Kälyni Leila oli pitempään kuullut sisareltaan kertomuksia vaelluksistamme ja oletin, että hän hyvinkin on selvillä mitä olemme tekemässä kunnes hän jossain käänteessä esitti kysymyksen: "...niin missä te käytte sitten kaupassa jos sattuu jotakin puuttumaan...".
Leilaa hieman kiinnosti vaelluskokemus ja keväällä 2002 sitten päätettiin kesän alussa tehdä jonkinlainen lenkki. Aviosiippani halusi lähteä liikkeelle Marivaarasta, koska hän ei ollut aikaisemmin päässyt sitä tekemään.
Olin tähän alkuun haluton, sillä Leilalla oli niihin aikoihin hieman ylipainoa ja vaikka reitillä ei ollut oikeastaan minkäänlaisia korkeuseroja, niin pohja saattoi olla pehmeä ja upottava jos olisi ollut sateita.
Lopulta sitten taivuin. Kesäkuun neljäntenä päivänä matkasimme Marivaaraan autollamme. Mukana oli neljäntenä Leilan tytär Tiina, joka lähti matkaan äitiään tukemaan. Poikkesimme tullessa Moskun kentässä ja käväisin vilkaisemassa sieltä käsin Lokan koillislahden rannassa, ajatuksena että jos joskus laskisi veneen sieltä vesille. Se näytti mahdolliselta.
Olimme vasta myöhään illalla Marivaarassa perillä ja jäimme sinne yöksi. Kevät näytti olleen varhaisessa eikä lumia näkynyt parinkymmenen kilometrin päässä olevien Saariselän tuntureiden rinteilläkään. Sateitakaan ei näyttänyt olleen ja maastopohja vaikutti suhteellisen kuivalta.
Matkalle ei tullut mukaan kameraa, sillä tein vain videolle matkapäiväkirjaa ja Marja-Leena ei vielä silloin ollut innostunut kuvaamisesta. Kuvia ei siis matkalta ole, mutta tylsän tekstin elävöittämiseksi sijoitan tähän karttaotteen, josta näkyy reittimme Marivaarasta Siulalle. Se on lukuisten vaeltajien käyttämä ja kelvolliseksi todettu. Karttalehti on senverran vanha, että siitä puuttuu Morottajavuotsosta osapuilleen itään suuntaava poroaita.
Ensimmäinen kulkupäivä alkoi poutaisena. Vaeltajakumppanieni kulkukunto oli heikko ja vauhti sen mukainen. Etenimmekin pienin hyppäyksin. Se sopi minulle itsellenikin kovasti, sillä rinkkaani olin joutunut sullomaan kaikenlaista ylimääräistä ja sen lähtöpaino oli 36 kg.
Karvitsiojalla oltiin aamukahvilla ja Pajuojalla pidettiin jo toinen tankkaustauko. Lähtiessä sää oli ollut lämmin ja poutainen, mutta Pajuojalla saimme niskaamme sadekuuron. Se oli lyhyt ja kävellessämme sen jälkeisen suolahdekkeen yli tehtyä hulppeaa mönkijöille tehtyä lankkutietä, oli jo poutaantunut.
Irtonais-Auhdin lounaispuolella on vähäinen puronluru, oikeastaan ainut vedenottopaikka Pajuojan jälkeen matkalla Jaurulle. Siellä pidimme ateriatauon. Lähettyvillä on kaksikin piekanan pesää. Toisessa niistä oli asukas paikalla.
Jatkoimme sitten kohti Auhtijoenselkää. Päästyämme nousun alkuun, näytti siltä että päivä alkaa olla paketissa ja pystytimme telttamme siihen. Vettä jouduin haeskelemaan aika kaukaa. Kuljin puolisentoista kilometriä, ennen kuin Iso-ojan latvalla alkoi löytyä kelvollista virtaavaa nestettä.
Yö kului ongelmitta. Alun perin oli tarkoitukseni kulkea Tahvolle saakka, mutta muutin suunnan Siulalle. Auhtijoenselän laella ryömittiin poroaidan alta ja ruvettiin laskeutumaan kohti Jaurua ja Siulaa. Jaurussa ei ollut paljonkaan vettä ja siitä päästiin yli helposti. Siulan alarappusten askelmia laskettiin silloin olevan 60.
Siulalla ei ollut muita kulkijoita. Leila ja Tiina majoittuivat sinne. Minä taas pystytin teltan itseäni ja aviosiippaani varten yläterassille. Sää oli aurinkoinen, puolipilvinen ja lämmin. Hyttysistä ei ollut oikeastaan minkäänlaista haittaa.
Kulkukumppanini palauttelivat matkan rasituksista lopun päivää. Kävin kuitenkin Marja-Leenan kanssa kiertelemässä Vongoivanjoen varressa suupuolella. Sää oli edelleen ihanteellinen.
Seuraavana aamuna muutkin tulivat sinne suuntaan. Meillä oli saunavehkeet matkassa. Aikomus oli käydä saunomassa Tahvolla. Vongoivanjoen ylityksessä oli ensikertalaisilla vähän opettelemista, mutta vettä oli sielläkin vähän eikä suurempia vaikeuksia.
Tahvolla oli tilaa saunomiseen ja aterian tekoon. Paluumatka onnistui ongelmitta.
Taas huilailtiin Siulalla ja seuraavaksi päiväksi kaavailtiin käyntiä Povivaaralla. Aamulla matkaan lähdettiinkin. Siulan pohjoisen puoleiset kankaat ovat hienoja kävellä, vaikka Maurimyrskyn jäljiltä runkoja kumossa runsaasti oli vieläkin.
Lähellä Honkatehtaanojan suuta laskeuduimme alas ja ylitimme joen. Honkatehtaan ojan "suupankissa" on vieläkin nähtävissä kaksi neliömäistä "pruuvikuoppaa". Ehkäpä ne ovat Hollmanin kullanetsintäporukan aikaansaannoksia.
Me nousimme Honkatehtaanojan vartta aina Povivaaran rinteen juurelle. Siinä Leilalta loppui "virta" ja hän jäi lepäilemään ja Tiina hänen seurakseen. Me Leenan kanssa käväisimme jyrkänteen reunalla. Sää oli mitä parhain ja näkyvyys hyvä. Korvatunturin korvatkin piirtyivät terävinä taivaanrantaan.
Paluumatkalla ei ollut ongelmia ja loppupäivä kuluteltiin Jaurun pohjoisrannan hienoja terasseja kulkiessa.
Aamulla lähdettiin paluumatkalle. Sää oli lämmennyt ja oli heti alkuun melko helteistä. Puolisentoista kilometriä kuljettuamme Leila kompastui ja kaatui sekä loukkasi hieman polveaan. Pahempaa vauriota ei onneksi päässyt syntymään, eikä se kävelyä kovin paljon haitannut.
Päästyämme piekanan pesäpaikalle, jäimme siihen leiriin koska seuraavalle "vesipaikalle" Pajuojalle oli meidän kulkukuntoomme nähden turhan pitkä matka. Päivää kun oli vielä aika paljon "käyttämättä", niin kuljeskelimme Leenan kanssa heikosti näkyvää vanhaa puutavaran ajouraa myöten itäänpäin. Siltä tapasimme vähän vanhemmat karhun jäljet.
Kontio ei leiriimme yöllä tullut. Olimme jo illalla päättäneet, että lähdemme varhain liikkeelle, sillä päivä oli ollut melko kuuma ja ennusteissa oli samaa edelleenkin. Olimmekin jo kuuden aikoihin aamulla matkaamassa kohti Marivaaraa. Jo parin tunnin kuluttua matkassa ollut lämpömittarimme alkoi näyttää 25 asteen lukemia.
Pajuojalla tankkailtiin ja sitten sinniteltiin kuumuudessa Marivaaraan. Karvitsiojalta lähdin hieman reippaampaa vauhtia etenemään. Lähellä lakea on matala lampi. Sen kohdalla riisuin ilkosilleni ja pulahdin lampeen huuhtelemaan itseäni. Se tuntui todella hyvältä. Vedin vain saappaat jalkaani ja ilman rihman kiertämää saapastelin autollemme. Ilma oli kuin lämmintä maitoa.
Vaelluskumppanini myös lammen kohdalle tultuaan olivat siinä virkistäytyneet ja niin pääsimme hyvissä voimin kello 14 korvilla lopettamaan tutustumisvaelluksen ja pääsemään kotimatkan alkuun.
