Jos ei satu olemaan kasveista kovin kiinnostunut, niin luontoa tulee silmäilleeksi yleisluontoisemmin. Joskus sellaisenkin vaeltajan kannattaa laskeutua sopulin tai harmaakuvemyyrän tasolle. Sieltä saattaa avautua värikäs ja kiinnostava maailma. Yöllinen pakkanen on punerruttanut juolukan lehdet.
Vaikka juolukka ei kovin maukas marja olekaan, niin hieno sitäkin on läheltä tarkastella.
Ukselmakurun mustikkaa jo sitten kannattaa poimia suuhunkin.
Tämäkin makrotasolle painunut on syötävää, muttei sentään vaeltajan lautaselle enää kelpaavaa.
Maalpurinojan putouksen viereisellä kalliolla viihtyvät upeat sammalet.
Joskus on kangasmailla puolukkaakin maa punaisena.
Kaikki punainen ei kuitenkaan ole suuhun pantavaa.
Karuun kallioonkin tarttuu moni. Vongoivanjoen varressa Honkatehtaanojan suupuolen komeilla kallioilla viihtyvät sammalet ja alueella valitettavan harvinaiseksi kulunut jäkälä.
Makrotaso se maiseman maalaa karullakin pohjalla ja Pirunportinkin tuntumassa.
Vanhakaan kulkija ei sitä väsy katselemaan. Pitää istahtaa silmäilemään.
Koillisen suuntakin on kuin paras maisemamaalaus ja mikä parasta, luonto vaihtaa väriä ja tunnelmaa harmoniassa.
