Heinäkuun lopulla matkasin parhaan vaelluskumppanini vaimoni Marja-Leenan kanssa Aittajärvelle. Etukäteen tiesimme, että emme voi tehdä perinteistä vaellusta, mutta lopulta kummatkin yllätti se, miten vaikeata meillä oli edetä oikeastaan juuri minnekään. Esteenä olivat aviosiippani nivelvaivat.
Matkan pontimena oli alun perin Sotavaarajoen varressa havaitsemani isännätön rinkka, jonka olin pannut merkille jo edellisenä kesänä elokuulla. Silloin luulin, että rinkan omistaja on vain lyhyellä käynnillä jossakin, sillä kiven vieressä nojallaan olevan rinkan kupeella oli umpisolumuovinen makuualusta avoimena sekä pitkällään maassa punainen makuupussi.
Kun 2016 keväällä Suomun tulvien takia tulin tyttärenpoikani Petterin kanssa ylittäneeksi Suomun Siikavuopajan kohdalta ja kulkeneeksi samaa reittiä kuin elokuulla, havaitsin rinkan olevan siellä edelleen. Joku vain oli käärinyt makuupussin ja alusta oli pantu vähän niiden suojaksi. Ei näyttänyt mitenkään hyvältä.
Palatessani tiedustelin rinkasta puiston henkilökunnalta, mutten saanut oikein tyydyttävää vastausta, joten päätin tulla uudelleen paikalle ja tutkia paikkaa itse.
27.7 Leenan kanssa ylitinkin Aittajärven kahlaamon ja kuljimme Siikavuopajalle, johon hän jäi laavulle ja minä jatkoin rinkan löytöpaikalle.
Rinkka oli täyteen pakattu. Olin suunnitellut vieväni sen Siikavuopajalle, mutta se oli lantiovyön alueelta paksussa homeessa kuten rinkan sisältökin. Enpähän sitä viitsinyt selkääni nostaa. Tutkin sen tarkkaan ja koetin löytää jotakin viitettä omistajasta tai hänen asuinpaikastaan. Sellaista ei löytynyt. Lisäksi haravoin lähistön muutaman hehtaarin laajuudelta, enkä mitään havainnut.
Saatoin rinkan sisällöstä päätellä, että ainakin kaksi ihmistä oli ollut matkassa, sillä siellä oli mm kahdet erikokoiset lenkkarit. Osa muonapakkauksista oli tyhjillään, joten eväät oli pitkälle käytetyt. Vaikutti siltä, että rinkan omistaja oli paluumatkalla ja jostakin syystä joutunut sen jättämään. Oikeastaan ainut järkevä suunta rinkan omistajalla oli ollut Aittajärvi.
Käärin rinkan sisällön makuupussiin ja panin mytyn kiven päälle. Nostin rinkan roikkumaan puun oksasta, kuten puiston ihmiset olivat ehdottaneet. Pitäisi sen sieltä talvella esimerkiksi kelkkamiehen silmiin osua.
Olimme Leenan kanssa tulleet Siikavuopajalle hitaasti. Hänellä oli erityisenä ongelmana alamäet. Loivastikin laskeutuva rinne oli hankala. Hetkisen laavulla oltuani lähdimme palaamaan takaisin. Sää oli epävakainen. Rinkan luona käydessäni oli hetki poutaa, muuten vettä tihkui taivaalta tämän tästä.
Aittajärvelle päästiin ja siellä yövyttiin. Aamulla sinne tupsahti tuttu pariskunta asuinpaikkakunnaltamme. Kahvit nautittiin Aittajärven puulaavulla.
Ari ja Arja eivät olleet käyneet Kolttakentässä eivätkä Snellmanilla ja lähdettiin sinne suuntaan kävelemään. Leenan kulku ei käynyt alkuunkaan ja Kolttakenttään päästyämme me jäimme siihen ja muut jatkoivat matkaa edelleen, viivähdettyään hetken aitan edustalla.
Palasin aviosiipan kanssa hitaasti takaisin. Päätimme siirtyä autolla Harrimukan järven suuntaan. Jäimme kuitenkin leiriin Ahvenselkiin kuuluvan vaaran rinteelle mukavaan näköalapaikkaan ja yövyimme siinä. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa. Meidän autollamme ei ollut mahdollista ajaa Harrimukan suuntaan menevää vanhaa puutavaran ajotietä kovinkaan pitkälle. Jätimme auton ja kävelimme. Vaikka Leenalla oli sauvat tukemaan, niin alaspäin viettävät taipaleet olivat edelleen hankalat.
Laavulle kuitenkin päästiin ja siinä päivä vietettiin. Se olikin sään puolesta ainut kelvollinen. Oli melko lämmintä ja poutaista. Olin hankkinut uuden kameran, jota pääsin siellä kokeilemaan.
Laavu on hienossa ympäristössä. Sen kohdalta normaali vedenkorkeudella pääsee kahlaamaan yli Suomusta eikä Jyrkkävaaran kämppäkään ole kaukana. Toisaalta Laavulta lähtee vähän käytetty polku kohti Suomuvillen asuinpaikkaa. Polku kulkee harjumaista kangasta kohti Villen hienon hienoa entistä "tilaa". Siellä on katsomista.
Meillä ei ollut tällä kerralla kykyä parempaan liikkumiseen. Palasimme illan suussa autollemme ja ajoimme Kuutualle, jossa rannassa pääsimme peseytymään, Leena meni oikein uimasilleenkin. Kohta päästyämme auton suojaan alkoi rankkasade.
Ei muuta kuin kotimatkalle ja toivomuslistalle nivelten parantelu.
