Keskiviikkona 29.3.2023 uutisoitiin, että lumivyöry oli tapahtunut Siliäselällä. Alkuun mietteeni kohdistuivat Vongoivan alueelle Lokan Alen Muurivaaraan, mutta sitten uutinen tarkentui toiseen alueen Siliäselkään eli Lumipään naapuriin.
Tänään perjantaina 31.3 uutisoitiin, että puiston henkilökunta tutki aluetta eikä huomannut merkkejä lumivyörystä. Sen uutisen mukaan siellä suunnalla oli ollut kolme hiihtäjää, jotka olivat joutuneet erilleen toisistaan. Sitten oli tehty hälytys ja epäily että joku olisi joutunut lumivyöryyn.
Tapahtumapaikka on keskeisellä retkeilyalueella. Luirojärvi on etelässä, Muorravaarakka idässä, Lupukat lännessä ja Sarvioja sekä Sudenpesä pohjoisessa. En käsitä että siellä voisi joku eksyä pitkäksi ajaksi. Mitä tulee sitten siihen, että kolmikko voi joutua erilleen. Se johtuu ajattelemattomuudesta ja taitamattomuudesta. Koskaan ryhmän ei pitäisi liikkua niin, että yhteys jäseniin katoaa, ei kesällä eikä talvella.
Muistuttelen mieleen vaikkapa 90-luvun kaksikon, jotka päättivät Vongoivanjoen vartta alajuoksun suuntaan tullessaan lähteä eri reittejä Siulalle. Toinen eksyi ja sekosi täysin. Hänet löysi vasta pitkän ajan kuluttua "Itäkairan prinsessa" kaukaa Auhtijoenselän eteläpuolelta.
Olen useaan otteeseen esittänyt, että Kansallispuistoissa retkeileviltä pitäisi edellyttää perustaitoja. Silloin kun Imatran Lapinkävijöiden Elli Mäkynen asian esitti 1960 luvun alussa, se ei ollut mahdollista Jokamiehen oikeuden takia, mutta nykyisin se olisi mahdollista kansallispuistojen alueilla, joilla on oikeus rajoittaa eri syistä liikkumista.
Lumivyöryvaara on sinänsä todellinen tunturialueilla ja kuruissa. Eivät ne vyöryt tietenkään vuorien vyöryihin verrattavia ole, mutta vaarallisia kuitenkin.
