Arvelin voivani lähteä Saariselälle vaellukselle Juhannusta viettämään, mutta luovuin hankkeesta. Maasto on toistaiseksi turhan märkää. Juhannuksen jälkeen aika pian olisi ehkä jo toinen tilanne, mutta taidan lykätä lähtöä elokuun alkupuolelle.
Joillakin oli ollut nyt ongelmia Kotakönkäällä. Vesi oli niin korkealla, että se virtasi idän puolen kallion ohikin. Joku arveli nykyisen tulvan syöneen uuden kulkutien, mutta reitti on osapuilleen 10000 vuoden ikäinen eli viimeisen jääkauden sulamisvesien perua.
Aikanaan Kotakönkäällä on ollut nykyistäkin paljon hurjempi koski. Useiden Hiidenkirnujen merkkejä on vieläkin nähtävissä vaikka jäät ovat uomaa rikkoneet.
Kohta kallioiden alapuolella on pieni Suomuun yhteydessä oleva lampi, joka nähdäkseni on Kullervo Kemppisen mainitsema kalapaikka, josta hänen onnistui nappaamaan kerran hyvän kalansaaliin. Hän ei halunnut tarkemmin määritellä paikkaa, mutta raameihin sopii hänen kuvauksensa paikasta: "Toisella reunalla hyllyvä suo ja vastapuolella kallioseinä, jonka nimesin ritarilinnaksi..." Vähän tuohon tapaan se taisi mennä.
Retkeilyurani alkuvuosina ylitin yleensä Suomua vähän ylempää, mutta vuonna 1966 kuvasin kaveriani Kotakönkään nykyisen sillan kohdalla, jota kuvaa olen esitellyt useasti aiemminkin.
