Olin vaihtanut syksyllä 1972 työpaikkakuntaa. Oli monenlaista kiirettä. Vasta syys-lokakuun vaihteessa 1973 ehdimme vaimoni kanssa lähteä lyhyelle "pääntuuletus" matkalle pohjoiseen.
Ajelimme silloinkin Ivalo-Raja-Jooseppi tieltä pohjoisesta käsin Luton yli etelään johtavia puutavaranajoteitä pitkin niin pitkälle kuin ne silloin olivat ajokelpoisia ja sitten jätimme auton ja otimme rinkat hartioille. Maasto oli vielä lumeton mutta oli melko kylmää.
Olimme aikoneet vain oleskella Suomujoen tuntumassa muutaman päivän, sillä ajankohtahan oli sellainen että periaatteessa jalankulkijan olisi voinut talven tulo yllättää milloin tahansa.
Ensimmäisenä päivänä tavoitimme vielä silloin pystyssä olleen Ahvenlammen kämpän, jonne jäimme yöpymään. Kämppä oli jo silloin melko huonossa kunnossa.
Ahvenjärveä kattoi muutaman sentin vahvuinen lasinkirkas jää ja sen alla vilahteli ahvenia. Kopauttelin niistä muutamia pökerryksiin ja saimme kala-aterian ainekset.
Seuraavana päivänä siirryimme Kolttakentän kautta Snellmanille.
Kun taivas oli osittain pilvessä, niin alkoi olla päivisinkin jo melko hämärää. Silloinkin Snellmanin tulipaikka sijaitsi kämpän länsipuolella, jos kohta on todettava että se oli enemmänkin perinteinen malli kuin nykyinen.
Viivyimme alueella vain pari päivää ja sitten palasimme autollemme. Säät pysyivät tasaisen poutaisina, tuulettomina ja melko viileinä. Pakkasen puolella taidettiin olla koko ajan.
