Saariselän kävijä Yrjö Teeriaho nukahti pois. Hän tallensi alueen menneisyyttä kartantekijän näkövinkkelistä ja toki muutenkin. Viimeisimmän kirjansa hän nimesi Sirkka Ikosen - Itäkairan prinsessan mukaan. Siinä hän myös raotti Meänteisen elämänkulkua. Joku joskus kritisoi, että Teeriaho olisi tarvinnut kunnollisen kustannustoimittajan, mutta hänen kirjansa kyllä kelpaavat minulle sellaisenaan erinomaisesti.
Hän jossain kirjassaan ohimennen mainitsi sukulaismiehensä Sampan vahingossa polttaneen 70-luvun alussa Sudenpesän. Satuin tämän Sampan tapaamaan vuoden 1966 kesäkuussa juuri Sudenpesällä.
Meneillään oleva kesä 2021 on toistaiseksi ollut melkoisen kuuma. Niin oli vuoden 1966 Juhannusviikon alkukin. Nousin Kaarnepäälle kuullakseni pienestä radiostani säätiedotusta. Ivalossa oli silloin mitattu 32 astetta. Samppa kertoi olevansa parantelemassa infarktiaan ja oli tuona päivänä ollut lepäilemässä Sarviojan alajuoksun varrella makaillen suuren petäjän juurella, kun mesikämmen oli häntä huomaamatta kahlaillut puron yli muutaman kymmenen metrin päässä ja noussut Kaarnepään rinteeseen.
Vaeltajalle ankarat helteet ovat myrkkyä, varsinkin jos sattuu sääskinen aika tai paarmat ovat nousseet pörräämään. 2011 keväällä kuljin Aittajärvi - Ahmajärvi - Sarvioja linjan noin 30 asteen lämpötilassa ja seuraavana aamuna jatkoin Muorravaarakan kautta Anterinmukkaan, eikä helle paljon periksi antanut. En voinut suuremmin silloin oloani kehuskella. 2010 luvulla olen kahdesti vaellukseni keskeyttänyt ylenmääräisen kuumuuden vuoksi.
Nuorille kulkijoille eivät nämä kuumuudet paljon merkitse. Vuonna 1964 olin itäisellä Välimerellä puolisen vuotta. Silloin mitattiin siellä 1900 luvun kuumin kesä. Neljä kuukautta oli melko tasaisesti 40 astetta päivisin ja 35 öisin. Nopeasti siihen parikymppinen tottui. Nykyisin itselleni alkaa olla 25 astettakin siinä jaksamisen ylärajalla.
Sudenpesästä oli viitisentoista vuotta näkyvissä vain savupiipun ja takan rauniot, mutta vuonna 1985 elokuulla paikan ohi kulkiessani, oli "näköispainos" valmiina.
Hyvin oli kämppä saatu ulkonaisesti vanhaa muistuttavaksi, mutta sisätiloista ei voinut sanoa samaa. Vanha tunnelmaa luonut avotakka oli saanut väistyä uudemman luomuksen tieltä. Alakuva vanhasta vuodelta 1966.
