Lankomieheni Pekka oli kiusoitellut vaimoaan, kun asianomainen oli käynyt vaelluksella Saariselällä. Pekka oli todennut, että eivät tuollaiset vaellukset ole ollenkaan vaativia tai oikeastaan mistään kotoisin ja että toista on se kun hän käy metsästämässä ja varsinkin hirvimetsällä.
Muutama vuosi näin meni ja sitten päätettiin porukalla piipahtaa juhannusviikolla Luirojärvellä. Mukaan tulivat aviosiippani, lanko Pekka ja käly Leila. Aikaa oli käytettävissä kovin niukasti, mutta matkaa nopeutettiin veneosuudella.
Matkasimme Luirojoen varteen Sentinojantien päähän kahdella autolla. Pilvipoutaisessa säässä päästiin veneilyn alkuun. Uulalan pihapiiri näytti olevan tyhjillään, joten uskaltauduimme pitämään välipalataukoa uuden saunarakennuksen terassilla.
Pilvipoutaiselta näytti Uulalan pihamaalta pohjoisenkin suunnalla.
Ilta oli jo melko pitkällä Uulalan kohdalle ehdittyämme, mutta puursimme vielä Tammikämpälle saakka. Siellä yövyimme. Matka jatkui seuraavana aamuna kohti pohjoista.
Päästyämme lopulta Karapuljun "venevalkaman" kohdalle, jalkauduttiin maihin ja kuljettiin Karapuljun kämpälle. Koska se oli tyhjillään, niin päätettiin jäädä sinne yöpymään. Ilta oli jo pitkällä sinne tullessamme.
Aamulla heitettiin rinkat selkään ja lähdettiin kohti Luirojärveä. Aivan alussa oli hieman sateella uhkaava sää.
Pian taivaalla alkoi seljetä ja lämmin aurinkoinen kesäsää tuli vallitsevaksi. Vaikka rinkankantomatka ei pitkä ollutkaan, niin lankomies alkoi nopeassa tahdissa vetää käsityksiään takaisin. Luirojärvelle tultiin hyvissä ajoin. Vaellusväki oli juhannuksen vietossa muualla ja me saimme valita oleskelupaikkamme aivan vapaasti.
Pakka ja Leila asettautuivat Rajankämppään ja minä vaimoineni taas sen tulipaikan tuntumaan telttaan. Uusi sauna pantiin kuumaksi.
Juhannusaattoa otettiin vastaan tulilla istuskelemalla.
Seuraavana päivänä käväisimme alkuun Leenan kanssa järven länsirannalla kiertelemässä. Se oli paljon vähemmän kulunut kuin itäpuoli etelärannasta puhumattakaan.
Nappasin pari kuvaa, ensin Sokostista.
...ja sitten Lupukoiden suunnalta...
Koko porukalla käväisimme hienoja polkuja myöten Ruotmuttiojan varressa. Matkalla taukoiltiin kelon rungolla.
Raappanan kammilla tietysti poikettiin ja Raappanan lammen rannalta otettiin taas Sokostista kuvaa.
Sokosti otettiin seuraavan päivän ohjelmaan. Naisväki kuitenkin meni kahvinkeittoon Jauratuksen putouksille mutta me miehet kiipesimme keskiselänteelle.
Kauas etelässäkin näytti olevan harvaa yläpilveä tasaisen suo- ja metsäalueen yläpuolella.
Alas laskeuduimme Jauratuksen eteläistä kuruhaaran reunamaa ja pääsimme aviosiippojemme kahvitarjoilusta nauttimaan.
Seuraavana aamuna lähdimme jo paluumatkalle. Rinkankantoetappi Luirolta Karapuljuun tuntui kovasti retkikumppaneilleni riittävän. Loppumatkasta meitä hieman sadekuurot kiusasivat. Jäimme jälleen Karapuljuun yöpymään. Sitten oli helppo lasketella veneellä myötävirtaan sopivan juhannussään vallitessa.
Lankomies ei tietääkseni matkan jälkeen enää vertaillut metsästysmatkojaan rinkan kantoon.
