Heinäkuun puolimaissa jätin poikani ja miniäni Kiilopäälle. He nostivat rinkat selkäänsä ja lähtivät kohti itää. Otin heidän autonsa ja pojanpoikani Tapion ja Juhon sekä ajelin Kuutuan tienhaaraan ja kohti Aittajärveä. Perässä seurasi "Mummu" Marja-Leena meidän kulkuneuvollamme.
Tie oli hyvässä kunnossa. Sää lämmin ja poutainen.
Ylläoleva kuva on viimeisestä myötäleestä kohti Aittajärven parkkipaikkaa. Sehän on hiekkakankaalle puskutraktorilla lykätty "monttu". Vuonna 2005 sen reunalla oli eräänlainen roskakatos ja lähettyvillä puucee. Tarkoituksenmukaisuussyistä pystytimme telttamme montun tuntumaan. Tarkoitus oli retkeillä lähialueella kunnes Kiilopäältä matkaan lähteneet saavat kierroksensa tehtyä ja lopettavat vaelluksensa Aittajärvelle.
Vaikka oli heinäkuu ja periaatteessa pahakin räkkäaika, niin sääskiä ei ollut oikeastaan lainkaan ja vähän oli paarmojakin. Niinpä saatoimme oleskella alueella hyvin kesäisissä tamineissa. Aittajärven rannassa aurinkokin tervehti.
Ilmassa oli kuitenkin ukkosen henkeä ja väliin veti nopeastikin vähän pilveen.
Teimme alkuun retken Kolttakentän kautta Snellmanin kämpälle. Siellä tulipaikalla nautittiin välipalaa.
Kämpässäkin toki vierailimme.
Meillä oli varmuuden vuoksi poikien makuupussit mukana, jos sattuisi väsyttämään. Siitä syystä myös nuoremman Juhon uninalle oli päässyt matkaan makuupussin mutkaan.
Oli melkoisen lämmintä. Lämpimät olivat myös alueen vedet. Palatessamme takaisin, Mukkaperäjärven rantahietikolta oli mukava pulahtaa veteen viilentymään.
Kunhan oli Aittajärvelle palattu, kuumuus pakotti uudelleen uimasille laavun edustalla. Päivä kului mukavasti iltaan näillä eväillä. Teltassa sitten haeskeltiin nukkumattia sopivasta lukuhetkestä.
Seuraavina päivinä uimisen lisäksi koeteltiin kalaonnea Akanjärven, Pajujärven sekä Ahvenjärven rannoilta onkipelillä. Ikävä kyllä kala ei ollut syönnillään, mutta jännittävää oli kohoa katsella.
Retkeilimme vaihteen vuoksi Suomun varsia ylävirran puoleenkin. Alkuun piti leiripaikaltamme lähdettäessä ylittää Akanjärvestä virtaava puro.
Sitten onni potkaisi.
Mummu sai puronvarressa mieluisan perkuutehtävän.
Laavulla olikin sitten haukipaistia tarjolla.
Sitten taas uitiin, veisteltiin kaarnaveneitä ja pidettiin niille purjehduskilpailuita. Päivät kuluivat...
... ja kaunista säätä riitti...
Lopulta ne vanhemmatkin saatiin yli kahluupaikan ja retki saatiin päätökseen.
