Hätäkeskus taannoin julkaisi sinne tulleita erikoisia pyyntöjä. Eräs oli vaellusseurueelta, joka esitti että seurue olisi noudettava pois helikopterilla, koska seurueen jäsenen kengänpohja oli irronnut. Hätäkeskus ei sentään tähän pyyntöön suostunut.
Mieleeni tulee pyyntöön liittyviä erilaisia vaihtoehtoja. Oliko kyseessä huumori vai halusiko seurue hupaisan helikopterimatkan tai kyllästyikö porukka kuljeskeluun ja ajatteli, että Valtio joutaa kustannuksellaan heidät noutamaan pois.
Tietysti tulee vielä mieleen, että vaeltajaporukka oli tosissaan hätääntynyt, eikä osannut keksiä keinoa, jolla ongelma ratkeaa. Olen viime vuosikymmeninä törmännyt enenevässä määrin uusavuttomuuteen retkeilijöiden kohdalla. Ei pidä lähteä luontoon, jos ei ole perustaitoja. Jo 1960 luvun alussa Imatran Lapinkävijöitten Elli Mäkynen vaati "retkeilijäkorttia" vaellukselle lähtijöille. Kortti edellytti juuri niitä taitoja, joita luonnossa kulkijalla pitää olla.
Itselleni sattui kengänpohja irtoamaan vuonna 2007 talvivaelluksella Ampupään päällä matkalla Luirojärvelle. Minulla oli vaellussuksissa kärkisiteet. Istahdin vaellusrekeni päälle miettimään. Reessäni oli kaikenlaista tarviketta, mm varasukset ja -sauvat, mutta niistä ei ollut ongelmaan apua. Oli myös monenlaista narua, nauloja ja mm ilmastointiteippiä. Teipillä kiinnitin pohjan kenkääni.
Myöhemmin paluumatkalla Tuiskukurussa irtosi toisen kengän pohja. Sen kohdalla olikin vaikeampaa. Kurussa nimittäin oli sillä kohdalla paljon pehmeää lunta. Kun irrotin sukset jalastani ja astuin reen sivulle, niin humpsahdin kainaloita myöten lumeen. Vaivaloisesti pääsin uudelleen lumen pinnalle, kun asettelin suksia ja sauvoja ristiin ja kömmin niiden päälle. Onnistuin jälleen kiinnittämään pohjan kenkääni ilmastointiteipillä, mutta en päässyt suksille vetämään rekeä, sillä painuin syvälle. Asettelin taas suksiani ja sauvojani alleni, ja vedin rekeä puolentoista - kahden metrin verran eteenpäin. Sitten siirsin taas suksia ja sauvoja ja hivuttauduin eteenpäin tällä tavalla parinsadan metrin matkan, kunnes lumi oheni ja tuli kantavammaksi.
Mieleenkään ei tullut, että olisin pyytänyt apua.
