Serkkuni Kari oli ruvennut kiinnostumaan vaellusharrastuksestani ja vuoden 2013 talvella alkoi tiedustelemaan olisiko hänellä mahdollisuus lähteä tutustumaan siihen puoleen mukanani.
Ilmoitin kohta, että ilman muuta tämä on mahdollista ja ryhdyin valistamaan häntä erilaisissa valmisteluissa. Minua kuitenkin kiinnosti hänen fyysinen kuntonsa, josta en ollut perillä. Hän on ikätoverini ja täytti 2013 keväällä 70 vuotta. Sillä on merkitystä. Lisäksi hän suurimman osan elämäänsä oli asunut pääkaupunkiseudulla ja silläkin saattaa olla merkitystä.
Tiesin kuitenkin hänen olleen aikoinaan liikunnallisesti suuntautuneen, joten jonkinlaista pohjaa varmaan oli, mutta en tiennyt miten hän tätä pohjaa oli myöhemmin hoidellut. Hän itse vakuutti lenkkeilevänsä ja jatkavansa sitä erityisesti nyt kun tiesi vaelluksen olevan edessä tulevaisuudessa.
Kokemuksesta osasin olla vähän epäluuloinen, sillä minulle olivat vaelluskumppanini aiemminkin vakuutelleet hyvää suorituskykyään, joka kuitenkin oli pettänyt. Suunnittelinkin kevyen tutustumislenkin jossa Aittajärveltä lähdettäisiin, mentäisiin Sarviojalle ja sieltä Muorravaarakkaan sekä paluu sitten takaisin Muorravaarakan ja Suomun varsia. Varasin myös sekä Sarviojalta että Muorravaarakan ruoktulta yösijan lukolliselta puolelta.
15.8 Kari tuli lentokoneella Rovaniemelle. Itse olin ajellut sinne autolla ja otin hänet kyytiin. Sitten ajelimme Aittajärvelle. Meillä oli aikaa vähän oikoa jalkojamme ja käväisimme vilkaisemassa Kolttakenttää. Tiedustelin, että miltä polulla kulkeminen tuntuu, eikä hän mitään moittinut.
Päättelinkin, että Maantiekurun kuluneen polun sijasta voisimmekin kulkea Sarviojalle toista reittiä. Se oli virhepäätelmä. Allaolevaan karttaotteeseen olen punaisella merkinnyt osapuilleen kulkemamme reitin.
Sää meitä heti seuraavana aamuna suosi. Aittajärven kahlaamo ylitettiin onnistuneesti ja lähdimme seurailemaan Suomun vartta alavirtaan. Runsaan parin kilometrin jälkeen tulimme Suomun kapeikon kohdalla olevalle tulipaikalle, josta käännyin kohti Kuotmuttijärveä.
Tulipaikalle saakka oli kulku onnistunut helposti hyvää polkua myöten, mutta loivasti kumpuilevassa kangasmaastossa, alkoi kumppanini väsyä. Kiersin Kuotmutin länsipäästä. Siellä on hieman pehmeikköä ja kaverini joutui todenteolla pinnistelemään. Ohitettuamme sen, pysähdyin Kuotmuttiin laskevalle eteläiselle purohaaralle ja kiehautin siinä lämmintä juotavaa ja söimme välipalaa ja toivoin, että siinä kulkija vähän palautuu.
Jatkoimme sitten puron vartta ylöspäin ja havaitsin, että serkkuni alkaa olla täysin piipussa. Kehotin häntä jäämään siihen lepäilemään ja jatkoin rinkkani kanssa kiiveten Aitavaaran painanteeseen Sarviojan laakson reunalle. Palasin takaisin ja otin nyt kaverini rinkan ja vein senkin ylös. Kari seuraili perässä.
Ylhäällä hän otti rinkan taas selkäänsä ja laskeuduimme viistosti rinteen Sarviojan varteen. Siellä lepäiltiin. Sarviojan kämpälle oli vain parin kilometrin matka, mutta se otti meiltä parisen tuntia aikaa. Minulle selvisi, että Muorravaarakka jää nyt tällä kerralla käymättä.
Yönseutu palautti nääntyneen tuntuisen kaverini melko hyvin ja aamiaisen jälkeen kävimme varusteitta jaloittelemassa Sudenpesällä.
Aamu oli kaunis.
Palasimme Sarviojan kämpälle ja valmistelimme aterian. Ehdottelin sitten, että lähtisimme kävelemään Paratiisikurun suuntaan. Ajattelin, että etenisimme vain sen verran kun värkeissä olisi varaa.
Näin tehtiin ja hyväkulkuisia polkuja matka edistyi sopivasti taukoillen aina Paratiisikurun lammelle saakka. Kulku onnistui siis hyvin, kunhan selässä ei ollut taakkaa. Paluumatkallakaan ei ollut ongelmia.
Hyvästä palautumisesta huolimatta ei ollut syytä yritellä pitemmälle. Niinpä jo seuraavana aamuna lähdimme paluumatkalle Aittajärvelle, mutta nyt pysyttelimme polulla ja kiersimme Maantiekurun kautta.
Paluumatka onnistui tuloa huomattavasti paremmin. Vähän korjailin kumppanini rinkan "asetuksia" ja tein hänelle matkasauvan, joka auttoi joissakin kohdin. Harmittelin itseäni siitä, etten ymmärtänyt suositella hänelle kävelysauvoja.
Kaikesta huolimatta kokemus oli ensikertalaiselle pääosin myönteinen ja halu uudistaa kokemus jäi päällimmäiseksi. Se on toistaiseksi vielä tekemättä. Montaakaan kuvaa lyhyeltä käynniltä ei kertynyt, mutta paljon puhutteleva vaellusvideo kuitenkin.
