Tätä kirjoittaessani on meneillään keskustelu EU:n aloitteesta "ennallistaa" luontoa vuoden 1950 tasolle. Keski- ja Etelä-Euroopan maissa ei paljonkaan tarvitse tehdä asian eteen, sillä mm metsät on hakattu kauan ennen vuotta 1950.
Suomen ja Ruotsin kohdalla tilanne on aivan toinen, koska metsiä on säästelty ja hoidettu. Miten ihmeessä meillä voitaisiin metsää "ennallistaa". Lähinnä se tarkoittaisi parin miljoonan hehtaarin jättämistä hakkaamatta ja hoitamatta. Perusajatuksen mukaan tuolloin voisi se luonnon monimuotoisuus kukoistaa ja pelastettaisiin maapallo ilmastonmuutokselta. Ajatus kertoo täydellisestä asiantuntemattomuudesta. Eilisellä lenkilläni kuljin noin 50-60 vuotiaan kuusikon ohi. Sen pohjalla oli lähinnä ruskea neulasmatto. Muu aluskasvillisuus oli kuollut. Kun kuuset aikanaan "ennallistamisen" jälkeen kuolevat pystyyn ja myrsky ne kaataa noin 150 vuoden kuluttua, niin sitten alkaa syntyä uutta kasvustoa. Jos tämän sijasta tuolla kohdalla otettaisiin harkitusti muutama runko pois ja annettaisiin muulle kasvullisuudelle mahdollisuus nousta, niin silloin sitä monimuotoisuutta syntyisi melkein heti.
Ennallistaminen silti itseäni kiinnostaa. Urho Kekkosen Kansallispuistoa voisi mielestäni hyvin ennallistaa ja juuri tuolle 1950 luvun tasolle. Silloin oli alueella tasan neljä kämppää, Kopsuslammen kämppä, Suomun ruoktu, Rajankämppä Luirojärvellä ja Peuraselkä.
Vaikka joku hiljakkoin puiston sivuilla valitteli puiston alueen palveluiden vähenemistä, kun puiston henkilökunta ei enää korjaa heidän jättämiään roskia pois, niin laatu paranisi sekä retkeilyalueella että sitä käyttävien keskuudessa.
Erityisesti näkisin, että mönkijäliikenne lopetettaisiin kokonaan ja poronhoito siirtyisi todella perinteisellä tavalla hoidettavaksi. Kämpät purettaisiin, verkkopusseissa paikalle kuljetettujen klapien osto lopetettaisiin ja tulen teko muuten kuin puista pudonneilla oksilla kiellettäisiin.
Puiston johdon ei sen jälkeen tarvitsisi pähkäillä erilaisten rakennusprojektien kanssa ja epäonnistua kuten alla olevan sillan kohdalla.
Kevätvedet veivät sillan toistuvasti, kunnes se lopulta purettiin. Jos puisto voisi keskittyä Kiilopää-Saariselkä akselilla olevaan maantieturismiin ja jättäisi entisen erämaa-alueen rauhaan, niin ehkä se vuosikymmenien mittaan palautuisi vähän. Silloin toteutuisi puistoa koskevassa laissa oleva tavoite säilyttää alueen erämaaluonto.