Sillä välin, kun odottelen kunnollisia vaelluskelejä vuodelle 2025, niin otan erään episodin vuodelta 1966. Kuva on kesäkuun puolen välin korvilta. Kämppä on geologien tukikohta Padagova nimeltään, Palovangan eli Paasjoen suupuolelta noin kilometrin verran yläjuoksun suuntaan. Rakennus on vuosikymmeniä sitten purettu. Kämpän nurkalla on vaelluskaverini Aki ja kirveen varressa pilkkoo puita kertomansa mukaan lahtelainen mies.
Sää on sateinen ja kolea, kuten saattaa kuvastakin aistia. Nimeltä tuntematon mies asusti kämpässä. Luultavasti hän oli lähtenyt liikkeelle Kopsusjärven polun päästä, kulkenut Kopsukselle ja siitä edelleen vaaran yli polkua pitkin Suomun ruoktulle ja edelleen jokivartta kulkien Padagovalle. Vaikka ensimmäiset topografikartat olivat tulleet jo markkinoille, niin miehellä oli vain yksi Taloudellisen kartan lehti 1:100 000. Senkin ulkopuolelle hän oli jo joutunut.
Muonana hänellä oli pelkkiä kaurahiutaleita eikä mitään muuta. Niitä oli kylläkin runsaanlaisesti. Hän kertoi olevansa velkojiaan paossa. Hän mainitsi Lahden rautatieasemalla loukkaantuneensa eikä kyennyt töihin ja velat olivat erääntyneet. Mies ei ollut retkeilijä ja varusteet sen mukaisia. Risainen reppu oli eikä juuri muuta.
Olimme kaverini kanssa kolmen päivän päässä päätepisteestämme, joten saatoimme jättää asianomaiselle vähän vaihtelua ruokavalikoimaan ja piirsin karttaluonnoksen, jonka varassa hän saattoi löytää ihmisten ilmoille - jos sitä halusi. Ehkä hänen luunsa vaalenevat jossakin korven kätkössä.
