Noin huudahti Cicero runsaat pari tuhatta vuotta sitten, kuultuaan hänen murhaamistaan suunnittelevasta salaliitosta. Nyt ei sentään ole kuolemanvakavasta asiasta kyse. UK-puiston Facebook sivun mukaan maalis-huhtikuun vaihteessa 2017 Luirojärven huoltoalueen lukittuun saunaan oli murtauduttu. Koska nähtävästi mitään ei oltu anastettu, poliisi tutkii asiaa vahingontekona. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että alkuun rikosnimikkeen pitää olla varkauden yritys ja jos tutkinnan aikana muuta ilmenee, niin se muuttuu sen mukaan. Rikosnimikkeellä tässä tapauksessa on nimittäin käytännön merkitystä.
UK-puiston sivusto tältä kohdin täyttyi retkeilijöiden paheksuvista ilmauksista. Suurin osa ei käsittänyt, että joku vaeltaja on niin halpamainen, että on mennyt tuollaista tekemään. Voihan olla, että joku vaelluksella ollut on murron tehnytkin, mutta samoissa ajatuksissa on voinut olla muukin kuin retkeilijä. Luirojärvellä käy talviaikaan moottorikelkkailijoita, joilla on alueella niin sanottuja paikkakuntaoikeuksia. Hyvin vahva kelkkaura yleensä kulkee Karapuljun suunnasta Luirojärvelle ja edelleen koilliseen juuri huoltoalueen ohi.
Oli tekijä(t) kuka tahansa, niin kertoohan se piittaamattomuudesta ja häikäilemättömyydestä. Joku asiaa kommentoinut arveli sisääntunkeutujan etsineen olutta. Olen taipuvainen yhtymään ajatukseen. Murtautuminen on näillä seuduilla harvinaista anastuksista puhumattakaan.
Retkeilijöiden pääosa korjaili ja siivosi kämpät tarkkaan ennen kansallispuiston perustamista ja piti huolta niiden lähiympäristöstäkin. Nykyisenlainen kämppien huolto on saanut aikaan osan kulkijoista välinpitämättömiksi ja melko vaateliaiksi. Osalle ei tule edes mieleenkään, että itse voisi tehdä jotakin siisteyden eteen, pienestä korjailusta puhumattakaan.
Joskus 60-70 luvuilla oli aika yleistä, että lukoilla varustettuihin varaustupiin joku meni luvatta, varsinkin jos avoin puoli oli täynnä. Tulin niihin aikoihin silmäilleeksi näiden lukkojen "kieliä" ja saatoin todeta kaikkien kuluneen suorastaan syville kuopille "piikkimurtojen" myötä. Lainvastaisia tekojahan nämäkin olivat, mutta ovat ne silti eri kategoriassa kuin anastustarkoituksessa tehdyt.
Vanhojen kämppien vaatimaton varustus pysyi paikallaan ennenaikaan. Jos jokin kului loppuun, niin yleensä joku täydensi varustusta omistaan. Tästä kulttuurista poikkesi yleensä tietämätön ulkomaalainen. Joskus 1970 luvun alkupuolella satuin vanhalle Suomun ruoktulle, kun saksalaisryhmä keräsi kämpästä kaikki kuhmuiset alumiinikattilat omiin tarpeisiinsa.
Nykyisin ovat suomalaistenkin käsitykset hämärtyneet siitä, mikä on omaa, mikä vierasta ja mikä yhteistä. Sen huomaa mm kämppien, tulipaikkojen yms perusvarustuksen ajoittaisista puutteista.
O tempora o mores...
