Olen pannut merkille uusien vaeltajien useinkin kyselevän Suomujoen ylityspaikoista ennen vaellukselle lähtöään. Koetan nyt kertoa muutamista. Suomujoki ylipäätään on helppo ylitettävä. Vaikkei etukäteen tietäisi mistä yli pääsisi, niin kovinkaan paljon ei tarvitse rannoilla kulkea että sellaisen löytää normaali veden korkeuksilla. Tulva-aikoina kahluupaikoista on turha mennä koettamaan. Vesi saattaa olla niin korkealla, että kahlaaminen on riski. Silloin kannattaa suunnata silloille. Muistan, että vuoden 1992 sateisena kesänä kaksi vaeltajaa hukkui Porttikosken vaiheilla kahluuta yrittäessään.
Aloitanpa joen latvapuolelta. Suomun latvan laavun kohdalla on joki vain puronen ja siitä helposti ylitettävissä. Vesi ei ole korkealla kun Suomun ruoktu tulee näkyviin tultaessa joen länsirantaa. Siitä pääsee helposti saappailla yli kuivana aikana, jopa vaelluslenkkareilla.
Pari kilometriä ruoktulta alavirran suuntaan on silta, järjestyksessään jo varmaan kolmas. Siitä pääsee yli kelkalla ja mönkijälläkin.
Sillä kohdalla on myös tulipaikka ja pieni puusuoja. Seuraava silta on Kotakönkäällä.
Kahluupaikkoja on Suomussa tätä ennen useita jos viitsii niitä etsiä. Toisaalta on siellä hyvin syviä suvantojakin. Hyvä kahluupaikka Kotakönkään jälkeen alavirran suuntaan on Paasjoen suun kohdalla hieman sen yhtymäkohdasta ylävirran puoleen. Kuva on vuonna 1980 otettu, mutta maisema on sama. Tässä mennään lännestä itärannalle.
Seuraavaa matalampaa kohtaa saa etsiäkin jo pitempään. Tästä kohdasta eteenpäin ja Lankojärven jälkeen joki on kauttaaltaan syvempää, mutta Taimenlammen puroa vastapäätä olevan tulipaikan kohdalta pääsee hyvin joesta yli kahlaamalla. Sinne on Lankojärven tasolta nelisen kilometriä. Tulipaikka on niemen nokassa ja se on etelärantaa. Jos tarkkaan katsoo, niin sieltä häämöttää pieni puusuoja. Kahlaaminen onnistuu niemen nokasta myötävirtaan kuvanottosuuntaan tai tietysti päinvastoin.
Tältä kahluupaikalta on kilometrin verran Porttikosken kämpälle ja seuraava silta löytyy siitä parin kilometrin etäisyydeltä. Tämä on se Porttikosken silta.
Suomu ei ole kovinkaan syvä tästä eteenpäin, mutta oikein hyviä kahluupaikkoja ei silti ole ennen Siikavuopajan laavun tasoa. Ei sekään silti aivan helppo ole, mutta tulva-aikaankin olen itse siitä yli tullut. Lampihan on joessa kiinni, kuten tuo nimikin jo ilmaisee. Yhtymäkohdalla on keskellä jokea hiekkasärkkä. Laavun puolelta siihen pääsee astumalla veteen ylävirran puolelta ja tulemalla viistoon särkälle myötävirtaan. Sieltä taas on syytä suunnata hieman viistoon vastavirtaan toiselle rannalle. Pohjoispuolella Suomu haarautuu pienemmiksi puroiksi, mutta niiden ylittäminen on helppoa.
Allaolevassa kuvassa on mainitulta kohdalta näkymä alavirtaan. Oikealle avautuu lampi. Kuvanottokohdasta kannattaa kahlata edessä näkyvälle särkälle ja sitten sieltä viistoon ylävirran suuntaan kohti vastarantaa. Kuva on otettu veden ollessa melko korkealla. Suomu jatkaa menoaan koskena hiekkarinteen kohdalta.
Aittajärven kahlaamo vaijereineen on niin kuuluisa etten siitä viitsi mainita enempää.
Sen jälkeen Suomussa ei ole siltoja eikä kahlaaminen onnistu kuin parin kilometrin päässä joen etelärannalla olevan tulipaikan kohdalta. Siinä on Suomussa kapeikko Snellmanin kämpältä tulevaa niemeä vastapäätä. Virran nielun yläpuolelta yli pääsee, mutten sitä oikeastaan kenellekään suosittele, sillä virta on voimakas ja ylitys on virran voiman ja liukkaiden suurehkojen kivien vuoksi "haastava".
Jos etenee Suomun pohjoisrantaa alavirtaan, niin Snellmanin kämpän kohdalta sopii yli yrittää. Kämpän yläpuolella joessa on pieni saari, jonne on helppo päästä ja kahluupaikka sieltä vastarannalle on juuri sillä kohdalla mistä virran nielu alkaa. Kivet siinä ovat kylläkin hieman liukkaita, joten tarkkana saa olla.
Tässä kuvassa ylitellään Suomua Snellmanin kohdalta etelärannan puolelta. Edessä on edellisessä kuvassa näkyvä saari ja kämppä jää kuvassa etuoikealle puiden taakse. Opastekartta sieltä kuitenkin häämöttää jos oikein tarkkaan katsoo ja selvemmin jos kuvaa suurentaa.
Suomu tästä eteenpäin edelleen levenee ja syvenee ja vaikka useissa kohdissa tuntuu olevan kovin matalaakin, niin yleensä on aina jokin syvänne, joka estää rinkallisen etenemisen. Harrimukanjärven kohdalla kuitenkin on vielä yksi kohtuullisen hyvä kahluupaikka. Sielläkin on laavun tuntumassa pieni saari ja vesi melko matalalla. Laavun puolelta saareen pääsee saappailla, mutta toisella puolella on otettava yleensä housut pois. Pohja on kuitenkin helppo ja virta melko heikko.
Toisella rannalla saatetaan kyllä käydä näinkin syvällä.
Toisaalta jos ei halua kahlata, mutta vähän hassutella, niin käy se näinkin. Tarvitaan vain halpa muovivene, jonkinlaiset airot että ensin joku pääsee vastarannalle ja sitten tarpeen mukaan nailonnarua. Kapealtakin vaikuttavassa kohdassa sata metriä on siinä ja siinä. Tässä on leveyttä viitisenkymmentä metriä.
