Tämä aika vuodesta on sopiva kesävaelluksen suunnitteluun. Varusteita pitää katsastaa. Niinpä kävin ostamassa rinkan. Sitä en kylläkään ajatellut itselleni, vaan lahjaksi. Kantoväline vaikuttaa mielenkiintoiselta monine säätömahdollisuuksineen. Kritisoin sitä kuitenkin pojalleni selkää vasten tulevan osan tiimoilta. Katsoin sen olevan liian kapean. Poikani tylytti kritiikkiäni ja sanoi "kannat rinkkaasi niin oudolla tavalla ja näet sen ainoaksi oikeaksi..." Rinkkani onkin omatekoinen, pitkän kehittelyn tulos sekä kovin sopiva.
Liikkeessä jossa asioin, oli tarjolla kymmeniä kantovälineitä sekä valtava määrä muita retkeilyvälineitä. Kun ensi kerran ostin retkeilytarvikkeita, oli oikeastaan vain yksi alaan erikoistunut liike Partio-Aitta Oy Helsingissä. Ohessa 66 vuoden takaisen hinnaston etusivu.
Olin kaveriporukkani kanssa perustanut partiopoikavartion. Paikkakunnallamme ei ollut partiotoimintaa, vaan touhusimme omin päin "Samoilijoina", johon saimme kauko-ohjauksella kirjeitse ohjeita. Täydensimme Partio-Aitasta yhteisiä varusteitamme mm 7 litran kangasämpärillä, ensiapuvyölaukulla sekä Matka-Maja merkkisellä teltalla. Jälkimmäinen oli harjateltta. Katto vihreää markiisia ja muut osat kyllästettyä lakanakangasta. Se palveli kolmella ensimmäisellä vaelluksellanikin. Teltan hinta 4500 markkaa koetteli keksimiskykyämme. Varoja keräsimme kasvattamalla porkkanoita ja retiisejä, tekemällä niistä nippuja ja myymällä kauppoihin. Kerjäsimme äideiltämme täytekakkuja ja myimme täytekakkuarpoja ja teimme satunnaisia palkallisia työpalveluita.
Teltta oli mukana vielä vuonna 1963 vaelluksella. Olen suunnitellut tekeväni tulevana kesänä saman reitin, vaikka se on ikäryhmääni kuuluvalle melko vaativa. Reitti lähtee ns Kopsusjärven tienhaarasta ja kulkee polkua pitkin Kopsukselle sekä lammen takaa vaaran yli vanhalle Suomun ruoktulle. Sieltä reitti jatkui Aitaojan itäiselle kallioseinämälle sekä melkein suoralla suunnalla Luirojärvelle kaikkien lakien ja harjanteiden yli. Tämä johtui siitä, että tuohon aikaan ei vielä ollut nykyisen kaltaisia topografikarttoja ja käytössä ollut Maanmittaushallituksen Taloudellinen kartta 1:100000 oli suurpiirteinen ja osittain aivan virheellinenkin.
Olin tehnyt saman reitin Luirojärvelle saakka jo pari vuotta aikaisemmin, mutta vuonna 1963 halusin vahvistaa mielikuviani. Reittiin siis lukeutuu Vintiläntunturin laki, Pikkutuntureiden ylitys, Tuiskukuruun laskeutuminen jokseenkin jyrkimmältä kohdalta, Tuiskupään rakat sekä Lupukoiden eteläpuolelta tulo Luirolle.
Saas nähdä.
