Kesäkuun retki 2024

Meillä oli tarkoitus lähteä kohta kesäkuun alussa, mutta säät olivat silloin kovin epävakaat. Tilanne sen suhteen ei paljon muuttunut, joten päätimme lopulta lähteä matkaan perjantaina 14 kesäkuuta Kiilopäältä.

Sää oli ensi alkuun todella hyvä.

Olimme vasta iltapäivällä liikkeellä, joten päätimme kulkea Suomun latvan laavulle telttailemaan.

Kiilopään eteläisellä kupolilla, alkoi taivaalle kertyä enemmän pilvikatetta Nattasten keilojen tultua näkyviin, mutta kulkuilma oli edelleen hyvä.

Erehdyimme tästä kulkemaan mönkijäuraa myöten, vaikka aina aiemmin olimme suunnanneet suoraan laavulle. Mönkijän jälki oli kurja. Päästiin perille silti sitäkin kautta. Teltta pantiin pystyyn laavun lähettyville.

Kokeilimme uutta makuualustaa, jossa oli "integroitu pumppu". Ensi alkuun pumppu ei toiminut, vaan sitä piti kyllä autella puhaltamalla. Saatiin se silti melko suurella vaivalla täyteen. Yö sen päällä vietettiin.
Aamu oli laavulla kaunis. Aterian jälkeen lähdettiin kulkemaan kohti Suomun ruoktua.
Pihamaa saavutettiin pian. Taustalla häämöttää uuden uutukainen vessa.

Valmistelimme aterian ja sitten lähdimme käväisemään Kopsuksella. Vanhan kämpän takaa nousimme vaaran yli. Kokeilimme vähän ennen lakea puhelinta, mutta Kaunispään suunnalta ei tolppia löytynyt. Vanhastaan tiesin, että laelta kyllä kuuluu ja sieltä yhteys löytyikin.

Jyrkkää rinnepolkua alas selvittiin.
Järvelle tullessamme taivas oli vetäytynyt uhkaavasti pilveen, mutta ei satanut.
Rannassa kasvoi ruohokanukkaa.
Lammen lähettyvillä olevat pitkokset alkavat olla elämänsä ehtoossa.
Vaaran rinne järven suunnasta on ehkä vastapuolta jyrkempi ja puolivälissä oli syytä vähän hengähtää.
Vanha ruoktu on saanut uuden katon, mutta muuten se on melko huonossa kunnossa.

Toinen yö vietettiin uuden ruoktun lähettyvillä. Paikalle alkoi kertyä väkeä mm Suomen Ladun retkiporukkaa melko iso joukko. Seuraavana päivänä lähdimme Aitalammen tulipaikan suuntaan. Siitä käännyimme jokivartta alaspäin kohti Salonlammen laavua.

Siellä valmisteltiin ateria. Koska tuloreitissä oli moittimista, niin päätimme palata suoraan vähän etelämpää sekä kalliojaksoa kiertäen.
Luonnonihmeitä tavattiin sieltäkin.

Reitti oli jokivartta parempaa, mutta alkoi sataa melko reippaasti. Sitä riitti Aitalammen tulipaikalle saakka, mutta sitten poutaantui. Palasimme Suomun ruoktun tuntumaan ja vietimme siellä seuraavan yön.

Etsin kämpän nurkalta purkinlitistintä, jollainen siellä joskus oli. Ei enää ollut. Sitten etsin puusuojasta kirvestä hakatakseni purkkini litistyksiin. Ei ollut kirvestäkään, vaan kuvan kaltainen laite. Se ei soveltunut purkin käsittelyyn, joten jouduin klapilla hakkaamaan sen haluamaani muotoon. Ehkäpä nykyvaeltajalle kirves on vaarallinen väline ja tuo insinööritaidon ihme on turvallisempi.

Meillä oli kovin vähän aikaa varattuna ja niin seuraavana päivänä palasimme Suomun latvalle, tosin toista puolta jokivartta kuin tullessa. Itse asiassa se oli paljon parempi alusta kuin kovin kulunut mönkijäura.

Laavulla kuitenkin piti vielä ottaa rennosti.

Vietimme vielä yön teltassa laavun tuntumassa. Yöllä vähän satoi, mutta aamu oli poutainen. Lähdimme nyt nousemaan rinnettä suoraan kohti lakea. Reitti oli huomattavasti parempi kuin mönkijäura. Monenlaista kukkaa oli rinteessä mm sinistä orvokkia silmien iloksi. Päästyämme laella mönkijäuralle, tuli vastaan pari puiston mönkijää. Nähtävästi he olivat menossa asentamaan ennen Aitalammen tulipaikkaa olevalle kosteikolle metallisia ritilöitä ylitystä helpottamaan.

Eipä aikaakaan kun olimme autollamme, maksoimme parkkimaksut sekä pääsimme suihkuun ja kotimatkan alkuun.