Elokuun lopulla olin Luirojoella aviosiipan kanssa veneellä. Aluksi käväisimme veneellä Karapuljussa ja jalkaisin Luirojärvellä. Jotenkin Luiro ei silloin sytyttänyt ja palasimme veneelle ja siirryimme Tammikämpälle. Ilma oli kaunis.
Vettäkin joessa oli kohtuudella. Tammen poikittaisen hirrenkin päältä vesi virtasi.
Silti hämmästyin, kun pian meidän jälkeemme Tammikämpälle rantautui isohko "jahti". Se oli niin kookas etten uskonut sillä voitavan päästä jokea niin ylhäälle. Sillä oli matkassa kolmimiehinen metsästäjäporukka Vuotsosta. He kyselivät havaintojamme vesilinnuista, mutta lähtiessään tutkimaan lintutilannetta Kopsuslammelle, he varautuivat aseilla "että jos hirvi tai karhu..." Oli elokuun 30 päivä.
Me katsoimme, että rauhamme taitaa vähän häiriytyä ja kokosimme varusteemme ja lähdimme Repojoelle. Kuva on Luirojoen ja Repojoen yhtymäkohdasta. Taustalla Uulalan erämaatalo.
Ilta oli kaunis ja tuuleton
Aviosiippa viihtyi kuten eräkoiramme Murukin
Kun olimme ohittaneet Repolammelta tulevan puron, ryhdyimme etsimään sopivaa leiripaikkaa. Vaikka ympärillä muuten oli puuton aapa, niin jokivarren penkat olivat kovaksi pakkautunutta hiekkaa. Helposti teltan alusta löytyi. Yöllä Repolammella metakoitiin äänekkäästi. Siellä joutsenet ja hanhet tuntuivat keskustelevan matkasuunnitelmistaan.
Aamulla sauvoin kapenevaa Repojokea ja pääsin jotenkin pujottelemaan Suovainlammeltakin tulevan purohaaran yläpuolelle, mutta sitten alkoi veneen alta loppua vesi, vaikka veneemme uikin melkein missä vain. Nostimme venepelin maalle ja taiteilimme korkeiden pounujen lomitse kuivan maan tuntumaan sekä Hammaskodan kautta Hammaskuruun. Hammaskurun kämpän takana oli maa vielä kuurassa sinne tullessamme.
Jatkoimme samantien kulkua kohti Siulaa. Vaelluskumppanini pääsi siellä tiskausvuoroon.
Aterian jälkeen kuljettiin vielä Tahvontuvalle, jossa päästiin saunomaan ja yöpymään. Seuraavana aamuna oli edelleen hyvä kulkuilma. Niinpä päätimme lähteä lakiretkeilyä suorittamaan ja kulkea Lokan Alen Muurivaaran yli Anterinmukkaan. Sää kuitenkin hetkellisesti heikkeni ja pitäessämme taukoa Kuusikurun ja Vesilintupoikainpään suunnalta tulevan puron risteyksessä, jouduimme vähän hakemaan suojaa kuusen oksien alta.
Kiivettyämme Muurivaaralle sää oli jälleen hieno. Näkymä on Talkkunapään suuntaan.
Idässä rajavyöhykkeellä Välipää
Ylhäällä on kvartsiesiintymä, jota joku nähtävästi oli "syvällisemmin" tutkinut.
Lokan Alen Muurivaaran koillisrinteellä on vähäinen kosteikko ja suon tapainen melkein huipulla. Siellä oli hilla parhaimmillaan vaikka oltiin jo syyskuun alussa tai siitä syystä. Anterinmukkaan päästiin ja siellä yövyttiin. Aamulla matkamme jatkui jälleen kohti Hammaskurua. Alakuvassa olemme jo Keinopään kupeella ja Anteripään selänne taustalla. "Maantie" tässä kohden on hyvin havaittavissa.
Hammaskurun kämpälle emme jääneet, vaan jatkoimme kodalle saakka jossa yövyttiin.
Illalla joku mies käväisi Hammaskurusta kyselemässä onko Tauno Perttulaa näkynyt. Eipä ollut. Eiköhän Perttula syyskuun puolella jo opettanut matikkaa etelässä. Sää oli edelleen hieno. Näkymä on Hammaskodan pihamaalta Sokostin suuntaan. Hietapää siellä häämöttää.
Yöllä oli pakkanen jälleen purrut hieman enemmän väriä maisemaan. Me etsiydyimme veneellemme ja soljuimme hitaasti mutkaista tuskin paljon venettämme leveämpää väylää alavirtaan. Aapojen kohdalla alkoi olla väljempää ja värikkyyttä.
Menosuunnassa alkoivat pilvien pohjat sinertää vähän uhkaavastikin
Ei siitä uhkausta kummempaa tullut ja niin hienossa kelissä veneiltiin loppuun saakka.
Kotimatkalla poikkesimme vielä Lokan padolla, josta nappasin kuvan Nattasten suuntaan, joille ensimmäisen kerran kiipesin vuonna 1960.
