Varoituksen sana

Kaikista Metsähallituksen rakentamista tuvista ja tulipaikoista sekä puuhuollosta huolimatta, Kiilopää - Saariselän retkeilykeskus linjan itäpuolinen kansallispuiston alue on erämaata. Kesäaikaan siellä voi liikkua turvallisesti ensikertalainenkin.

Itseäni hätkähdytti tieto, että Rautulammen kämpän tuhouduttua tulipalossa, olivat jotkut paikalle tulleet hälyttäneet itselleen pelastusretkikunnan, kun eivät päässeet lepäämään Rautulammella kämpän suojissa. Siitä syystä puisto lakkasi huoltamasta lammen kautta kiertävää latua, ettei sinne näitä heikkokuntoisia menisi.

Kiilopäälle ei sentään ole matkaa kuin kymmenkunta kilometriä. Ihmisten jotka ovat näin avuttomia tai huonokuntoisia, ei pidä lähteä massamatkailulle tarjottujen palveluitten ulkopuolelle. Se on vaarallista, sillä lähestulkoonkaan joka paikasta ei saa puhelimella pelastajiin yhteyttä.

Joku kyseli näihin aikoihin myös mahdollisuudesta päästä Kiertämäjärville. Hän mainitsi, ettei ymmärrä suksista muuta kuin sen, että miten päin ne pannaan jalkaan ja tästä syystä kyseli voiko käyttää lumikenkiä.

Jos talvisessa luonnossa aikoo mennä liikkumaan, niin kannattaisi vähän harjoitella muualla ennakkoon ja totutella erilaisiin liikkumistapoihin, eikä heti lähteä alueelle, jossa luonnonvoimat saattavat olla hyvin vaativia. Ilmasto ei ole muuttunut leppeämmäksi tällä alueella, vaikka yleisistä muutoksista puhutaankin.

Kansallispuistoissa on liikkumista hyvin vähän rajoitettu ja sinne on mm syntynyt kulkemista helpottavia polkuja. Monet eivät tunnu ymmärtävän, että palvelut eivät ulotu juuri sitä pitemmälle ja että jokainen liikkuja on siellä omalla vastuullaan ja näin se tulee olemaan, ellei puistoa koskevaa lakia ja muita säännöksiä muuteta.

Sen vuoksi kannattaa ensikertalaisen tai vähän taitoja omaavan, tutustua alueeseen varovaisesti, pala kerrallaan. Sinne voi lähteä varsinkin kesällä pienten lapsienkin kanssa, liikuntarajoitteisena ja huonokuntoisenakin, kun pitää järjen matkassa.

Aittajärvi on mainio paikka lähiretkeilylle. Siitä esimerkkinä vaikkapa vuoden 2012 retkemme vaimoni kanssa, josta hiljakkoin kerroin. Alakuvassa tyttärentyttäreni Aittajärven laavun edustalla virvelöintiä harjoittelemassa vuonna 2010.

2 kommenttia artikkeliin ”Varoituksen sana

  1. Matti Sihvonen

    Tervehdys,

    Kesän ensimmäinen vaellus lähestyy "uhkaavasti". Aikaisempina vuosina lähtöpisteenä on ollut Rajajooseppi (2kertaa), Kiilopää ja Aittajärvi. Tänä vuonna olisi tarkoitus aloittaa vaellus Marivaarasta käsin ja edetä ensimmäisenä päivänä poroaitaa seuraillen Auhtijoenselkää pitkin Tahvontuvalle. Olisikohan sinulla joitakin ohjeita/suosituksia ja muita näkemyksiä reitinvalinnassa ja Jaurun ylityskohdasta?

    Ystävällisin terveisin,

    Matti Sihvonen

    Vastaa
    1. Heikki

      Näinhän se vaelluskausi kesän osalta on alkamassa. Jos säät ovat suotuisat, niin itsekin olen liikkeellä kesäkuun alkupuolella. Mitä tulee Marivaaraan lähtöpaikkana, niin sehän on sopivan päivämatkan päässä Siulalta tai Tahvolta. Nykyään Marivaaraan pääsee uuden, hieman pitemmän autotien kautta, joka ylittää Pihtijoen kauempaa idässä. Vanha tiekin on varmaan kelvollinen, mutta sillat ovat vähän arveluttavan tuntuisia. Tuli Marivaaraan sieltä tai täältä, niin karttaa kannattaa lukea, sillä matkan varrella on monia metsäautoteitten risteyksiä, eikä Marivaaraan nousevan tien kohdalla mitään tienviittaa ole. Pajuojalle saakka monet ajavat. Itse en ole koskaan uskaltanut. Toki se riippuu paljolti siitä, onko satanut vai ei. Sade tekee sikäläisestä maapohjasta pehmeää saippuaa. Turvallisinta on jäädä kivikkoisen rinteen nousun jälkeen vaaran laelle ja kävellä. Ajattelemasi reitti on selkeä, ei siitä pääse eksyilemään. Koska se kuitenkin seurailee soiden reunoja, niin siellä täällä on pehmeikköjä, joita mönkijäliikenne on sotkenut, joten ei se kovin helppo kulku-ura ole. Vaikka kosteilla mailla liikutaankin, niin vettä ei reitiltä löydy kuin yhdessä ainoassa kohdassa, kun se ylittää vähäisen Iso-Ojan latvan. Se kannattaa muistaa. Jaurun yli pääsee monestakin kohdin, mutta varmimmin kevätvesien aikaan Siulan kohdalta kahlaamalla. Auhtijoenselkää kulkeva poroaita ylittää Jaurun puolisentoista kilometriä Tahvon tasolta alavirtaan. Siinä on silta. Poikkipuut olivat viime kesänä jo niin lahot, että joku niistä oli katkennutkin. Luulisin silti, että silta jalkamiestä kestää, mikäli astelee varovaisesti pitkittäispölkkyjen kohdilla. Jauru ei ole tässä paikassa kahlattavissa. Mikäli Siulan kautta haluaa alueelle tulla, niin sopiva kohta on rantaan tulevien rappusten alapäästä 20-30 metriä ylävirtaan. Ei muuta kuin antoisia vaelluspäiviä. HY

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *