Syyskuun alussa telkkarin ajankohtaisohjelma MOT käsitteli porojen laidunmaitten jäkäläkatoa. Ohjelman asiantuntijat katsoivat, että loppuun kaluttujen jäkäläkankaiden syy löytyy ylisuurista poromääristä. Ravinnon puute oli ohjelman tekijöiden mukaan mm ajanut porot syömään vähäiset versot Käsivarren Lapin tunturikoivikkojen tuhoalueella, joten koivutkaan eivät ole päässeet uudistumaan.
Ohjelmassa haastateltiin myös poromiehiä, jotka yksiselitteisesti kielsivät jäkäläkadon johtuvan suurista porolaumoista. Eräs totesi syiksi kaventuneiden laidunmaiden määrän ja sen että jäkälä ei joinakin vuosina kasva. Vähentyneet alueet taas hänen mukaansa johtuivat kullankaivuusta, metsähakkuista ja turismista. Joku oli sitä mieltä, että itseasiassa määriä pitäisi lisätä jättämällä pääluvun laskuista vasat pois.
Ohjelmassa todettiin Saariselän alueella osaksi laiduntavan Lapin paliskunnan asioiden olevan aika hyvällä tolalla. Olen tietenkin seurannut retkeilyalueeni paliskuntien laidunmaitten kuntoa jo reilun 60 vuoden ajan. Muistan hyvin, miten vuonna 1954 teiden varsillakin oli runsas jäkäläkasvusto Saariselän tasolla. 1960 luvulla erämaa-alueella se oli jo vähentynyt ja nykyisin Suomesta ei muualta kangasmailta juuri tapaa niin vähän jäkälää kuin Saariselältä. Toki sen myönnän, että alueen eteläosissa sitä on hieman enemmän. Jos Lapin paliskunnan asiat ovat siis melko hyvin, niin ihmettelen miten huonosti ne ovatkaan muualla.
Yksittäisiä poroja retkeilyalueeltakin voi tavata, mutta vähissä ne ovat.
Poromiehet tuntuvat pitävän itseään ainoina asiantuntijoina ja tietäjinä. Jos ohjelman kaltaista kritiikkiä joku esittää, niin se katsotaan hyökkäykseksi poroelinkeinoa vastaan.
Kun maataloudessa yleensä, joksi poronhoitokin on katsottava, on tarkat säännökset mm eläinten lukumääristä, niin poromiehet ovat pitkään lähteneet siitä, että perinteisiin ei kuulu tarkan määrän ilmoittaminen. Tästähän johtuu, että ne määrät eivät ole olleet lähestulkoonkaan oikeita ja samoin päälukujen kasvaminen kohtuuttomiin mittoihin sekä ravinnon puutteeseen.
Jos tämä lyhytnäköinen asenne jatkuu, niin poronhoito nykyisessä mitassa kuolee ilman muuta pois. Nykyistä kantaa ei voida ylläpitää keinoruokinnalla.
Kun ottaa huomioon, että poronhoitoalue alkaa Kemin eteläpuolelta käsittäen koko Lapin, niin lääniä kyllä perinteiselle poronhoidollekin pitäisi löytyä jos jonkinlainen järki pidettäisiin mukana. Jäkälä alkoi hävitä kauan ennen viimeaikaisen "infrastruktuurin" tuloa, joten sitä ja sen tuomaa uutta on turha syyttää.
Viimeaikaisista maastopohjan vaurioista ja osaltaan jäkälätuhosta voisi mönkijällä ajava poromieskin ottaa omaan piikkiinsä. Mönkijöiden pyörän alla ei jäkälä voi hyvin. Tämä on kuitenkin marginaalista. Perussyy on yksiselitteisesti liian suuri porokanta.
Turismi, mukaan lukien retkeilyn vaikutus tähän jäkäläkatoon, on hyvin vähäistä.
Kun asuu sellaisessa ilmapiirissä, että käytännössä säännökset eivät rajoita oikeastaan mitään, niin ymmärrän hyvin sen että on kovin vaikea taipua vaikkapa viranomaisen katsantokantaan.
Mieleeni on jäänyt, kun "paikallinen" kolmimiehinen porukka Luirojokivarressa metsästyskauden ulkopuolella suunnitteli lähtevänsä linnustamaan Repolammelle. Yksi sanoi sitten, että jaa... otanpa vielä tuonkin kiväärin matkaan jos sattuisi hirvi tulemaan kohdalle...
Tällä asenteella muidenkaan säännösten ja rajoitusten seuraaminen tuskin kiinnostaa.
Kun jäkälän vuosittainen kasvu on millin puolentoista haarukassa, niin kauan pitää odotella, että laidunmaat korjaantuvat.
