Kopsuksen vesissä 1976

Toisen kerran olin koko perheeni kanssa tutustumassa pohjoisen luontoon vuonna 1976. Sillä kerralla valitsimme kohteeksemme Kopsusjärven. Se tuntui ennakkoon ajatellen olevan sopivalla etäisyydellä 6 ja 7 vuotiaillemme.

Heinäkuun alussa pysäköin autoni ns Kopsusjärven tienhaaraan. Paikalla oli joskus ollut kenttäsirkkeli ja sen jälkiä sahanpuruineen ja rimoineen oli vielä havaittavissa. Tie tai oikeammin polku oli sodan aikana saksalaisten käyttämä. Heillä oli ollut järven tuntumassa jonkinlainen kenttävartio.

Olimme perillä melko myöhään illalla ja jäimme telttailemaan tien alkupuolelle. Sää oli kesäinen ja lämmin. Vaikka oli heinäkuu, niin sääskiä eikä muitakaan pistiäisiä ollut oikeastaan ollenkaan.

Seuraavana päivänä matkasimme sitten Kopsukselle saakka. Matka sujui ongelmitta. Jälkikasvuni jaksoi hyvin. Meillä vanhemmilla oli vähän suurempia haasteita. Rinkkani päällä keikkui mm noin kahdeksan kiloa painava Tena- merkkinen kupoliteltta.

Ainut suurempi särö matkalla oli hernerokka-ateria, jota nuorimmainen Annukka ei tahtonut saada alas mitenkään.

Kopsusjärvi saavutettiin ja leiripaikka valittiin pohjoisen puolen suuria mäntyjä kasvavalta kankaalta. Siinä kasvoi myös sopivan kokoisia koivuja, jotka soveltuivat erinomaisiksi kiipeilypuiksi.

Tein retkestä kaitafilmin, joka epäonnistui sikäli että alkuvaiheista ei kuvaa syntynyt, mutta siitä alkaen, kun kamera putosi käsistäni maahan parinkymmenen sentin korkeudelta, on kuvaa taas tullut. Kaitafilmauksesta johtuen en tavallista kameraa juuri käyttänyt eikä kuvia sanottavasti ole.

Allaolevassa tyttäreni kuitenkin istuskelee leiripaikkamme tuntumassa.

 

vaellus-96083

 

Kopsusjärvi osoittautui ihanteelliseksi kohteeksi meidän tapaisellemme perheelle. Järven hiekkaranta oli uimahalukkaille hyvä.

 

vaellus-96085

 

Alueella kului muutama päivä erinomaisen sään merkeissä. Lähituntumassa oli paljon katseltavaa. Mm lampea ja järveä yhdistävän puron pienet putoukset kiinnostivat ja tietenkin Kopsuslammen salaperäiseltä tuntuva kämppä. Kuukkeleitakin saattoi tarkkailla. Ne pysyttelivät tarkkaan leiripaikkamme tuntumassa vallankin kun saivat nappailla niille heiteltyjä leivänmuruja.

Yhtenä päivänä nousimme lammen takana olevan jyrkän rinteen vaaran laelle. Sieltä saatoimme jo tarkastella kauempana olevia kohteita ja näkyi Kopsusjärvikin. Laskeuduimme vielä Suomun ruoktulle, jonka pihamaalla päivän ateria nautittiin.

Aika kului nopeasti ja Kopsukselta palasimme aikanaan samaa reittiä autollemme kuin mistä olimme tulleetkin.

Käynti Kopsuksella antoi mukavaa pohjaa myöhempiä yhteisiä retkiä varten.