Elokuun loppupuolella ajelin vaimoni kanssa kohti pohjoista. Epäonni alkoi vaivata jahka käännyimme Kemin jälkeen Rovaniemen tielle. Pidimme hetken tauon eräällä levähdyspaikalla. Aviosiippani autoon noustessaan pudotti taskustaan puhelimensa. Sinne se jäi. Sitten alkoi sataa.
Illalla sade ropisi auton kattoon Aittajärven parkkipaikalla. Ropina kesti aamuun saakka. Tuli vähän taukoa ja saatiin poutasäässä kiehauttaa kahvit puulaavun tulipaikalla. Pientä tihkua tuli edelleen ajoittain. Ei huvittanut lähteä minnekään pitemmälle siinä vaiheessa, mutta lähdimme jalkoja verryttelemään Snellmanille.
Kolttakentässä käyteltiin kameraa ahkerasti.
Snellmanilla ollessamme katselimme toiveikkaana läntistä taivaanrantaa, joka hieman kajasti poutaantumisen suuntaan. Ehkä aavistuksen kuivempaa olikin. Valmistelimme Snellmanilla aterian ja sitten lähdimme palaamaan takaisin.
Mukkaperäjärven rantamilla oli edelleen melko harmaata.
Palattuamme automme luokse, näytti siltä että sää hieman paranee ja siitä syystä jatkoimme lähitienoolla ulkoilua. Lähdimme kulkemaan Aittajärven pohjoispuolta länteen.
Kokeillessani virveliä näytti hetken oikein hyvältä.
...mutta, mutta... sitten taas sadekuurot alkoivat ja jatkuivat aamuun saakka. Aamulla aloitettiin samaan tapaan kuin edellisenäkin päivänä.
Aamupalan jälkeen ylitimme Suomujoen kahlaamosta ja menimme Museokämpälle Maantiekurun suulle.
Kiersimme Helanderinjärven eteläpuolelta.
...ja jatkoimme kohti Siikavuopajaa... ennen sitä on pienehkö lampi...
Siikavuopajan laavu oli tyhjillään.
Laavulla teimme päivän pääaterian. Siinä vaiheessa sää näytti hetken valoista puoltaan.
Poudan iloa ei kestänyt paria tuntia pitempään. Sateessa palailimme taas takaisin. Sitten satoi pari päivää putkeen. Aittajärven laavulla tuli istuskeltua yksitoikkoisuuteen saakka.
Ajelimme autolla itään ja tutkimme vanhoja puutavaranajoteitä kohti Suomua. Eräältä sellaiselta kävimme jälleen Snellmanilla ja sieltä kiersimme läheltä Muorravaarakan suuta takaisin autolle. Melkein koko ajan tihkui vettä. Sitten päätimme, että antaapa tällä kertaa olla tässä ja lähdimme ajamaan kohti länttä. Kuutuan kohdalla poutaantui ja käänsin kuitenkin auton nokan järven itäpäähän johtavalle tielle.
Ajattelimme, että käydään nyt vielä kahvit kiehauttamassa Aittajärvellä Kuutualta johtavaa polkua pitkin. Näin tehtiin. Oli kyllä poutaista, mutta maasto oli todella märkää. Puun juuret olivat liukkaita ja kovapohjaisilla vaelluslenkkareillani olin mennä nurin useaan otteeseen.
Palatessamme takaisin kävi onnettomasti. Puolisen kilometriä ennen Kuutuaa polku ylittää kivisen jakson. Leena liukastui kivillä ja kaatui rajusti. Oikea käsi jäi hänen alleen. Olkavarren jänne napsahti poikki.
Kivut eivät olleet mahdottomat ensi alkuun. Selvisimme autolle. Siellä mietittiin mennäänkö Ivalon terveyskeskukseen vai ajetaanko kotiin. Oli jo ilta. Päätettiin ajaa kotipuoleen. Käsi tuettiin niin, että olo tuntui siedettävältä. Sitten ajoin yön ja aamulla päästiin asuinpaikan terveyskeskukseen. Tässä matkassa ei ollut paljon hohtoa.
