Kirjoittaessani tätä joulun alla 2016, alkaa olla talvivaeltajien aika. Vielä kulkijat ovat harvassa, mutta hyvin todennäköisesti muutamat kulkevat joulunviettoon joillekin tuville tai yöpyvät maastossa.
Marraskuu on ehkä vaeltelun hiljaisinta aikaa. Jalkaisin on hankalaa edetä ja usein lunta ei vielä ole riittävästi ja sekin vähä yleensä upottaa maahan saakka. Olen itse kylläkin ollut suksilla matkassa jonkun kerran marraskuullakin, vaikka niistä reissuista en tälle sivustolle ole kertoillutkaan. Oma viehätyksensä marraskuisessa kaamoksessakin on.
Talviretkeily on vaativaa ja vaarallistakin. UK-puiston palvelut ovat vuosien saatossa kehittyneet. Kämppäverkostoa ruvettiin rakentamaan jo 1960 luvun puolivälissä ja viimeisten parin vuosikymmenen aikana on syntynyt kämppien välille tulipaikkoja puulaavuineen. Polttopuuhuoltokin on varsin hyvin toiminut.
Puiston väki ajelee kelkoillaan varsinkin sesonkiaikoina huhtikuulla vankat pohjat keskeisille kulku-urille, joten niitä pitkin on todella helppo hiihdellä vaikka minkälaisilla sivakoilla. Se saattaa harhauttaa luulemaan, että nämä urat pidetään säännöllisesti auki, mutta niin ei suinkaan ole.
Ei tarvita kuin päivän kestävä navakka tuisku, kun jäljet ovat peittyneet varsinkin aukeilla. Kovin isoja ongelmia ei silti pitäisi kenelläkään olla aivan kaikkein poljetuimmilla reiteillä, sillä yleensä jotain merkkiä lumen pinnalle aiemmasta kulkijasta jää, mutta jos on liikkeellä kapeilla latusuksilla, niin saattaa olla pahoissakin vaikeuksissa pehmeän lumen aikana.
Kemin-Sompion alueella sattui onnettomuus tammikuulla 2016. Kaksi vaeltajaa oli eksynyt ja toinen heistä menehtyi. Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista. Aina silloin tällöin joku on talviolosuhteissa kokenut saman kohtalon, yleensä eksyttyään. Joskus voidaan olla aika lähelläkin apua. Eräs kulkija löytyi istumasta suksiensa päältä paleltuneena aivan Rumakurun kämpän läheltä.
Tällaista ei pääse sattumaan jos valmistautuu huolella. Lähtökohdan pitää olla sellaisen, että varautuu selviämään kaikkein pahimmista pakkasista ja myrskyistä vaikka sellaisia ei ole etukäteen luvassakaan.
Vaatetuksen ja makuupussin pitää olla sitä laatua, että ne antavat lämmön kaikissa olosuhteissa ja vaikka suunnittelisi vaelluksensa kämppäverkoston varaan, niin mahdollisuus pitää olla myös ulkosalla yöpymiseen jos olosuhteet niin vaativat.
Tästä syystä varusteissa pitää olla kirves, saha, lapio sekä teltta tai laavu. Niitä pitää myös osata käyttää.
Saariselän alueella kova pakkanen ei ole suurikaan ongelma, sillä ilma on hyvin kuivaa. 30-40 astetta miinuksella ei ole mikään este liikkumiselle. On vain huolehdittava, että paleltumisherkimmät alueet on kunnolla suojattu.
Myrskytuulet ovat paljon hankalammat, vaikka silloin voi lämpötila olla nollankin tuntumassa. Sellaisilla säillä ei ole syytä liikuskella tunturiylängöillä, vaan kierrellä laaksojen kautta. Kovin hankalana pidän esimerkiksi Kiilopään länsirinnettä kovilla pohjoisenpuolen tuulilla. Vaikka itselläni on kelvolliset varusteet sellaiseenkin ilmanalaan suojalaseineen ynnämuineen, niin mieluummin odottelen myrskyn laantumista jos ei ole kovin kiire.
"Oikea" talviretkeläinen ottaa alleen pitkät ja leveät sukset. On makuasia ja vaelluksen kestostakin kiinni kantaako rinkkaa vai vetääkö perässään ahkion tapaista. Pitkät sivakat takaavat selviämisen pehmeillä lumilla. Latusukset toimivat kyllä hyvin jos pitäytyy sesonkiaikana syntyvillä kelkka- ja muilla kulku-urilla. Siinä vain on vähän riskiä juuri yllättävien myräköiden pyyhkiessä ne urat piiloon.
Liikuttaessa etappien välillä, on hyvä aamulla ottaa matkaan kuumaa juotavaa. Kesäaikana nesteen tankkaaminen on helppoa, mutta talvella se ei onnistu niin kätevästi. Nesteen ja energian saannista on tarkkaan huolehdittava. Väsymys, nälkä, jano ja pakkanen ovat vaarallinen yhdistelmä.
Kannattaa myös muistaa, että Saariselän vedet ovat juoksevia ja kumpuavat yleensä suurista rinteistä. Jotkut paikat ovat aina avoinna kaikkein kovimmilla pakkasillakin kuten vaikkapa Tuiskukurun pohjalla virtaava Tuiskujoki.
Kunhan tekee etukäteen tarkan suunnitelman, vaellus onnistuu kaikissa olosuhteissa. Talviset kokemukset ovat huikeita - nekin.
