Aloitellessani vaellusharrastustani 1960 luvun alkuvuosina, oli Saariselän alue vielä suurimmalta osalta melko koskemattomassa tilassa vaikka sodanjälkeisinä vuosina kulkijat olivat alueella lisääntyneet. Tästä syystä ihmisten tallaamia polkuja ei kovin paljon ollut syntynyt. Nykyisin kun polkuverkosto kattaa oikeastaan koko kansallispuiston alueen, ei poropolkuja enää ihmisten tekemistä erotakaan, sillä ne ovat muuttuneet osaksi tätä verkostoa.
Kun Kullervo Kemppinen julkaisi toisen retkeilykirjansa Poropolku kutsuu, niin useimmat alan harrastajat tiesivät mitä hän tarkoitti. Nyt taitaa olla niin, ettei monikaan tuosta teoksen nimestä paljonkaan ymmärrä. Kemppisen kirjat olivat minulle alkuun hyvänä apuna, kun tein suunnitelmia vaellusreiteistä ja kohteista. Lumikuru oli hänen retkikirjoistaan ensimmäinen. Osansa antoivat myös Samuli Paulaharjun Sompio teos sekä K.M. Walleniuksen Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä kirja vaikka jälkimmäinen onkin enemmän kaunokirjallinen novellikokoelma.
Kirjojen vinkeistä huolimatta ensimmäiset vaellukseni olivat pitkälle löytöretkeilyn tyyppisiä ja sain monesti kokea todellista löytäjän iloa monista yllätyksistä. Lumikuru kirjan itselleni ehkä parhain anti oli terve epäilys silloisten karttojen paikkansa pitävyyteen. Aivan alussa saatoin itse panna merkille karttojen virheellisyyksiä yksityiskohdissa sekä sen ettei niiden perusteella voinut luoda etukäteen mitään mielikuvaa alueesta jonne oli menossa.
Otan tähän esimerkin Vongoivan alueesta. En mitenkään ymmärrä, millä perusteella kartan tekijä on erottanut nykykartoissa Vongoivan räystään nimellä kulkevan komean laen muusta tunturiympäristöstä ja miksi samaan tapaan on merkitty muutama laki kohti Naalipäänhäntää.
Joet ja purot on merkitty myös melko suurpiirteisesti ja Iso-oja aivan oudolla tavalla. Nämä Taloudellisen kartan 1:100 000 mittakaavassa piirretyt lehdet sisältävät useimmissa kohdin samanlaista epäjohdonmukaisuutta ja virheellisyyksiä. Alla on vertailun vuoksi nykykartan näkymä.
Alla on vielä esimerkkinä monille tuttu Sarviojan ja Kaarnepään tienoo.
Joka tämän karttanäkymän perusteella teki reittisuunnitelmia ja pyrki suunnistamaan, koki yllätyksen toisensa perään. Luultavasti kartan tekijä on jostakin lakimailta tehnyt piirrosluonnoksia ja niiden pohjalta on varsinainen kartta tehty. Jokien leveydetkin ovat vähän mitä sattuu. Kuotmuttioja on useissa kohden hädintuskin parin metrin levyinen, mutta karttaan se on piirretty järvestä alkaen runsaan sadan metrin levyiseksi virraksi.
Ahmajärvi joka on Kuotmutin eteläpuolella ja joka nykykartoissa on Helanderinjärven nimellä, on piirretty karttaan nurinpäin ja latvalampi joka on kaakon suunnalla on kartassa länsilounaassa.
Vertailun vuoksi liitän tähänkin uuden kartan näkymän.
Onnekseni ensimmäisillä vaelluksillani kuljin lakimailla ja muodostin itselleni kuvan alueesta niiltä käsin. Silti sain kokea todellista löytöretkeilijän iloa pitkään ja yllätyksiä tämän tästä.
