Asun nykyisin Ylöjärvellä. Olen seuraillut päiväkotiryhmien toimintaa, jossa hyödynnetään metsäistä lähimaastoa. Siellä turvaliiveihin sonnustautuneet ryhmät kesät talvet touhuavat innokkaasti. Ohikulkiessa voi aina todeta, että hauskaa on ja ajankulua riittää, vaikka alueella ei minkäänlaisia "laitteita" olekaan. On jokseenkin varmaa, että kasvaessaan nämä tulevaisuuden lupaukset viihtyvät silloinkin luonnossa ja jopa paremmin kuin vanhempansa tai isovanhempansa. Monet heistä myös varmaan ymmärtävät aikuisena, että viihtyäkseen ei maastossa tarvita kovinkaan paljon palveluita.
Joku Kiilopäällä lomaansa viettävä valitti puiston sivuilla, että talvisia kävelyreittejä ei alueella ole ja että siellä palvellaan etupäässä vain hiihtäjiä ja maastopyöräilijöitä. Asianomainen olisi mielellään käynyt Sivakkaojan laavulla makkaraa paistamassa, mutta reitti sinne oli mutkainen ja huono kävellä. Kyllähän massamatkailualueella voi olla vaikka millaista tarjontaa, mutta jonkinlaisia rajoja varmaan on ja ensimmäiseksi tulevat mieleen lisäkustannukset jos erikseen poljetaan vain kävelijöille tarkoitetut reitit. Niitäkin pitää kunnostaa päivittäin varsinkin jos lunta sataa tai tuulee.
Kuva on läheltä mainittua Sivakkaojan laavua. Täytyy kyllä todeta, että alueen ladut ja niiden kunnossapito on huippuluokkaa.
Kaikki eivät näitäkään hienoja palveluita tarvitse. Mieleeni muistuu vuosi 1993, jolloin aviosiippani kanssa hiihtelin Sotavaarajoen vartta alajuoksun suuntaan. Oli hieno aurinkoinen talvipäivä ja kulku-uran vieressä koskematon lumi hohti. Muutkin olivat reittiä käyttäneet, joten oli helppo edetä. Silloin tällöin oli lumessa ladun vieressä outo jälki. Joskus sitä oli vain muutaman metrin matkalla, mutta sitten se saattoi jatkua kymmeniä metrejä. Emme käsittäneet mikä sen on jättänyt.
Porttikosken kämpällä tavoitimme tekijän, noin 3-4 vuotiaan pojan, jolla oli muovinen telaketjutraktori. Hän oli ajeluttanut leluaan lumessa, istuessaan vanhempiensa vetämässä pulkassa.
Punaiseen pulkkaan oli ruuvattu kiinni lyhyehköt sukset pohjaan ja mm selkänoja ja muutakin fiksua rakennetta.
Pulkka on pystyssä taustalla Porttikoskella. Mieleeni pulpahti, että traktorimies taitaa nykyisin olla hieman yli kolmenkymmenen ja hänen vanhempansa lähentelevät 60 vuoden ikärajaa. Niin, ja itse taidan olla vanhuudenhöperö.
