Suunnittelin talvella uutta reen ja ahkion yhdistelmää. Ostin muovisen kaukalon ja ruuvailin sen pohjaan kiinni käytöstä poistetut lasikuitusukset. Tein taakse alumiiniputkista telineen, johon ajattelin kiinnittäväni makuupusseja yms tavaraa. Vedon otin suksista jo aiemmin käytössä olleella "aisalla", jonka kiinnitin vyötärölleni entisellä rinkan lantiovyöllä.

7.4 aamulla lähdin sitä kiskomaan Kiilopään pitkäaikaisparkista kohti Suomun ruoktua. Vaimoni Marja-Leena hiihteli perässä. Aiemmin oli nähtävästi ollut suojaa, mutta yöllä oli ollut pientä pakkasta. Alusta oli kiiltävällä jäällä. Se oli paikoin melko epätasainen eikä lainkaan helppo edettävä. Lisäksi vallitsi sankka sumu.

Näkyvyys oli huono vielä silloinkin kun ryhdyimme laskeutumaan Suomujoen latvoille. Rinne oli jäinen ja erittäin liukas, kun näkyvyys oli melkein olematon niin en uskaltanut laskea vapaasti. Laavulle tulo oli melko työlästä. Sitten helpotti ja sumukin alkoi kaikota.

Ruoktulle tullessamme aurinko alkoi paistamaan täydeltä terältään ja sää lämpeni nopeasti. Kun nautimme siellä välipalaa, ennätti lumi mennä reilusti suojan puolelle. Jatkoimme matkaa kohti Tuiskukurua. Suomun laakson pitkä etelärinne pehmeni vaikka alla oli selvä kelkkaura.

Tullessamme Harrihaaran laaksoon kulku-ura ei pitänyt juuri ollenkaan. Oli nähtävästi ollut jo pitempään reilua suojaa ja lumi oli märkää aivan pohjaan saakka. Sitä oli tuossa laaksossa melkoisesti.

Rekikyhäelmäni puutteet tulivat myös kohta esille. Sukset eivät pysyneet ruuveilla kaukalossa ja jouduin niitä korjailemaan. Tuiskulle tulimme melko vaivaloisesti. Meillä oli varaus "patjapuolelle" ja siellä yö sujui mukavasti. Kanssamme yöpyi Tampereen seudulta kotoisin oleva yksinvaeltaja.

Tuiskukurun kämppää oli vastikään peruskorjattu ja puusuojassa oli kaikenlaista rakennusjätettä, mm naulaisia puita. Halkaisin kirveellä joitakin siten, että sain muutaman nelituumaisen naulan. Siellä oli myös sopivaan mittaan höylättyjä puupalkkeja, joista sain sopivat vastakappaleet. Löin surkeilematta leveäkantaiset naulat suksien pohjien läpi kaukalossa toisella puolella oleviin puupalikoihin. Siitä pitäen ne kestivät.

Seuraavana aamuna lämmin ilma jatkui. Lumi oli täyttä sosetta. Puiston kelkkamies tuli Suomun suunnasta. Kelkka tahtoi jäädä kiinni kämpän tuntumaankin. Mies kertoi suuria vaikeuksia olleen ja hän mietiskeli pitäisikö palata takaisin.

Hän kuitenkin hetken tauon jälkeen lähti koettamaan Luirojärvelle päin ja mekin kokosimme vehkeemme ja lähdimme seuraamaan toiveikkaina tuoretta jälkeä. Huono sitäkin oli mennä, sillä matto oli uponnut syvälle ja kelkan leveys oli rekeäni hieman kapeampi, joten reen reunat harasivat uran laitoihin.

Kelille hyvin kuvaavaa on se, että kelkka oli jäänyt kiinni ennen Luiroa ainakin puolenkymmentä kertaa. Mekin Luirolle pääsimme, mutta helppoa se ei ollut. Melko pian lähtömme jälkeen alkoi sataa räntää, joka välillä muuttui vedeksi.

Olin kuitenkin toiveikas sikäli, että jos vähänkin sää muuttuisi korkeapaineen puolelle, niin syntyisi teräshanki. Oli selvää, että siinä kelissä ei ollut kansainvaellusta ja Luirojärvellä sai valita minkä kämpän halusi. Me emme kuitenkaan paikalla viipyneet kuin ateriatauon verran ja hiihtelimme vielä Karapuljuun.

Luiron ja Karapuljun välillähän on useimmiten vahva kelkkaura ja niin oli nytkin, mutta sekin upotti. Karapuljuun silti päästiin ja siellä yö vietettiin.

Aamulla oli aurinkoista. Olimme tutkineet lähiympäristöä Karapuljussa ja todenneet, että kulku-urien ulkopuolelle ei nyt ollut asiaa. Lunta oli paikoin yli metrinkin ja se oli vesimärkää maanpintaan saakka. Lähdimme hiihtelemään takaisin, miettien mitä kautta tästä selvitään pois jos vaikka vielä alkaa sataa vettä.

Näkymä Luironkankailla oli silti mukava ja keväinen.

 

ta11-1

 

Luirojärvelle tullessamme oli kelkkamies vielä siellä. Hän oli koettanut käydä järven pohjoispäässä ja sitä kautta mennä Lankojärven suuntaan, mutta ei ollut kyennyt. Hän lähti palaamaan tulojälkiään takaisin.

Itseänikin kiinnosti hiihdellä Lankojärven kautta takaisin ja hiihdin yli järven luoteispäähän, nähdäkseni miten kulku onnistuisi Livikönlampien kautta. Tilanne oli aivan toivoton. Järven jäälle alkoi myös nousta vesi.

Ilma oli tarkistuskäynnilläni varsin kaunis. Nappasin mennessäni muutaman kuvan, ensin Lupukoille päin.

 

ta11-2

 

...sitten itään kohti Sokostia...

 

ta11-4

 

ta11-6

 

Hammaskurusta järvelle hiihteli yksinvaeltaja. Hän ryhtyi lämmittämään saunaa. Vedimme avannosta hänen kanssaan saunavesiä kelkalla.

 

img_0292

 

ta11-7

 

Olimme kovin kiinnostuneina kuunnelleet säätiedotusta, jonka mukaan alueella piti olla pientä pakkasta. Tosiasiassa oli muutama aste lämmintä. Myöhään illalla kuitenkin hieman lumen pinta kovettui. Arvelimme, että kyllä se aamullakin on pakkasella ja kunhan lähdemme riittävän aikaisin liikkeelle, niin suksi luistaa.

Luistihan se järven yli metsän reunaan. Tammen kohdalla oli jo pitkästi sulaa.

 

ta11-10

 

Heti järven rantaan päästyämme alkoi sakea räntäsade. Se takkusi toivottomasti suksen pohjaan. Jouduin sitä peräti puukon avulla puhdistamaan.

 

ta11-11

 

Tuiskukurulle matkasimme nelisen tuntia. Kilometrivauhti oli etanan luokkaa. Jäimme Tuiskulle yöpymään ja toivoimme seuraavasta päivästä parempaa. Ei se ollut. Suojaa ja välillä räntää. Rännän vuoksi luisto oli huono. Tuiskukurun länsireunalla vähän hengähdettiin.

 

ta11-16

 

Harrihaaran laaksossa oli kelkka humpsahdellut syvälle ja jäänyt kiinni pariin otteeseen. Helppoa ei ollut meilläkään, mutta vihdoin pääsimme Vintilän kulmalle ja Nattaset alkoivat piirtyä selvemmin taivaan rantaan.

 

ta11-14

 

Lopulta pääsimme Suomun laakson rinteen alas ja ruoktulle saakka. Jäimme sinne yöpymään.

Aamulla heitteli taas räntähiutaleita. Luistoa ei ollut eikä pitoa. Hartiapankin varassa piti vetää tästä syystä yhtä huonoluistoista rekeä. Suomun latvan laavulle meiltä kesti parisen tuntia vaikka taukoja ei pidetty. Laavulla vähän hengähdettiin ja sitten lähdettiin nousuun. Äkkiä sankka sumu ympäröi meidät. Vähääkään ei erottanut lunta tai taivasta. Rinteen kaltevuuden mukaan koetin pitää suuntaa. Lopulta kupolin pohjoispuolella sumu repeili niin, että huomasin kiertäneeni jo vähän itäsuuntaankin. Siitä lasketeltiin alas ja viitoitusta myöten sitten Kiilopäälle.

On sitä helpompaakin koettu. Videopäiväkirjastanikin tuli ennätyslyhyt 24 minuuttia.

Ajellessani keväällä 2011 kohti pohjoista, helle seurasi kintereilläni. Pääsin kuitenkin autoilemaan kohtuullisessa lämpötilassa, mutta pysäköidessäni autoni Aittajärven parkkipaikalle illalla oli melko lämmin. Yövyin Aittajärvellä ja kuuden korvilla aamulla varjoon asettamani lämpömittari näytti jo 23 astetta. Saatuani rinkkani kulkukuntoon, ylitin kahlaamon ja lähdin kulkemaan Suomun etelärantaa alajuoksun suuntaan. Aamu oli todella kaunis. Runsaan kahden kilometrin päässä on tulipaikka Snellmanilta tulevaa niemeä vastapäätä. Siinä käytin kameraanikin, jota tällä vaelluksella otin esille satunnaisesti, sillä tein viimevuosien tapaan videopäiväkirjaa, jolloin kameran käyttö vähän unohtui. Tulipaikalla se kuitenkin oli esillä. Vastarannalla on Kolttakenttä.

 

kevät 2011 2

 

Allaoleva näkymä taas on Suomua ylävirtaan.

 

kevät 2011 6

 

Tällä kohden on myös pieni puusuoja. Sen takaa näkyy Snellmanilta tulevan niemen nokka.

 

kevät 2011 1

 

Suomu kapenee niemen kärjen kohdalla ja siinä on yleensä virran voima niin suuri, että se on hankala ylittää, vaikka veden korkeus ei niin suuri olekaan. Alempana Suomu avautuu leveämmäksi Suomujärveksi ja menossaan rauhoittuu.

 

kevät 2011 4

 

Otin tästä kompassisuunnan Kuotmuttijärven itäpäähän. Maasto on pääosin kuivaa, vähän kumpuilevaa männikkökangasta, jota on mukava kulkea. Tämä suunta ei ole "retkeilijämassojen" suosima jostakin syystä, joten kulkemisen merkkejä on vähän. Rauhassa sain taivaltaa kohti Kuotmuttia. Vain piekana puolessa välissä oli hetkisen minulle kiukkuinen, mutta rauhoittui pian kun havaitsi suuntani olevan pois pesältä.

Näillä kohden Kuotmuttiojaa pidin pientä taukoa. Mukanani ollut lämpömittari näytti 27 asteen lukemaa. Taukopaikalla oli lupaavasti hilla kukassa. Sitten kahluuseiväs käteen ja yli kiveltä kivelle.

 

kevät 2011 8

 

Kuotmuttijärven etelärannalla olin ensimmäisen kerran ollut vuonna 1970. Vuonna 1986 huomasin, että sille kohdalle oli tehty kivillä reunustettu nuotiopaikka. Sen jälkeen oli joku vetänyt paikalle muutaman kelopölkyn, mutta ne olivat jo sammaloituneet. Ei ole ollut sanottavasti kulkijoita. Jatkoin matkaa kohti runsaan kilometrin päässä olevaa Ahmajärveä. Pohjoisrannalta oli etelään päin kesäinen tunnelma.

 

kevät 2011 9

IMG_0321

 

Aikomukseni oli kulkea Sarviojalle. Ahmajärven, jota viimeisissä kartoissa nimitetään kylläkin Helanderinjärveksi, keskivaiheilta lähtee länteen  kosteikon tapainen. Sitä lähdin seurailemaan. Aikaisemmissa topografikartoissa siihen oli merkitty järveen saakka laskeva puro, jota ensimmäisellä kerralla kovasti etsin, mutta ymmärsin sitten ilmakuvaa tulkitun jotenkin väärin. Tällä uralla on kyllä myöhemmin mm muutama peräkkäinen lampi.

 

kevät 2011 12

 

Aurinko alkoi paahtamaan toden teolla ja lämpötila oli siellä 30 asteen vaiheilla. Jouduin pitämään huppua saadakseni auringon poltteelta vähän suojaa ja se teki tietenkin liikkumisen kovin työlääksi. Nousin Aitavaaran itäisimmän laen länsipuolelta Sarviojan laakson reunalle vastapäätä Ruopimapäätä ja ryhdyin laskeutumaan alas. Sarviojan varteen päästyäni koetin etsiä vähän varjoa ja pidin pitkän tauon. Toivoin auringon kiertäessä länteen ja vähän laskeutuessa ilman hieman viilenevän.

 

kevät 2011 14

 

Hikisiä kamppeitani koetin kuivatella siellä täällä ja huuhtelin itseäni Sarviojan vesissä tämän tästä.

 

kevät 2011 13

 

Tältä taukopaikaltani ei ollut kuin parin kilometrin matka Sarviojan kämpälle. Lopulta otin rinkkani ja taivalsin loppumatkan. Kämpän terassilla varjossa ollut mittari näytti  18 aikoihin 28 astetta.

 

kevät 2011 16

 

Olin karsinut rinkastani kaiken ylimääräisen painon ja jättänyt mm teltan pois varusteistani. Sitä kyllä kaipailin kämpän kuumalla ylälaverilla. Jotenkin siellä aika kului aamuviiteen. Aamupalan jälkeen lähdin kohti Muorravaarakkaa. Silloin lämpömittari näytti 12 astetta. Oli todella mukava kulkuilma. Pirunportin tuntumassa lämpöaalto alkoi taas tuntua.

 

kevät 2011 17

 

Paljon ei ollut viilennysapua itäpuolen lumistakaan.

 

kevät 2011 18

 

Muorravaarakalle tullessani ilma oli hengästyttävän kuuma.

 

kevät 2011 21

 

Valmistelin aterian ruoktulla. Ketään muita ei näkynyt. Kämpässä oli tukahduttavaa ja ajattelin, että sinne en jää vaan suuntaan Anterinmukkaan, jossa tietysti on yhtä kuumaa, mutta on sauna ja uimapaikka. Tiyhtelmän niskalla kaivoin vielä kameran esille.

 

kevät 2011 22

 

Anterinmukassa pääsin sekä saunaan että jokeen vilvoittelemaan. Yökin kului kämpässä jotenkuten. Seuraavana päivänä oli ilma aavistuksen viileämpi. Jatkoin matkaa Hammaskuruun. Anterijoen tulipaikalla oli tarkoitukseni nuotiolla keitellä kahvit, mutta kun matkassani ei ollut kirvestäkään eikä sitä löytynyt kyseiseltä tulipaikalta, niin pidin siinä vain pienen tauon. Kuvan taustalla kohoaa Kielitunturi.

 

kevät 2011 24

 

Tähän päättyivät vaellukseni valokuvat. Keskityin tästä eteenpäin vain videokamerani käyttämiseen. Vaellus kuitenkin jatkui suunnitelmani mukaisesti Hammaskuruun. Siellä oli remontti meneillään. Kamiinakin oli poissa ja laverit täynnä purua. Se ei minua haitannut, vaan yövyin kämpässä. Muita ei paikalla näkynyt. Illalla käväisin  vilkaisemassa Hammaskodan alueella. Paikalle oli ilmestynyt rakennustarvikkeita, joten oli odotettavissa että jotain sinne myöhemmin rakennetaan.

Yöllä oli melkoinen ukkonen ja satoi rankasti. Sää poutaantui aamuun mennessä, mutta oli pilvistä. Sade oli vähän viilentänyt ilmaa, mutta lämmintä riitti edelleenkin. Sade nostatti henkiin aivan valtaisat sääskiparvet. En muista niin ärhäkkäitä hyttysiä hetkeen nähneeni ja niin sankoin parvin. Kiittelin itseäni, otettuani rinkkaani sääskihupun.

Suunta oli kohti Luirojärveä. Kärppäpään tulipaikan tuntumassa ukkonen jälleen uhkaili, mutta se tuntui liikkuvan koilliseen. Se oli sikäli hyvä, koska teräsrunkoisen rinkan kanssa ei ole kovin mukava ukkosella nousta ylänkömaille. Sellainen oli edessä Hietapään juurella.

Ajattelin jäädä Rajankämppään yöksi. Sinne pian tulinkin. Valmistelin aterian. Seurakseni sain pian pariskunnan, joka oli tullut vastaan Tiyhtelmän lammella. Se olisi vielä kovasti sopinut, mutta sitten kämppään tuli vielä lisää väkeä, joten päätin lähteä Pälkkimäojan laavulle. Toivoin että löydän sieltä tilaa. Melko kosteassa mutta poutaisessa säässä sinne vaelsin ja totesin sen tyhjäksi.

Tässä vaiheessa lämpötila putosi rajusti ja se tuntui. Tuuli oli kääntynyt koilliseen ja se toi Jäämeren ulapoilta hyisiä tuulia. Lämpömittarini laski viiteen asteeseen. Minulla oli vain kevyt "kesäpussi" matkassa eikä se tahtonut yöllä oikein laavussa riittää. Jouduin pitämään nuotiopaikalla "minirakotulia" lämpöä vähän saadakseni. Tuulen suunta vain oli sellainen, että se käänsi savua laavun sisälle.

Aamu tuli vastaan siinäkin. Varhain lähdin kohti Maantiekurun vedenjakajaa. Koillinen ilmavirtaus oli selkiinnyttänyt ilmaa. Oli puolipilvistä ja kulkijalle lämpötila oli juuri sopiva. Kulkiessani sitten pitkin Sotavaarajoen varsia leijaili pieniä lumenkin hitusia taivaalta. Äkkinäiset ovat muutokset pohjoisen säissä varsinkin keväällä. Kulku Aittajärvelle sujui ongelmitta ja joutuisasti keveän kantamuksen kera. Riskejä tällaisella liikkumisella aina tietysti on, mutta sillä kerralla vaikeuksilta vältyin.

 

Elokuun loppupuolella olin jälleen Aittajärvellä. Nyt olin varustautunut paremmin ja mukanani oli kaikki oleellinen. Vaelluksen alku oli kevään kaltainen aina Ahmajärvelle saakka. Sieltä jatkoin etelänpuolen pienen lammen kohdalle ja käännyin kulkemaan kohti itää seuraillen osapuilleen sinne suuntaan kulkevan poroaidan linjaa. Sää oli poutainen mutta pilvinen. Muorravaarakan varteen tultuani, lähdin yläjuoksun suuntaan ja noin puolentoista kilometrin päässä laajan suvannon kohdalta kahlasin yli. Siirryin seuraavaksi Muorakanmutkan tulipaikalle lähelle Harrijoen yhtymäkohtaa. Siinä oli aterian valmistuksen aika. Kuvasin tässä vaiheessa pelkästään videokamerallani, joten kuvamateriaalia ei ole.

Aterian jälkeen jatkoin Harrijoen vartta ylävirtaan ja aikanaan sen lounaaseen kulkevaa latvahaaraa, kunnes ilta oli niin pitkällä, että pystytin leirin. Yöllä satoi vähäsen, mutta aamulla poutaantui. Matka jatkui kohti Kuikkapäätä. Kun Sara Pieran Muurivaara tuli näkyviin, se oli melkein juurta myöten pilvessä, mutta lähestyessäni sitä tuulet alkoivat pilviä hajottaa. Kuikkapään rinnettä noustessani pilvet olivat jo nousseet ylemmäksi.

Maalpurinojan putouksella muistin kamerani ja nappasin kuvan.

 

elo 2011 4

 

Suuntasin sitten kohti Anterinmukkaa. Siinä vaiheessa ajattelin seuraavana päivänä kiivetä yli Lokan Alen Muurivaaran kohti Tahvontupaa. Matkan varrella otin Muurivaarasta kuvaa.

 

elo 2011 2

 

Anterinmukan kämpän tuntumassa yövyin. Vaeltajia oli runsaasti liikkeellä, mutta pääsin ateriani keittelemään kämpän "keittiössä". Aamulla totesin vetäneen pilveen ja vähän sateen uhkaakin olevan. Lakiretkeily ei ollutkaan enää mieleen. Liikkeelle lähdin kohti Vongoivanjoen latvoja. Tullessani Vongoivan kodalle, olin saanut vähäisiä sadekuuroja niskaani ja näin oli siitä eteenkinpäin.

Kuljin Vongoivanjoen itärantaa alavirtaan, mutta ennen Honkatehtaanojaa koetin suunnata kaakkoon pois joen varresta. Toivoin että pystyn kulkemaan Tahvontuvalle suuntaavan kurun tuntumaan, mutta ajauduin liikaa itään ja otin lakin nöyrästi kouraan ja suuntasin Tyyrojan varteen ja sen vartta Tahvolle. Loppupäivästä sää parani oli puolipilvistä ja poutaa.

Leiripaikka löytyi yläterassilta kuten ennenkin ja lihapurkkikätköstäni sain täydennystä muonavalikoimaan. Saunomisen ja yöpymisen jälkeen kuljin Siulan kautta Hammaskuruun. Vasta kiivettyäni illalla Vuomapäälle muistin jälleen kamerani. Kuva on Hammaskodan lammen suuntaan Vuomapään "väliterassilta".

elo 2011 8

 

Tämä otos taas kohti pohjoista. Taustalla on Akanhärkäkurun "lovi", vasemmalla Pirttikallionvaara ja oikealla Anteripää.

 

elo 2011 10

 

Samalta terassilta on seuraava kuva koilliseen Anterijoen laaksoon.

 

elo 2011 7

 

Seuraavana aamuna kuljin "maantietä" Keinopään juuren tuntumaan ja käännyin kulkemaan sen ja Pirttikallionvaaran välistä satulaa kohti.

 

elo 2011 12

 

Anteripään kyljessä saattoi aavistaa jo ruskan himmeää hohdetta.

 

elo 2011 11

 

Akanhärkäkurun niskalta avautui Muorravaarakan laakso. Sollanpää ja Pirunportti edustavasti esillä taustalla.

 

elo 2011 13

 

Anteripääkin tähän kohdalle näyttäytyy hienona.

 

elo 2011 14

Kuljin kohti Muorravaarakan ruoktua ja sinne pian saavuinkin. Ruoktulla näytti olevan väkeä. En sinne pysähtynyt, vaan jatkoin puolentoista kilometrin päässä oleville pienille lammille. Siihen jäin iltapäivätauolle. Panin oikein teltankin pystyyn ja aterian jälkeen vietin siinä "siestaa". Päivä oli lämmin, mutta lounaasta tuuli aikana navakasti. Enteilin sen tuovan sadetta, mutta saadessani aviosiippaani puhelinyhteyden, hän vakuutti lähipäiviksi ennustetun poutaa.

Jatkoin sitten matkaa pohjoiseen. Idänpuolen tunturikyljillä oli myös nähtävissä ruskan merkkejä.

 

elo 2011 18

 

Ruopimapään itärinne kohdalla.

 

elo 2011 17

 

Jäin yöksi jokivarren tulipaikalle. Aikanaan se oli kosteikossa aivan joen tuntumassa, mutta nyt tulipaikan pölkyt oli siirretty vähän kuivemmalle pohjalle polun kohdalle. Maasto näillä kohdin on kovin epätasainen, enkä tahtonut löytää kelvollista teltan alustaa. Yö siinäkin silti kului.

 

Muorravaarakan varressa on pieniä kosteikkoja, kuten näkyy taustalta.

 

elo 2011 20

Yöpymispaikaltani ei ole pitkää matkaa Muorakanmutkan tulipaikalle. Sieltä menin joen länsirannalle ja jatkoin sitä puolta alavirtaan. Kuotmuttiojan suupuolella on karttaan merkitty tulipaikka. Se on kyllä jokseenkin vaatimaton, mutta sieltä löytyi peräti kirves. Kuotmuttioja on syvä. Tulipaikan läheisyydessä oli muutama hoikka kelo pantu ojan yli ja vähän ristikkäin. Kieli keskellä suuta taiteilin siitä yli. Jos olisi lipsahtanut, niin syvällä olisi käyty. Tulipaikalta lähti heikosti näkyvä polku oikaisemaan Suomun varteen. Suomun varteen tultuani, saavuinkin pian Snellunkosken tulipaikalle.

 

elo 2011 23

 

Tälläkin tulipaikalla on pieni puusuoja.

 

elo 2011 22

Kuljin sitten Suomujoen etelärantaa ylävirtaan kunnes saavuin Aittajärven kahlaamolle. Siitäkin selvisin onnellisesti yli ja auton renkaissa oli tälläkin kerralla ilmaa muuallakin kuin yläpuolella.

Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan vielä lopettaa vaellusta tähän, vaan oleskella vielä jonkin aikaa Aittajärven tuntumassa. En saanut kuitenkaan puhelinyhteyttä vaimooni ja arvelin puhelimeeni tulleen  vian. Kun olimme sopineet siitä, että soitan kun olen tullut perille Aittajärvelle, enkä voinutkaan sitä tehdä, lähdin matkaan autolla.

Päästyäni nelostielle, yhteys syntyi. Vika ei ollutkaan puhelimessa, vaan operaattorissa. Harmikseni oli juuri paluupäivänä tullut maanlaajuinen verkkovika.

Se ei kuitenkaan varsinaista vaellusta haitannut. Hyvää videokuvaa ja videopäiväkirjaa syntyi.

Ehkä julkistan niitäkin tulevaisuudessa. Aika näyttää.