Vuosituhannen vaihde lähestyi uhkaavasti. Olin lukenut useita ennustuksia lähestyvästä maailmanlopusta. Inkojen aurinkokalenterista Nostradamukseen oli vedetty vahvoja päätelmiä siitä, että nyt oli loppu käsillä.
Olin juuri selvinnyt jotensakin ehjin nahoin puolivuotisesta työskentelyjaksosta, jossa ei vapaapäivistä eikä ylityörajoista ollut tietoakaan. Oli kiire saada tehtyä vielä yksi vaellus, ennen ennustettua kaiken loppua. Onneksi pääsin lomalle kesäkuun alkupuolella.
Juhannusviikolla 21.6 lähdinkin vaimoni Marja-Leenan ja poikani Jukan kanssa kohti pohjoista. Oli kaunis aurinkoinen kesäsää. Matka sujui hyvin, mutta melko myöhään pysäköimme automme Luiron varteen. Lähdimme nousemaan Luirojokea ylävirtaan. Oli tyyntä, puolipilvistä ja melko lämmintä. Yleensä meitä eivät sääsket suuresti vaelluksilla olleet haitanneet, mutta alusta lähtien tuli selväksi, että nyt oli vuorossa sääskinen kesä. Tammikämpälle selvisimme noin yhden aikaan yöllä. Kämppä oli tyhjillään. Kun loppuvaiheissa oli pientä sateen uhkaa, pystytimme telttamme tyhjänä olevaan puusuojaan.
Aamulla jatkettiin kohti Karapuljua. Vesi alkoi loppua veneen alta jo pitkospuitten päässä parisen kilometriä ennen kämppää, joten vene jätettiin siihen, vedettiin maalle ja käännettiin alassuin. Karapulju tavattiin myös tyhjillään olevana. Siellä valmisteltiin päivän ateria ja sitten jatkettiin Luirojärvelle. Oli melko epävakaisen tuntuista mutta lämmintä. Luirojärvelle tullessamme Rajankämpän mittari näytti 22 astetta plussaa. Teltta pantiin pystyyn Rajankämpän tulipaikalle ja silloin sää alkoi kirkastumaan.
Keskiviikkoaamuun 23.6 herättiin aurinkoiseen aamuun. Lähdimme kohti Hammaskurua. Kärppäpään tulipaikalla keiteltiin kahvit ja siinä ihmeteltiin Sokostin puhelinmaston tuntumassa näkyvää rakennelmaa. Kiikarilla se paljastui aurinkopaneeliksi. Hammaskurun kämpällä aterioitiin ja sen voimin jatkettiin vielä Siulalle. Siulan kämppäkin oli tyhjillään. Vaeltajaväki juhli juhannusta muualla.
Torstaina alkuun oli taivas pilvessä ja muutama pisara tippui vettäkin. Jatkaessamme Tahvontuvan suuntaan sää muuttui puolipilviseksi ja poutaiseksi. Alkoi myös tuulla. Tahvolla saunottiin ja aterioitiin. Sinne myös saapui muutakin vaeltajaporukkaa. Me jatkoimme edelleen matkaa. Nyt kuljimme alkuun Tyyrojan vartta. Länsipuolelle erään vähäisen puron suulle on kehittynyt "niitty". Siitä käännyimme seuraamaan tämän puron vartta, kunnes suuntasimme kohti Vongoivan räystään jyrkännettä. Sen alapuoliselle kummulle jäimme leiriin. Paikalta on erityisen hienot näkymät sekä itään että länteen.
Jukka koetteli tässä puhelintaan ja yllätyksekseni sai yhteyden.
Sääskiä oli aivan mahdottomasti. Ollessamme teltassa, ne pommittivat sen sadekangasta niin kiivaasti, etten ollut varma tuleeko ääni niistä vai pienestä sadekuuron pisaroinnista.
Perjantaina jatkettiin kohti Vongoivanjoen latvoja. Kuljimme Vongoivan rinteellä melko ylhäällä luoteeseen ja vasta lähempänä kotaa tulimme alas jokivarteen. Kodan puusuojan seinustalla kuumensimme ranskalaisen sipulikeiton. Tuuli melko navakasti. Sipulikeiton varassa vedenjakaja ylitettiin ja Anterijoen latvat ja lähdettiin kulkemaan kohti Anterinmukkaa tietä myöten.
Puolisentoista kilometriä ennen Anterinmukan kämppää tiellä oli karhun jätös. Se oli puhtaasti liharuuasta peräisin ja siinä oli runsaasti poronkarvoja. Ravintotieteilijöiden suosituksia otso ei ollut ottanut varteen, sillä marjoista ei ollut tietoakaan. Tassun jälkiä en tiellä kuitenkaan havainnut. Siinä oli sillä kohdalla paljon pikkukiviä ja se oli luultavasti astunut niiden päälle.
Anterinmukassa lämmitettiin juhannussauna. Jukka pulahti uimasilleenkin, mutta me vanhukset tyydyimme peseytymään. Teltan pystytimme keittokatoksen tuntumaan. Kämpässä oleskeli keski-ikäinen saksalaispariskunta.
Lauantaiaamulla 26.6. vastoin tapojamme emme lähteneet kulkemaan kovinkaan aikaisin. Ryhdyimme vasta pakkaamaan varusteitamme kämpän terassilla, kun saksalaispariskunta lähti nähtävästi kohti Muorravaarakkaa. Me saimme varusteemme valmiiksi ja lähdimme samaan suuntaan puolisen tuntia heidän jälkeensä.
Kohta kämpästä länteen olevan pienen kosteikon jälkeen näimme maassa tuoreet mesikämmenen jäljet. Se oli seissyt siinä katsellen kämpän suuntaan ja oli sitten lähtenyt kulkemaan polkua kohti Muorravaarakkaa. Se oli myös astunut saksalaispariskunnan jälkien päälle, joten se oli ollut siinä enintään puoli tuntia aikaisemmin. En voi käsittää miksi emme olleet sitä nähneet, sillä se oli ollut kämpän tuntumassa aivan avoimella paikalla ja me touhusimme kaikki terassilla varusteittemme kimpussa.
Kontion jäljet näkyivät polulla silloin tällöin aina ensimmäisen etelän puolelta Kaarreojaan laskevan sivupuron yhtymäkohtaan saakka. Sinne tulee Anterinmukasta matkaa ehkä reilu 2,5 kilometriä. Siitä se oli sitten suunnistellut jonnekin muualle. Olimme olleet varmaan melko lähellä sitä ja ehkä se tarkkaili meitä jostakin, kun jatkoimme tältä kohdalta kohti Muorravaarakan laakson reunaa.
Karhua emme silloin nähneet, emmekä sinä päivänä myöhemminkään. Tiyhtelmäkurun lähdelammen tuntumassa oli vielä melko paksusti lunta. Me jätimme siihen varusteemme ja lähdimme kulkemaan laakson reunaa etelään kohti Anteripään huippua. Emme nimittäin olleet aiemmin Anterille kiivenneet. Kulkureitti oli mukavapohjainen ja melko tasainenkin, vaikka Purnuvaaran ja Anterinpään välisessä painanteessa piti vähän laskeutua ja kiivetä.
Kullervo Kemppinen joskus kehui Anteria hyväksi näköalapaikaksi ja suurtuntureiden esittelykohdaksi, mutta enpä oikein yhdy hänen katsantokantaansa. Silti Anterille kiivetä kannattaa, mutta niin kannattaa tehdä useimmille muillekin lakipaikoille.
Anterillakäynti otti sen verran aikaa, että tultuamme Muorravaarakkaan, emme enää jatkaneet, vaan jäimme sinne yöpymään. Teltta pantiin pystyyn kämpän kaakkoispuolelle. Sitä meidän ei olisi pitänyt tehdä, sillä paikalla on runsaasti muurahaisia ja kupolimme hengitysharsot katossa olivat niin harvat, että murkut pääsivät telttaan sisälle. Kunhan pääsimme kotiin Leena korjasi heti tämän ongelman.
Saksalaispariskunta oli ruoktulle majoittunut. Mainitsin heille, huomanneemme karhun heidän jälkiään seurailleen, mutta eivät he alkuunkaan uskoneet ... jawohl jawohl.. varmaan montakin...
Sunnuntai 27.6 oli aamusta alkaen kaunis ilma. Joki ylitettiin vanhan ruoktun kohdalta ja lähdettiin nousemaan ja polun haarautumasta suunnattiin kohti Lumikurunojaa. Nousimme vedenjakajalle kulkien puron läntistä reunaa aina latvalle saakka. Tarkoitus oli mennä Luirojärvelle ja selänteen lounaispuolella laskeuduimme Pälkkimäojan varteen. Pälkkimäojalla nykyisen puulaavun lähistöllä, kuitenkin toisella puolella puroa, pidettiin ateria- ja kahvitauko. Ilma oli helteinen. Mukana ollut lämpömittari näytti 27 asteen lukemaa.
Luirojärven kämppäpää oli tyhjillään. Lämmitimme saunan ja kävimme uimassa. Teltan panimme tällä kerralla pystyyn Hilltonin taakse.
Maanantaina 28.6 olimme jo varhain liikkeellä. Sää oli nyt pilvipoutainen. Karapuljussa valmisteltiin ateria ja sitten siirryttiin veneelle ja helpompi vaellusosa pääsi alkamaan. Venematka kesäisellä Luirojoella silloin kun luonto on rehevimmillään, on aina elämys. Jokivarren penkereet olivat kukkaloistossa. Vesi joessa kristallinkirkasta ja kaikki pohjan kasvillisuus ja erikoisuudet hyvin nähtävissä.
Tammikämpällä emme nyt poikenneet, mutta entisen padon kohdalla kävi haaveri. Vesi oli laskenut ja koettaessamme läpäistä aukon vasemmalta puolelta, oli poikittainen puurunko niin ylhäällä, että se heilautti keulan kiviä vasten ja pysäytti meidät siihen. Vaurioita ei silti syntynyt ja päästiin jatkamaan.
Parisen kilometriä padolta näimme hirven uivan yli joen. Vaikka joki useimmilta kohdin on hyvin matala, niin tällä kohdalla oli vähän syvempää. Hirvi huomasi meidät ja jäi uteliaana seuraamaan tuloamme. Seisoin veneessä videokamera kädessä ja kuvasin sitä veneemme lipuessa virran viemänä ohitse. Aivan kohdalla hirvi hieman siirtyi rantanäreen taakse, mutta korvat höröllä seurasi meitä edelleen. Sain hyvää videonauhan pätkää tästä kohtaamisesta. Eläin oli kooltaan poikkeuksellisen kookas.
Loppumatka sujui hyvin. Veneen saimme peräkärryille vaivattomasti ja kotimatka pääsi alkamaan.
