Ajellessani keväällä 2011 kohti pohjoista, helle seurasi kintereilläni. Pääsin kuitenkin autoilemaan kohtuullisessa lämpötilassa, mutta pysäköidessäni autoni Aittajärven parkkipaikalle illalla oli melko lämmin. Yövyin Aittajärvellä ja kuuden korvilla aamulla varjoon asettamani lämpömittari näytti jo 23 astetta. Saatuani rinkkani kulkukuntoon, ylitin kahlaamon ja lähdin kulkemaan Suomun etelärantaa alajuoksun suuntaan. Aamu oli todella kaunis. Runsaan kahden kilometrin päässä on tulipaikka Snellmanilta tulevaa niemeä vastapäätä. Siinä käytin kameraanikin, jota tällä vaelluksella otin esille satunnaisesti, sillä tein viimevuosien tapaan videopäiväkirjaa, jolloin kameran käyttö vähän unohtui. Tulipaikalla se kuitenkin oli esillä. Vastarannalla on Kolttakenttä.
Allaoleva näkymä taas on Suomua ylävirtaan.
Tällä kohden on myös pieni puusuoja. Sen takaa näkyy Snellmanilta tulevan niemen nokka.
Suomu kapenee niemen kärjen kohdalla ja siinä on yleensä virran voima niin suuri, että se on hankala ylittää, vaikka veden korkeus ei niin suuri olekaan. Alempana Suomu avautuu leveämmäksi Suomujärveksi ja menossaan rauhoittuu.
Otin tästä kompassisuunnan Kuotmuttijärven itäpäähän. Maasto on pääosin kuivaa, vähän kumpuilevaa männikkökangasta, jota on mukava kulkea. Tämä suunta ei ole "retkeilijämassojen" suosima jostakin syystä, joten kulkemisen merkkejä on vähän. Rauhassa sain taivaltaa kohti Kuotmuttia. Vain piekana puolessa välissä oli hetkisen minulle kiukkuinen, mutta rauhoittui pian kun havaitsi suuntani olevan pois pesältä.
Näillä kohden Kuotmuttiojaa pidin pientä taukoa. Mukanani ollut lämpömittari näytti 27 asteen lukemaa. Taukopaikalla oli lupaavasti hilla kukassa. Sitten kahluuseiväs käteen ja yli kiveltä kivelle.
Kuotmuttijärven etelärannalla olin ensimmäisen kerran ollut vuonna 1970. Vuonna 1986 huomasin, että sille kohdalle oli tehty kivillä reunustettu nuotiopaikka. Sen jälkeen oli joku vetänyt paikalle muutaman kelopölkyn, mutta ne olivat jo sammaloituneet. Ei ole ollut sanottavasti kulkijoita. Jatkoin matkaa kohti runsaan kilometrin päässä olevaa Ahmajärveä. Pohjoisrannalta oli etelään päin kesäinen tunnelma.
Aikomukseni oli kulkea Sarviojalle. Ahmajärven, jota viimeisissä kartoissa nimitetään kylläkin Helanderinjärveksi, keskivaiheilta lähtee länteen kosteikon tapainen. Sitä lähdin seurailemaan. Aikaisemmissa topografikartoissa siihen oli merkitty järveen saakka laskeva puro, jota ensimmäisellä kerralla kovasti etsin, mutta ymmärsin sitten ilmakuvaa tulkitun jotenkin väärin. Tällä uralla on kyllä myöhemmin mm muutama peräkkäinen lampi.
Aurinko alkoi paahtamaan toden teolla ja lämpötila oli siellä 30 asteen vaiheilla. Jouduin pitämään huppua saadakseni auringon poltteelta vähän suojaa ja se teki tietenkin liikkumisen kovin työlääksi. Nousin Aitavaaran itäisimmän laen länsipuolelta Sarviojan laakson reunalle vastapäätä Ruopimapäätä ja ryhdyin laskeutumaan alas. Sarviojan varteen päästyäni koetin etsiä vähän varjoa ja pidin pitkän tauon. Toivoin auringon kiertäessä länteen ja vähän laskeutuessa ilman hieman viilenevän.
Hikisiä kamppeitani koetin kuivatella siellä täällä ja huuhtelin itseäni Sarviojan vesissä tämän tästä.
Tältä taukopaikaltani ei ollut kuin parin kilometrin matka Sarviojan kämpälle. Lopulta otin rinkkani ja taivalsin loppumatkan. Kämpän terassilla varjossa ollut mittari näytti 18 aikoihin 28 astetta.
Olin karsinut rinkastani kaiken ylimääräisen painon ja jättänyt mm teltan pois varusteistani. Sitä kyllä kaipailin kämpän kuumalla ylälaverilla. Jotenkin siellä aika kului aamuviiteen. Aamupalan jälkeen lähdin kohti Muorravaarakkaa. Silloin lämpömittari näytti 12 astetta. Oli todella mukava kulkuilma. Pirunportin tuntumassa lämpöaalto alkoi taas tuntua.
Paljon ei ollut viilennysapua itäpuolen lumistakaan.
Muorravaarakalle tullessani ilma oli hengästyttävän kuuma.
Valmistelin aterian ruoktulla. Ketään muita ei näkynyt. Kämpässä oli tukahduttavaa ja ajattelin, että sinne en jää vaan suuntaan Anterinmukkaan, jossa tietysti on yhtä kuumaa, mutta on sauna ja uimapaikka. Tiyhtelmän niskalla kaivoin vielä kameran esille.
Anterinmukassa pääsin sekä saunaan että jokeen vilvoittelemaan. Yökin kului kämpässä jotenkuten. Seuraavana päivänä oli ilma aavistuksen viileämpi. Jatkoin matkaa Hammaskuruun. Anterijoen tulipaikalla oli tarkoitukseni nuotiolla keitellä kahvit, mutta kun matkassani ei ollut kirvestäkään eikä sitä löytynyt kyseiseltä tulipaikalta, niin pidin siinä vain pienen tauon. Kuvan taustalla kohoaa Kielitunturi.
Tähän päättyivät vaellukseni valokuvat. Keskityin tästä eteenpäin vain videokamerani käyttämiseen. Vaellus kuitenkin jatkui suunnitelmani mukaisesti Hammaskuruun. Siellä oli remontti meneillään. Kamiinakin oli poissa ja laverit täynnä purua. Se ei minua haitannut, vaan yövyin kämpässä. Muita ei paikalla näkynyt. Illalla käväisin vilkaisemassa Hammaskodan alueella. Paikalle oli ilmestynyt rakennustarvikkeita, joten oli odotettavissa että jotain sinne myöhemmin rakennetaan.
Yöllä oli melkoinen ukkonen ja satoi rankasti. Sää poutaantui aamuun mennessä, mutta oli pilvistä. Sade oli vähän viilentänyt ilmaa, mutta lämmintä riitti edelleenkin. Sade nostatti henkiin aivan valtaisat sääskiparvet. En muista niin ärhäkkäitä hyttysiä hetkeen nähneeni ja niin sankoin parvin. Kiittelin itseäni, otettuani rinkkaani sääskihupun.
Suunta oli kohti Luirojärveä. Kärppäpään tulipaikan tuntumassa ukkonen jälleen uhkaili, mutta se tuntui liikkuvan koilliseen. Se oli sikäli hyvä, koska teräsrunkoisen rinkan kanssa ei ole kovin mukava ukkosella nousta ylänkömaille. Sellainen oli edessä Hietapään juurella.
Ajattelin jäädä Rajankämppään yöksi. Sinne pian tulinkin. Valmistelin aterian. Seurakseni sain pian pariskunnan, joka oli tullut vastaan Tiyhtelmän lammella. Se olisi vielä kovasti sopinut, mutta sitten kämppään tuli vielä lisää väkeä, joten päätin lähteä Pälkkimäojan laavulle. Toivoin että löydän sieltä tilaa. Melko kosteassa mutta poutaisessa säässä sinne vaelsin ja totesin sen tyhjäksi.
Tässä vaiheessa lämpötila putosi rajusti ja se tuntui. Tuuli oli kääntynyt koilliseen ja se toi Jäämeren ulapoilta hyisiä tuulia. Lämpömittarini laski viiteen asteeseen. Minulla oli vain kevyt "kesäpussi" matkassa eikä se tahtonut yöllä oikein laavussa riittää. Jouduin pitämään nuotiopaikalla "minirakotulia" lämpöä vähän saadakseni. Tuulen suunta vain oli sellainen, että se käänsi savua laavun sisälle.
Aamu tuli vastaan siinäkin. Varhain lähdin kohti Maantiekurun vedenjakajaa. Koillinen ilmavirtaus oli selkiinnyttänyt ilmaa. Oli puolipilvistä ja kulkijalle lämpötila oli juuri sopiva. Kulkiessani sitten pitkin Sotavaarajoen varsia leijaili pieniä lumenkin hitusia taivaalta. Äkkinäiset ovat muutokset pohjoisen säissä varsinkin keväällä. Kulku Aittajärvelle sujui ongelmitta ja joutuisasti keveän kantamuksen kera. Riskejä tällaisella liikkumisella aina tietysti on, mutta sillä kerralla vaikeuksilta vältyin.
Elokuun loppupuolella olin jälleen Aittajärvellä. Nyt olin varustautunut paremmin ja mukanani oli kaikki oleellinen. Vaelluksen alku oli kevään kaltainen aina Ahmajärvelle saakka. Sieltä jatkoin etelänpuolen pienen lammen kohdalle ja käännyin kulkemaan kohti itää seuraillen osapuilleen sinne suuntaan kulkevan poroaidan linjaa. Sää oli poutainen mutta pilvinen. Muorravaarakan varteen tultuani, lähdin yläjuoksun suuntaan ja noin puolentoista kilometrin päässä laajan suvannon kohdalta kahlasin yli. Siirryin seuraavaksi Muorakanmutkan tulipaikalle lähelle Harrijoen yhtymäkohtaa. Siinä oli aterian valmistuksen aika. Kuvasin tässä vaiheessa pelkästään videokamerallani, joten kuvamateriaalia ei ole.
Aterian jälkeen jatkoin Harrijoen vartta ylävirtaan ja aikanaan sen lounaaseen kulkevaa latvahaaraa, kunnes ilta oli niin pitkällä, että pystytin leirin. Yöllä satoi vähäsen, mutta aamulla poutaantui. Matka jatkui kohti Kuikkapäätä. Kun Sara Pieran Muurivaara tuli näkyviin, se oli melkein juurta myöten pilvessä, mutta lähestyessäni sitä tuulet alkoivat pilviä hajottaa. Kuikkapään rinnettä noustessani pilvet olivat jo nousseet ylemmäksi.
Maalpurinojan putouksella muistin kamerani ja nappasin kuvan.
Suuntasin sitten kohti Anterinmukkaa. Siinä vaiheessa ajattelin seuraavana päivänä kiivetä yli Lokan Alen Muurivaaran kohti Tahvontupaa. Matkan varrella otin Muurivaarasta kuvaa.
Anterinmukan kämpän tuntumassa yövyin. Vaeltajia oli runsaasti liikkeellä, mutta pääsin ateriani keittelemään kämpän "keittiössä". Aamulla totesin vetäneen pilveen ja vähän sateen uhkaakin olevan. Lakiretkeily ei ollutkaan enää mieleen. Liikkeelle lähdin kohti Vongoivanjoen latvoja. Tullessani Vongoivan kodalle, olin saanut vähäisiä sadekuuroja niskaani ja näin oli siitä eteenkinpäin.
Kuljin Vongoivanjoen itärantaa alavirtaan, mutta ennen Honkatehtaanojaa koetin suunnata kaakkoon pois joen varresta. Toivoin että pystyn kulkemaan Tahvontuvalle suuntaavan kurun tuntumaan, mutta ajauduin liikaa itään ja otin lakin nöyrästi kouraan ja suuntasin Tyyrojan varteen ja sen vartta Tahvolle. Loppupäivästä sää parani oli puolipilvistä ja poutaa.
Leiripaikka löytyi yläterassilta kuten ennenkin ja lihapurkkikätköstäni sain täydennystä muonavalikoimaan. Saunomisen ja yöpymisen jälkeen kuljin Siulan kautta Hammaskuruun. Vasta kiivettyäni illalla Vuomapäälle muistin jälleen kamerani. Kuva on Hammaskodan lammen suuntaan Vuomapään "väliterassilta".
Tämä otos taas kohti pohjoista. Taustalla on Akanhärkäkurun "lovi", vasemmalla Pirttikallionvaara ja oikealla Anteripää.
Samalta terassilta on seuraava kuva koilliseen Anterijoen laaksoon.
Seuraavana aamuna kuljin "maantietä" Keinopään juuren tuntumaan ja käännyin kulkemaan sen ja Pirttikallionvaaran välistä satulaa kohti.
Anteripään kyljessä saattoi aavistaa jo ruskan himmeää hohdetta.
Akanhärkäkurun niskalta avautui Muorravaarakan laakso. Sollanpää ja Pirunportti edustavasti esillä taustalla.
Anteripääkin tähän kohdalle näyttäytyy hienona.
Kuljin kohti Muorravaarakan ruoktua ja sinne pian saavuinkin. Ruoktulla näytti olevan väkeä. En sinne pysähtynyt, vaan jatkoin puolentoista kilometrin päässä oleville pienille lammille. Siihen jäin iltapäivätauolle. Panin oikein teltankin pystyyn ja aterian jälkeen vietin siinä "siestaa". Päivä oli lämmin, mutta lounaasta tuuli aikana navakasti. Enteilin sen tuovan sadetta, mutta saadessani aviosiippaani puhelinyhteyden, hän vakuutti lähipäiviksi ennustetun poutaa.
Jatkoin sitten matkaa pohjoiseen. Idänpuolen tunturikyljillä oli myös nähtävissä ruskan merkkejä.
Ruopimapään itärinne kohdalla.
Jäin yöksi jokivarren tulipaikalle. Aikanaan se oli kosteikossa aivan joen tuntumassa, mutta nyt tulipaikan pölkyt oli siirretty vähän kuivemmalle pohjalle polun kohdalle. Maasto näillä kohdin on kovin epätasainen, enkä tahtonut löytää kelvollista teltan alustaa. Yö siinäkin silti kului.
Muorravaarakan varressa on pieniä kosteikkoja, kuten näkyy taustalta.
Yöpymispaikaltani ei ole pitkää matkaa Muorakanmutkan tulipaikalle. Sieltä menin joen länsirannalle ja jatkoin sitä puolta alavirtaan. Kuotmuttiojan suupuolella on karttaan merkitty tulipaikka. Se on kyllä jokseenkin vaatimaton, mutta sieltä löytyi peräti kirves. Kuotmuttioja on syvä. Tulipaikan läheisyydessä oli muutama hoikka kelo pantu ojan yli ja vähän ristikkäin. Kieli keskellä suuta taiteilin siitä yli. Jos olisi lipsahtanut, niin syvällä olisi käyty. Tulipaikalta lähti heikosti näkyvä polku oikaisemaan Suomun varteen. Suomun varteen tultuani, saavuinkin pian Snellunkosken tulipaikalle.
Tälläkin tulipaikalla on pieni puusuoja.
Kuljin sitten Suomujoen etelärantaa ylävirtaan kunnes saavuin Aittajärven kahlaamolle. Siitäkin selvisin onnellisesti yli ja auton renkaissa oli tälläkin kerralla ilmaa muuallakin kuin yläpuolella.
Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan vielä lopettaa vaellusta tähän, vaan oleskella vielä jonkin aikaa Aittajärven tuntumassa. En saanut kuitenkaan puhelinyhteyttä vaimooni ja arvelin puhelimeeni tulleen vian. Kun olimme sopineet siitä, että soitan kun olen tullut perille Aittajärvelle, enkä voinutkaan sitä tehdä, lähdin matkaan autolla.
Päästyäni nelostielle, yhteys syntyi. Vika ei ollutkaan puhelimessa, vaan operaattorissa. Harmikseni oli juuri paluupäivänä tullut maanlaajuinen verkkovika.
Se ei kuitenkaan varsinaista vaellusta haitannut. Hyvää videokuvaa ja videopäiväkirjaa syntyi.
Ehkä julkistan niitäkin tulevaisuudessa. Aika näyttää.