Keväällä 1990 ajelin kahden työkaverini Matin ja Antin kanssa Saariselän alueen pohjoispuolelle Kuutuan tietä aina Suomunniemivaaran länsikuvetta kiertävälle vanhalle puutavaranajouralle. Sitä pääsimmekin varsin pitkälle kohti Suomujokea. Meillä oli aikomuksena ylittää Suomu osapuilleen Harrimukanjärven kohdilta ja sitä varten olin ottanut mukaan pienen muoviveneen.
Suomulle ei tullut tästä matkaa kuin parisen kilometriä. Sopiva ylityskohta löytyi ja alkuun soutelin joen poikki vastarannalle.
Veneeseen oli kiinnitetty riittävän pitkä nailonnaru, jolla lautturoimme rinkka ja mies kerrallaan kaiken tarpeellisen Suomun etelärannalle.
Jyrkkävaaran kämppä ei ole tästä kuin vajaan neljän kilometrin päässä. Se oli ensimmäinen etappi.
Siellä yövyttiin ja seuraavana aamuna lähdettiin etelään tavoitteena päivän päätteeksi Anterinmukka. Aluksi kuljettiin kohti Harrijoen ja Muorravaarakkajoen yhtymäkohtaa. Sitä ennen itä-länsi suunnassa kulkee poroaita, jonka alitse piti hivuttaa niin kulkijoita kuin rinkkojakin.
Harrijoen liukkaista ylityspuistakin päästiin yli putoamatta.
Jokien yhtymäkohdassa on matala harju, jossa erakko Nuotio piti aikanaan asumusta. Tätä kirjoitettaessa siinä on Muorakanmutkaksi nimetty tulipaikka. Sillä kohdin pidimme myös vuonna 1990 pientä tankkaustaukoa.
Jatkaessamme matkaa harjua pitkin, olivat näkymät alkuun tällaiset. Käännyimme sitten Harrijoen varteen ja lähdimme seuraamaan sitä ylävirtaan.
Harrijoen haaroittuessa kulkemaan lounaaseen, seurasimme sitä latvahaaraa. Siellä oli taas tarvetta pienille kynsitulille.
Tulilla taas valmisteltiin välipalaa ja sen nauttiminen onnistuu kyllä tässäkin asennossa.
Sarapieran Muurivaaran kyljen ilmestyessä näkyviin, oli ilma kovin utuinen mutta rinteeltä saattoi havaita, että lunta on vielä ylhäällä melkoisesti.
Kun käännyimme tästä kaakkoon ja ryhdyttiin nousemaan Kuikkapäälle jyrkkää rinnettä, lunta riitti aivan alusta alkaen.
Kuikkapään huipun länsipuolen tasanteelle jätimme rinkat ja pyrähdimme huipulla saakka. Siellä oli talven tuntu.
Maalpurinojan suuntaan lumi oli huvennut itäpuolelta. Sinne suuntasimme seuraavaksi.
Maalpurinojan putouksille riitti luonnollisesti hyvin vettä.
Eipä kulunut kovinkaan pitkään, kun saapastelimme Anterinmukkaan. Ensitöiksi sauna pantiin kuumaksi ja sitten löylyihin. Ojensin saunassa pesuvatia lauteiden suuntaan hieman eteenpäin kumartuen, kun tunsin äkkiä että jalat menevät alta. Selkäni nikamat pääsivät "lipsahtamaan" ristiselästä paikaltaan. Hyvin varovaisesti pääsin hivuttautumaan lauteiden päälle mahalleni makaamaan ja matkakumppanini koettivat hieroa selkää. Se auttoikin ja jotenkuten sain saunareisuni päätökseen. Tunsin kuitenkin selvästi, että selkäni on kovin epävarmassa kunnossa ja koko illan minun piti liikkua hyvin varovaisesti. Yöllä se oli lonksahtanut paikalleen, eikä vaiva uusiutunut.
Me olimme tällä kerralla vain pikakäynnillä pohjoisessa ja aamulla jatkoimme matkaa kohti Muorravaarakkaa. Sää oli siihen saakka ollut viileä ja utuinen ja saapuessamme Muorravaarakan laakson itäreunalle, näkyivät Ukselma ja Sollanpää heikosti. Sen saattoi havaita, että lunta kyllä riitti niidenkin rinteille.
Muorravaarakan ruoktulla olimme yötä. Sää siellä ollessamme parani oikein mukavaksi ja päätimme nousta yläkuvassa oikealla lumisena näkyvän Pirunportin sivusta ylös ja käväistä Ukselman laella. Alakuvassa olemmekin Pirunportin reunalle ja etuoikealle avautuu Ukselmakuru.
Kiersimme sitten Muorravaarakkaan Lumikurun kautta. Nimensä mukaisesti lunta siellä riitti.
Näkymät tällä säällä paranivat kauemmaksikin.
Muorravaarakassa vietetyn yön jälkeen kuljimme joen vartta alavirtaan ja Muorakanmutkan kohdalla käännyimme kohti Jyrkkävaaraa, jonka seinustalla hyvässä säässä oltiin sonnustauduttu lopettajaiskuvaa varten. Paluu muoviveneellä onnistui kuten tullessakin eikä ongelmia ollut kotimatkallakaan.
