Marivaarasta koilliseen 1992

Kesäkuun alussa ajoin autoni Marivaaran länsirinteelle vaellus- ja työkaverini Antin kanssa. Tarkoituksemme oli alkuun lähteä kulkemaan Sodankylän ja Savukosken kunnanrajaa kohti Jaurua. Ylitimme Marivaaran ja sen itäpuolen juurta seurailevan Karvitsiojan. Sitten suuntasimme itään ja tavoitimme rajan Sankavaarassa. Heti alussa satuimme pelästyttämään maassa olleen kotkan siivilleen ja sillä kohdalla näimme kahdet karhun jäljet, jotka kuitenkin saman kokoisina taisivat olla saman yksilön jättämät. Emme havainneet karhua emmekä syytä, miksi kotka oli paikalla saapastelemassa. Ehkä siinä oli jossain haaska, jota emme havainneet. Mesikämmenen jälki oli melkoinen, kuten alla olevasta kuvasta saattaa päätellä.

 

Marivaara 92 1

 

Rajaa pitkin oli muuten hyvä kulkea, mutta muutamassa kohden jouduimme aapojen kohdilla vähän kiertämään ja rajan uudelleen löytäminen vaati hieman "haarukointia", sillä puustoa oli sille kasvanut. Auhtijoenselälle silti hyvin päästiin ja poroaidan alta ryömittiin sekä laskeuduttiin edelleen rajaa pitkin Jaurun varteen. Sillä kohdalla Jauru on melko syvä  ja siinä on hieno hiekkapohja. Päätimme siepata housut pois ja kahlata yli.

Vesi virtaa sillä kohden sileäpintaisena eikä virran voima selvästi näy. Antti tormasi veteen ensimmäisenä ja varomattomasti. Virta otti hänestä otteen ja hän oli tuiskahtaa sen mukaan. Lippalakki putosi veteen ja lähti purjehtimaan kohti Venäjää. Se ei ollut niinkään vaarallista, mutta hänen silmälasinsa olivat pudota myös. Ne jäivät juuri ja juuri roikkumaan sangasta toisen korvanlehden varaan. Näin onneksi, sillä ilman lasejaan Antti olisi kyllä ollut todella hankaluuksissa epätasaisessa maastossa. Myöhemmin havaitsin lasien taakse ilmestyneen "turvalangan". Oppia ikä kaikki.

Joen ylityksen jälkeen kuljimme Tahvontuvalle, jonne jäimme yöpymään.

 

Marivaara 92 2

 

Aamulla heitimme rinkat selkään ja lähdimme nousemaan Tyyrojan ahdasta kurua ylävirran suuntaan. Luoteeseen suuntavan puron vartta seurailimme Povivaaran jyrkänteen alapuoliselle kummulle. Selvennykseksi totean, että kartassa lukee jyrkänteen kohdalla Vongoivan räystäs. Kyllä sekin nimi aivan hyvin kelpaa, mutta jokainen joka on kulkenut Vongoivanjokea myöten, tietää mikä Povivaara on, mutta eipä siitä sen enempää.

Jyrkänteen reunalla käväisimme maisemia ihailemassa, jätettyämme varusteemme nousun juurelle.

 

Marivaara 92 3

 

Jatkoimme kulkuamme näköalaterassin jälkeen kohti Vongoivanjokea ja sen varsia kodalle saakka. Siellä oli oikein lämmin hetki, vaikka lumipälviä oli rinteellä siellä täällä.

 

Marivaara 92 4

 

Vaelluksemme kuvat on otettu kumppanini kameralla. Itse koetin tällä vaelluksella olla "gramman viilaaja" ja keveyttä hakiessani ostin matkaani siihen aikaan myynnissä olleen pahvisen kameran, jossa oli filmirulla sisällä valmiina. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, sillä kuvat olivat aivan toivottoman huonoja.

Jatkoimme matkaamme kohti Anterinmukkaa, jossa seuraava yö vietettiin. Alakuvassa Anterin sauna.

 

Marivaara 92 9

 

Kovin harvakseltaan Antin kamera oli esillä. Niinpä matkastamme Kaarreojan kautta Muorravaarakkaan ja sieltä edelleen Lumikurua ja Pälkkimäojan varsia kohti Luirojärveä, ei ole kuvan kuvaa.

Rajankämpälle kuitenkin kuljettiin ja siellä yövyttiin. Seuraavana päivänä käytiin huiputtamassa Sokosti.

 

Marivaara 92 5

 

 

Filmiä ei tuhlailtu myöskään kulkiessamme Luirolta Hammaskuruun ja Siulalle. Kulkusäät olivat kuitenkin mitä parhaat eikä matkalla mitään ongelmia ilmaantunut. Yövyimme Siulalla. Jauru oli tarkoitus tästä ylittää, mutta kevätvedet olivat vähän korkealla ja selvisimme hankalasta kahlaamisesta, kun pääsimme ylittämään joen kämpän alapuolella Jaurun yli kaatunutta koivua myöten. Tämä on toinen välttävän ja säälittävän välimailla olevista pahvikameran kuvista.

 

Marivaara 92 6

 

Nousimme Siulalta Auhtijoenselälle poroaidan varteen ja sitä seurailimme, kunnes tavoitimme vanhan ajotien uran. Sen erkaantuessa aidan varresta, havaitsimme asutun piekanan pesän. Pesän omistaja oli meille kiukkuinen ja teki uhkaushyökkäyksiä kohti kunnes havaitsi meidät vaarattomiksi ja rauhoittui. Sain siitä pahvikamerallani jonkinlaisen otoksen.

 

Marivaara 92 8

 

Hyvässä puolipilvisessä säässä vaelluksen loppuosakin sujui ja totesimme reitinvalintojemme onnistuneen oikein mukavasti. Auton keula suunnattiin kohti etelää, jälleen uusia kokemuksia rikkaampina.