Otsikon tapaisen vastauksen tiuskaisi äkäinen vanha ukko Moskulle eli Aleksi Hihnavaaralle, joka halusi tietää parhaan reitin määränpäähänsä alueella, jota hän ei aiemmin tuntenut. Vastaus oli Moskua kovasti huvittanut ja hän toisteli sitä mielellään myöhemmin. Mosku lienee ollut itse aikansa parhaita reitin tuntijoita Koilliskairan eteläosissa. Kuvassa hänen asuinkenttänsä.
UK-puiston Facebook sivulla on linkki "Peltsi" Peltoseen, joka kuulemma tulevaisuudessa perjantaisin julkaisee kolme hyvää vaellusreittiehdotusta.
Jäin vähän tätä asiaa pohtimaan. Ensinäkemältä ajatus tuntui mukavalta. Joku siis tarjoaa hyviä vaellusreittejä kokeiltavaksi muillekin. Mutta sitten tuli mieleeni, että mikä se "hyvä" tässä tapauksessa oikein on.
Aivan hiljakkoin tapasin tutun, joka on viehättynyt Käsivarren Lapin avariin maisemiin. Samoin muistelen jotakin toistakin, joka katsoi Käsivarren olevan "Mansikkapaikan". Itse taas en pidä niistä seuduista ollenkaan, koska vaelluksilleni kaipaan myös kunnon metsää. Joku haluaa kiivetä tunturiin ja toinen taas mieluummin kulkee laaksojen pohjia ja jokivarsia. Jollakin saattaa olla fyysisiä esteitä vaikeakulkuisissa paikoissa, eivätkä ne välttämättä silloin tunnu hyviltä. Jos ei siis tunne henkilöä, niin vaikea on mainostaa jotakin vaellusreittiä tai kohdetta hyväksi tai kokemisen arvoiseksi.
Suomessa on lukemattomia hienoja paikkoja luonnossa liikkumiseen. Saariselkä, johon tällä sivustolla olen etupäässä keskittynyt, on laajuudeltaan parhaita. Se ei rajoitu pelkästään nykyisen kansallispuiston alueeseen, vaan siihen liittyy melko saumattomasti suhteellisen koskematonta luontoa joka puolella, myös itärajan takana. Tätä kokonaisuutta voi yleisesti suositella kaikille, jotka tuota laajuutta ja vaihtelevuutta kaipaavat.
Mutta mitä voisi tuolta alueelta jollekin tarkemmin mainostaa. Ne, jotka ovat suunnistus- ja kartanlukutaidoiltaan vähän epävarmoja, voivat käyttää kämppien välille syntynyttä polkuverkostoa hyväkseen. Onhan selvää, että polut kulkevat etupäässä helppokulkuisimpien maisemien kautta. Niille, jotka vähän paremmin osaavat suunnistaa, voisi suositella kulkua vähän sivummalla josta löytyy vähän kuljettua luontoa. Mutta mistä ihmiset yleisesti pitävät. Sitä en osaa niin tarkkaan sanoa, että kykenisin "rankkaamaan" jotakin kierrosta parhaitten joukkoon kuuluvaksi. Edesmennyt Tauno Perttula oli leimautunut Hammaskodan alueeseen. Se oli hänelle "maailman paras paikka". Tuskin hänkään sentään ajatteli kaikkien muidenkin siihen samalla tavalla suhtautuvan. Makuja ja tarpeita on monia.
Itse pidän yllätyksistä ja "löytöretkeilystä". Jos itselleni tarjotaan jotakin kovin valmiiksi pureksittua suunnitelmaa, niin en ole kovin kiinnostunut. Tottahan toki on hyvä tietää etukäteen joistakin suunnitellun vaelluksen erikoisuuksista tai ongelmakohdista, mutta ei välttämättä kovin tarkkaan.
