Sain eilen viestin, että 1990 luvun vaelluskaverini Antti oli nukkunut viimeisen kerran. Viimeksi olimme vaelluksella vuoden 2001 keväällä. Silloin hänelle tuli jalkaan oireita ja pääsimme hädin tuskin Marivaarasta Tahvontuvalle. Pitkään vaivaa tutkittiin ja lopulta sen syy löytyi keskiselästä selkäydinkanavasta. Se operoitiin, mutta selkä ei tullut rinkkaa kantavaksi. Monena keväänä Antti soitti kysellen, että olenko suunnitellut vaellusta melkein tippa silmässä. 2010 luvulla hän lopulta totesi, että polte on lakannut, eikä hän enää haikaile pohjoiseen lähtöä.
Antti oli erämies. Hän nautti luonnossa kulkemisesta. Hän marjasti, sienesti ja vähän metsästikin, mutta enimmin hän viihtyi vaelluksilla. Teimme vaelluksia Saariselällä ristiin rastiin kaikkiaan yhdeksän kappaletta yleensä touko-kesäkuun vaihteessa.
Tapasin Antin vuosi sitten viimeksi. Hän soitti silloin ja kysyi haluanko hänen Savotta rinkkansa. Kävin hänen luonaan ja melko vähällä käytöllä olleen rinkan sain. Vaikka itselläni on omatekoinen parempi kantoväline, niin vien Antin rinkan tulevana kesänä muistovaellukselle - jos elän.
