Kuikkapäälle. Maalpurinojan putouksilla pysähdyttiin sitä tarkastelemaan. Putouksen yläosassakin oli vielä aika tavalla lunta.

 

pyoraretki-93-17

 

Kallio vain tuntui kovin pehmeältä. Tyttäreni humpsahti kiveen kaulaa myöten.

 

pyoraretki-93-22

 

Putouksen alaosakin oli vielä lumen vangitsema.

 

pyoraretki-93-20

 

...mutta ryöppyä lumen alta jo riitti...

 

pyoraretki-93-21

 

Lähdimme kiipeämään ojan idän puolen rinnettä kohti Kuikkapään huippua. Aurinko lämmitti mukavasti taukopaikalla.

 

pyoraretki-93-23

 

Sää Saariselällä saattaa muuttua äkisti. Huipulla kävi kylmä viima.

 

pyoraretki-93-25

 

Viima tuli etelänpuolelta ja äkkiä lännessä ohitsemme mennä viuhtoi synkkä saderintama. Se ei meitä kuitenkaan kastellut.

 

pyoraretki-93-27

 

Lähtiessämme tuloreittiämme alaspäin, sää taas muuttui parempaan suuntaan.

 

pyoraretki-93-28

 

Takanamme näkyi Kuikkapään jyrkännekin terävänä.

 

pyoraretki-93-26

 

Idän ja kaakon suunnalla oli hienoa värileikkiä. Joutsenpään selänne Venäjän puolella oikealla taivaanrannalla.

 

pyoraretki-93-31

pyoraretki-93-30

pyoraretki-93-33

 

Kun aikamme alkoi täyttyä, palasimme samaa reittiä kun tulimmekin. Pyöräetappi otti aikaa runsaan parituntisen. Paluupäivän ilmakin oli upea. Yövyimme Lutolla ja meillä oli aikaa liikuskella sillan tuntumassa hienoilla rantapenkereillä. Kuva länteen. Taustalla Riukuselän laki.

 

pyoraretki-93-38

 

Kuva on Raja-Joosepin asuinkentän suuntaan. Se on vastarannalla etuoikealla.

 

pyoraretki-93-36

 

Ilta hämärtyy kesäkuussakin.

 

pyoraretki-93-41

 

Lähtöaamun näkymä sillan kupeelta länteen jätti hyvän mielen.

 

pyoraretki-93-35

Elokuun lopulla olin Luirojoella aviosiipan kanssa veneellä. Aluksi käväisimme veneellä Karapuljussa ja jalkaisin Luirojärvellä. Jotenkin Luiro ei silloin sytyttänyt ja palasimme veneelle ja siirryimme Tammikämpälle. Ilma oli kaunis.

 

retki-93-1

 

Vettäkin joessa oli kohtuudella. Tammen poikittaisen hirrenkin päältä vesi virtasi.

 

retki-93-2

 

Silti hämmästyin, kun pian meidän jälkeemme Tammikämpälle rantautui isohko "jahti". Se oli niin kookas etten uskonut sillä voitavan päästä jokea niin ylhäälle. Sillä oli matkassa kolmimiehinen metsästäjäporukka Vuotsosta. He kyselivät havaintojamme vesilinnuista, mutta lähtiessään tutkimaan lintutilannetta Kopsuslammelle, he varautuivat aseilla "että jos hirvi tai karhu..." Oli elokuun 30 päivä.

Me katsoimme, että rauhamme taitaa vähän häiriytyä ja kokosimme varusteemme ja lähdimme Repojoelle. Kuva on Luirojoen ja Repojoen yhtymäkohdasta. Taustalla Uulalan erämaatalo.

 

retki-93-3

 

Ilta oli kaunis ja tuuleton

 

retki-93-7

 

Aviosiippa viihtyi kuten eräkoiramme Murukin

 

retki-93-8

 

Kun olimme ohittaneet Repolammelta tulevan puron, ryhdyimme etsimään sopivaa leiripaikkaa. Vaikka ympärillä muuten oli puuton aapa, niin jokivarren penkat olivat kovaksi pakkautunutta hiekkaa. Helposti teltan alusta löytyi. Yöllä Repolammella metakoitiin äänekkäästi. Siellä joutsenet ja hanhet tuntuivat keskustelevan matkasuunnitelmistaan.

Aamulla sauvoin kapenevaa Repojokea ja pääsin jotenkin pujottelemaan Suovainlammeltakin tulevan purohaaran yläpuolelle, mutta sitten alkoi veneen alta loppua vesi, vaikka veneemme uikin melkein missä vain. Nostimme venepelin maalle ja taiteilimme korkeiden pounujen lomitse kuivan maan tuntumaan sekä Hammaskodan kautta Hammaskuruun. Hammaskurun kämpän takana oli maa vielä kuurassa sinne tullessamme.

 

retki-93-9

 

Jatkoimme samantien kulkua kohti Siulaa. Vaelluskumppanini pääsi siellä tiskausvuoroon.

 

retki-93-11

 

Aterian jälkeen kuljettiin vielä Tahvontuvalle, jossa päästiin saunomaan ja yöpymään. Seuraavana aamuna oli edelleen hyvä kulkuilma. Niinpä päätimme lähteä lakiretkeilyä suorittamaan ja kulkea Lokan Alen Muurivaaran yli Anterinmukkaan. Sää kuitenkin hetkellisesti heikkeni ja pitäessämme taukoa Kuusikurun ja Vesilintupoikainpään suunnalta tulevan puron risteyksessä, jouduimme vähän hakemaan suojaa kuusen oksien alta.

 

retki-93-10

 

Kiivettyämme Muurivaaralle sää oli jälleen hieno. Näkymä on Talkkunapään suuntaan.

 

retki-93-15

 

Idässä rajavyöhykkeellä Välipää

 

retki-93-14

 

Ylhäällä on kvartsiesiintymä, jota joku nähtävästi oli "syvällisemmin" tutkinut.

 

retki-93-12

 

Lokan Alen Muurivaaran koillisrinteellä on vähäinen kosteikko ja suon tapainen melkein huipulla. Siellä oli hilla parhaimmillaan vaikka oltiin jo syyskuun alussa tai siitä syystä. Anterinmukkaan päästiin ja siellä yövyttiin. Aamulla matkamme jatkui jälleen kohti Hammaskurua. Alakuvassa olemme jo Keinopään kupeella ja Anteripään selänne taustalla. "Maantie" tässä kohden on hyvin havaittavissa.

 

eraretki-93-17

 

Hammaskurun kämpälle emme jääneet, vaan jatkoimme kodalle saakka jossa yövyttiin.

 

retki-93-19

 

Illalla joku mies käväisi Hammaskurusta kyselemässä onko Tauno Perttulaa näkynyt. Eipä ollut. Eiköhän Perttula syyskuun puolella jo opettanut matikkaa etelässä. Sää oli edelleen hieno. Näkymä on Hammaskodan pihamaalta Sokostin suuntaan. Hietapää siellä häämöttää.

retki-93-18

 

Yöllä oli pakkanen jälleen purrut hieman enemmän väriä maisemaan. Me etsiydyimme veneellemme ja soljuimme hitaasti mutkaista tuskin paljon venettämme leveämpää väylää alavirtaan. Aapojen kohdalla alkoi olla väljempää ja värikkyyttä.

 

retki-93-20

retki-93-21

 

Menosuunnassa alkoivat pilvien pohjat sinertää vähän uhkaavastikin

 

retki-93-22

retki-93-23

Ei siitä uhkausta kummempaa tullut ja niin hienossa kelissä veneiltiin loppuun saakka.

 

retki-93-24

 

Kotimatkalla poikkesimme vielä Lokan padolla, josta nappasin kuvan Nattasten suuntaan, joille ensimmäisen kerran kiipesin vuonna 1960.

 

retki-93-25

 

Kiilopään pysäköintialueella tiistai-iltana 23.3 varusteet olivat lähtövalmiina klo 17.35. Oli pilvistä ja muutama aste pakkasta. Etelästä päin alkoi leijailla lumihiutaleita ja kun lähdin nousemaan vaellusrekeäni vetäen eteläänpäin ja ylitin suojaavan tunturin liepeen, niin vastaan iski voimakas tuuli ja lumipyry. Perässä hiihteli vaimoni Marja-Leena, kuljettaen hihnassa koiraamme.

Kiilopään länsiterassilla tuuli kävi päin toden teolla ja eteneminen oli hidasta. Ylitimme eteläisen kumpareen idän puolelta ja ryhdyimme laskeutumaan Suomun itähaaran varteen. Hangen pinnalla tuuli kuljetti hienorakeista lunta ja meille kummallekin syntyi voimakas vaikutelma siitä, että koko tunturin rinne liukuu kohti laaksoa. Tunne oli niin selkeä, että olin hetken epävarma miten asia oikein on. Tietenkin kyse oli lumen liikkeen aikaansaamasta harha-aistimuksesta.

Alempana oli pehmeää lunta ja edelliset kulku-urat täysin tukossa. Matkanteko oli hidasta ja olimme perillä Suomun ruoktulla vasta 21.30 aikoihin. Meillä oli varauspuolen avain, mutta koska avoin puoli oli tyhjillään ja varauskämpässä jo asukkeja, jäimme yöksi avoimen puolen lavereille.

Keskiviikkoaamuksi oli tuuli laantunut ja oli poutaista mutta pilvistä. Jatkoimme kohti Tuiskukurua. Alussa saimme seurata tuoretta kelkan jälkeä, mutta noustessamme  Vintilänvaaraan, oli tuuli pyyhkäissyt entiset jäljet uuden lumen peittoon. Pehmeää lunta oli siitä eteenkin päin. Tuiskukurun länsireuna kuitenkin ongelmitta saavutettiin.

 

vuosi-93-15

 

Täältä saimme katsella Ampupään rinnettä

 

vuosi-93-12

 

...sekä siitä oikealle idän selänteitä...

 

vuosi-93-20

 

Metsäiseen Tuiskukurun länsirinteeseen oli tuuli kuljettanut paksun kerroksen pehmeää lunta, jossa koiramme oli kovin haluton kahlailemaan, mutta alas sentään päästiin. Kämppä oli tyhjillään. Siellä vietettiin seuraava yö.

Torstaiaamulla oli kirpeä pakkanen ja taivas selkeä. Aamu oli todella kaunis. Kun nousimme Ampupään rinnettä nouseva aurinko pani tunturikoivikossa jääkiteet loistamaan upeissa väreissä.

Rinteessä äkkiä vetämäni kuorma keveni ja taakse vilkaistessani, totesin vetoaisan katkenneen juuresta. Olin aiempaan kaksiaisaiseen versioon tehnyt uuden systeemin, jossa vanhalla rinkan lantionvyöllä vedin taakkaa siten, että teräsputki tuli reestä keskelle vyötä. Yksi putki ei kestänyt vääntöä kuin kolmisenkymmentä kilometriä. Korjasin vaurion tukevalla narukierteellä ja matka pääsi jatkumaan.

Tälläkin etapilla jouduimme avaamaan kulku-ura, mutta Luirojärvelle saavuimme ennen puoltapäivää. Siellä oli vain yksi poislähdössä ollut vaeltaja, joten saatoimme valita majapaikkamme mielemme mukaan. Asetuimme tuttuun Rajankämppään.

 

vuosi-93-11

 

Kunhan olimme aterioineet, lähdimme hiihtelemään. Kauniissa aurinkoisessa säässä Leena jäi mittailemaan Luirojärven jäätä ja minä taas hiihtelin tuoretta latua Sokostin rinteelle. Nousin rinnettä puoleen väliin ja laskettelin sieltä alas.

Lämmitimme saunan ja löylyttelimme kunnolla ja painuimme sitten levolle.

Perjantaiaamulla 26.3 kahdeksan aikoihin hiihtelimme kelkkauraa yli järven koilliseen päin. Viima kävi purevana vastaan, mutta helpotti, kunhan tavoitimme metsän reunan. Aurinko paistoi alkuun täydeltä terältään. Seurasimme kelkkauraa porokämpälle saakka. Siitä se näytti suuntaavan Sarviojan suuntaan ja me käännyimme seuraamaan Pälkkimäojan varsia. Sää oli aivan loistava. Uutta lunta- aurinkoa ja kimmellystä.

Nousu Pälkkimän latvoilla otti koville. Taivas oli nousun aikana vetänyt nopeasti pilveen. Lännessä oli jotenkin kirkkaampaa. Joukhaispää näkyi upeana.

 

vuosi-93-9

 

Olimme menossa Lumikurun kautta Muorravaarakkaan, mutta kuvaoton jälkeen sekosin täysin. Lähdin laskemaan kaakkoon Sokostin taakse. Kun pitkän laskun jälkeen pysähdyin, aurinko välähti näkyviin edessäni pilviverhon vähän repeillessä, niin tajusin heti mitä olin mennyt tekemään, sillä kello oli lähellä puolta päivää.

No, eihän siinä mikään auttanut kuin jatkaa. Kahlailtiin syvässä pehmeässä lumessa Muorravaarakka joen varsia ja tulihan se ruoktu vastaan sitäkin kautta.

Meillä oli varaus lukolliselle puolelle jos kohta toinenkin puoli oli tyhjillään. Makailimme tämän yön kuitenkin patjoilla ja herkuttelimme pippuripihveillä. Verryttelin illalla hiihtelemällä Pirunportin suunnalla. Metsän suojassa oli kulku-ura säilynyt näkyvissä. Lasketellessani kämpälle, katsoin kellostani, että puurajalta otti kämpälle aikaa kymmenkunta minuuttia. Lumimyrskyn jälki näkyi alhaalta Pirunportilla.

 

vuosi-93-6

 

Lauantaiaamulla kiskoin reen Pirunportille sekä Ukselmakurun suulle. Ukselmakurussa oli nahkea keli, mutta laskukulma on kuitenkin sellainen, että vaivattomasti tultiin Ruopimapään juurelle länteen kääntyvään mutkaan.

Sarviojalla oli myös lunta riittämiin.

 

vuosi-93-1

 

Väkeä oli vähän liikkeellä täälläkin, joten majapaikka löytyi ja yönseutu tässä vietettiin.

Sunnuntaiaamulla matka jatkui kohti länttä. Sotavaarajoen varressa yhdytimme tuoreen ladun. Luminen metsä siellä auringossa näytti hienolta.

 

vuosi-93-2

vuosi-93-8

 

Ladun vierellä näkyvää erikoista jälkeä ihmettelimme. Välillä se oli näkyvissä pitkäänkin ja sitten taas ei. Aikanaan Porttikosken kämpälle tultuamme, selvisi että kolmihenkinen perhe oli tullut latua myöten Porttikoskelle. Ahkiossa oli istuskellut noin kolmivuotias poika, joka oli ajeluttanut välillä lumen pinnalla muovista telaketjutraktoriaan. Siitä ne jäljet.

Porttikoskelle tulimme oikotietä Sotavaarajoen putouksien kohdalta Peurapäitten painanteen yli. Lumi oli Suomun puolella laaksoa vähän hangettunut ja harvahkossa männikössä oli hieno tehdä pitkä liuku pitkässä rinteessä kohti kämppää. Reki vain ei ohjautunut aivan kunnolla perässäni ja takana tullut aviosiippa kertoi reen välillä hiponeen petäjien runkoja.

Porttikoskella yövyttiin ja sitten oli enää paljon poljettuja uria myöten matka Lankojärven ja Rautulammen kautta Kiilopäälle. Hyvä kierros oli tämäkin.