Erästä taiteilijaa haastateltiin telkkarissa. Hän totesi mm että luonnonmetsä on niin harvinainen, että se on oikeastaan fiktio. Pysähdyin miettimään mikä oikeastaan on luonnonmetsä ja jälleen pohdin millainen käsitys nykysuomalaisella on metsäluonnosta. Hyvin monilla tuntuu olevan huoli puiden hakkuista ja sen myötä hiilinielun häviämisestä. Metsähallituksen hakkuualueilla on tämän tästä mielenosoituksia.
Luulen ymmärtäväni, että taiteilija tarkoitti luonnonmetsällä metsikköä, jossa ihminen ei ole tehnyt minkäänlaisia toimenpiteitä. Kyllä niitä löytyy. Ei tarvitse ajatella sellaisen olevan kuvitelmaa. Ajelin alkusyksystä Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Hämeeseen noin 150 kilometrin pätkän hiljaisia sivuteitä. Oikeastaan koko matka oli metsätaivalta ja hyvin huomattavalta osaltaan sellaista tienvarsimaisemaa, että milloinkaan ei puusto ollut nähnyt sahaa eikä kirvestä, puhumattakaan uudemmista metsänhoitokoneista. En pitänyt näkemästäni, sillä hyvin kasvavilla maapohjilla näytti olevan melkein läpitunkematon ryteikkö, jossa kasvu oli tukahtunut. Kaikki kasvullisuus siitä kärsii.
Ollakseen kasvun suhteen tuottoisa, pitää metsää osata oikealla tavalla hoitaa. Sitä pitää harventaa puuston laatuun sopivalla tavalla, että puut saavat hengittää. Jos näin ei tehdä, hiilinielut tukehtuvat. Mänty on valopuu ja kuusi varjopuu. Sekametsän hoito vaatii aivan erityistä silmää ja taitoa.
Tuntuu siltä, että turhan moni luulee puun elävän ikuisesti ja me suomalaiset parhaiten tähtäämme tulevaisuuteen, kun kaikki hakkuut lopetetaan. Puun polttokin kuulemma pitäisi kokonaan lopettaa, koska polttamisen hiukkaspäästöihin kuolee huomattava määrä ihmisiä vuosittain. Olen itse polttanut puuta lähes koko elämäni ajan ja istunut nuotiotulilla yli seitsemänkymmentä vuotta, mutta hengissä olen tästä huolimatta. Ei se voi niin kauhean vaarallista olla.
Ihminen kuuluu metsäluontoon ja se voi parhaiten, kun ihminen sitä oikealla tavalla hoitaa. Hoitamatta jättäminen olisi paha virhe.
Olen saanut lukea, että asiantuntijat ovat laskeneet miten paljon Suomen metsät nielevät hiilidioksidia. Tällä laskentaperiaatteella on sitten päätelty, että kun Pohjois-Suomen metsät ovat ikääntyneet, niin kyky yhteyttää on laskenut ja Suomelle kertyy siitä maksettavaa 2-7 miljardia. Epäilen vahvasti näitä laskelmia, sillä en usko kenenkään kykenevän niin monimutkaiseen kehitelmään, jolla metsiemme kyky tähän voidaan laskea. Jonkun tasaisesti kasvavan männikkökankaan osalta ehkä voitaisiin arvioida, mutta eri ikäisen sekametsän ei mitenkään. Mielestäni tässä on enemmän kyse uskonnosta kuin tieteestä.
Puu kuitenkin ikääntyy ja kuolee, vastoin kuin moni tuntuu luulevan. Tunnen yhden puun tarinan. Se kasvu alkoi noin vuonna 1840. Sitä taimena vahingoitettiin. Joko joku ihminen taittoi sen latvan tai hirvi sieppasi suuhunsa sen mehevän latvuksen tai ehkä tuulenkaato sitä vahingoitti. Se alkoi kuitenkin kasvattaa runkoa oksasta. 1800 ja 1900 luvun vaihteessa puu oli jo täysikasvuinen. Isoäitini pikkutyttönä istuskeli sen rungolla paimentaessaan alueella lehmiä.
Kansallispuistoja halutaan perustaa lisää. Olen vieraillut useilla, vaikka tällä sivustolla olenkin keskittynyt UK-puistoon. Olen kritisoinut useasti puistojen hoitotapaa. Se ei ole luontoa säästävä vaikka polttopuu tuodaankin muualta.
Saariselän vähäravinteisilla maapohjilla ei metsäharvennuksia tarvita monissakaan paikoissa, mutta tuulenkaatoja voitaisiin hyödyntää, mitenkään sitä monimuotoisuutta vähentämättä.
