Vuonna 1960 olin kahden kaverini kanssa Sompion luonnonpuistossa. Emme tienneet, että olimme siellä luvatta. Meillä oli alueelta vuonna 1943 painettu Taloudellinen kartta 1:100 000. Luonnonpuisto oli perustettu vasta vuonna 1956. Vuonna 1960 kiipesimme Terävä-Nattaselle, mutta oli sumuista. Nyt 2025 kiipesin sinne uudelleen.
Olimme lähteneet Tankavaarasta Jorpulipäältä vuonna 1960. Seinä-Nattanen näkyi heti Riestonaavan laidassa ja saatoimme suunnata kohti sen keskiselännettä.


Olin nyt lähtenyt liikkeelle Sompiojärveltä ns Ruijanpolkua pitkin. Reitiltä ei saanut poiketa, mutta sieltä johti haarauma kohti Terävä-Nattasta. Alkumatkasta kohti tunturia oli kyllä polku näkyvissä ja siinä oli kolme pylvästäkin reittiä osoittamassa, mutta sitten sen uran kadotin ja lähdin nousemaan suurehkoja paasia käsittävää rinnettä suoraan ylöspäin. Paikoin oli rinne niin jyrkkä, että etenin paikoin "nelivetoisesti" eli käsiäkin apuna käyttäen. Lopulta näkymä itään avautui.

Suku-Nattasen takaa taivaanrannassa näkyy Sokostin selänne sekä Vongoivan alueen tuntureita. Sekä Terävä-Nattasella että Suku-Nattasella on etelänsuuntaan loiva selänne, kun taas pohjoiseen ne näkyvät pyramidin muotoisina keiloina.


Laskeuduin tästä etelään päin ja kiersin sitten lähtökohtaani Ruijanpolun melko vaatimattomalle tulipaikalle, jossa vaelluskumppanini odotteli. Palasimme tuloreittiä Sompiojärvelle, jossa automme oli. Ehkä seuraavan kerran nousen jälleen Terävä-Nattaselle 65 vuoden jälkeen. Olen silloin 147 vuotias.


En ollut aikaisemmin Ruijanpolkua kulkenut Sompiojärven suunnasta. Kun karttaan oli merkitty, että pyörillä on lupa siellä liikkua, niin oletin että se on hyvinkin hyväkulkuinen jalan liikkuville. Ei se ollut. Sompiojärven suunnasta se on kivinen ja vain pieniä pätkiä Terävä-Nattasen tulipaikalle saakka oli kohtuullista polkua. En oikein usko, että tuolta kohden olisi merkitty kesäväylä mennyt aikanaan Ruijaan. Ehkä talvella olisi voinut. Uskottavampi linja on Hietaojan suunta, joka selkeästi kulkee kohti Seinä-Nattasen ja Terävä-Nattasen välistä painannetta.
Kuljimme vuonna 1960 melko tarkkaan alueella mm Hietajärvien suunnalla ja maasto on siellä helppokulkuisempaa. Nousimme silloin pienemmän Hietajärven suunnasta Terävä-Nattaselle ja nousu oli sieltä käsin helpompi kuin nyt tekemäni länsisuunnasta. Tämä johtui rakan pienemmästä koosta. Länsipuolella lohkareet ovat huomattavasti kookkaampia ja niiden välissä "kuilut" syvempiä. Vaaran paikkoja on monia, enkä kenellekään suosittele kiipeämistä yksin, sillä rinne on vaarallinen.