Joku moitti Luirojärven saunan lauteita likaisiksi ja vaati, että ne valtion toimesta käydään pesemässä, koska ne on verovaroin sinne kustannettu. Hän vielä lisäsi, ettei hän sentään 40 kilometrin päästä rupea itse pesuvälineitä mukanaan tuomaan.
Allaoleva kuva on Muorravaarakan saunasta vuodelta 1983, kolme vuotta ennen kun se huolimattomuuden takia pääsi palamaan.
Saunan rakensivat pääosin imatralaiset ja rakentamista avustivat muutkin vaeltajat. Saunomiskunnossa se taisi olla vuonna 1957. Kenellekään ei tainnut tulla mieleen niihin aikoihin vaatia jotakuta "muuta" pesemään saunan lauteita.
Ajatelkaapa miten paljon viitseliäisyyttä ja vaivaa vaati tulla 1950 luvulla yli tuhannen kilometrin päästä tekemään tätä saunaa kaikkien kulkijoiden iloksi ja tarpeeseen. Eivät nämä vaeltajat nyrpistelleet nenäänsä havaitsemilleen puutteille, vaan korjasivat ne itse. Eivät he myöskään tarvinneet roskahuoltoa eikä käymälöiden tyhjentämistä. Kulkijat huolehtivat niistä itse. Tottakai siihenkin aikaan oli joitakin piittaamattomia. Varsinkin eräät paikalliseksi luokiteltavat saattoi tunnistaa siivottomasta jäljestä. Muut siivosivat nämä vähin äänin.
Vaeltajien käyttäytyminen on hiljalleen muuttunut sen jälkeen kun kansallispuisto perustettiin. Lauteiden pesuvaatimusten tyyppiset kommentit eivät ole nykyään kovin harvinaisia.
Tästä syystä edelleenkin esitän, että alueelle lähtijältä pitäisi edellyttää nykyisin jonkinlaista koetta, niin että nirppanokkaisetkin etukäteen ymmärtäisivät mitä palveluja veronmaksaja voi erämaa-alueella itselleen vaatia.
