Poikani perhe päätti tehdä matkan erämaan kulmille, kun pojanpoikani olivat kolme ja kuusivuotiaat. Tutustuminen ajateltiin tehdä hieman pehmeästi ja tukijoukoksi lähdin "mummun" kanssa.
Perhe ajeli majoittumaan Tankavaaraan, mutta me ikäihmiset menimme jo nuuskimaan tuulia Nattasten tuntumaan, jonne oli aikomus tehdä tunturiretki. Aamulla keittelimmekin jo kahvit tulilla lähellä Nalinojaa.
Pian saapuivat myös paikalle tunturin valloitukseen aikovat retkeläiset. Ajoimme rinteeseen nousevien pitkospuitten päähän ja lähdimme kapuamaan. Nuoremman 3-vuotiaan Juhon jalat olivat välillä hänen mukaansa "väsyksissä", mutta kun pidettiin sopivasti taukoja ja äidillä oli silloin tällöin antaa rusina tai pari, niin Pyhä-Nattasen huippu läheni.
Sää meitä sopivasti suosi ja huipun erikoiseen maailmaan saattoi rauhassa tutustua. Itsellenikin oli käynti "nostalginen", sillä en ollut siellä käynyt 44 vuoteen. Mökki oli paikallaan, mutta se oli nyt saanut lautaisen ulkovuorauksen.
Ympärillä levisivät hienot näkymät. Muut Nattaset näkyivät pohjoisen suunnalla. Ne muodostavat eräänlaisen hevosenkengän, jota keskellä matalampi Serrikainen jakaa. Se peittää näkyvistä pohjoisempana olevat Hietajärvet, mutta etualan Sukkulajärvi näkyy hyvin Pyhä-Nattaselle.
Nattasille tyypilliset komeat pahdat ovat juuri mökin pohjoispuolella.
Hienoa oli päästä korkeimman pahdan päällekin.
Etelä-kaakon puolella on tasaisempaa. Sompiojärven pyöreä muoto oli säilynyt vaikka vedenpinta oli noussutkin ja sen taustalla näkyy Lokan altaan selkä.
Laskeutuminen onnistui haavereitta. Nuorin oli urakan päättymisesta helpottunut ja autot nähdessään pitkoksien päässä, hän kohotti spontaanisti kolminkertaisen "hurraa" huudon.
Tunturin valloitus on voimia kuluttavaa ja menetettyjä voimavaroja koetettiin palauttaa makkaranpaistolla ja letuilla Sompiojärven laavulla.
Seuraavaksi ajettiin Tankavaaraan, jossa vierailtiin museossa ja kivinäyttelyssä. Nuorin oli kivistä kovin kiinnostunut, mutta luokitteli suurin piirtein kaikki näytteet "valkovartseiksi". Geologian tuntemus taisi olla vielä hieman puutteellinen.
Matkaa jatkettiin seuraavaksi Aittajärvelle ja teltat pantiin pystyyn puulaavun länsipuolelle.
Aittajärvikin näytteli uusille tulokkaille parasta puoltaan.
Illalla niemennokassa koeteltiin virveliä.
Aamulla oli unisimmilla hieman vilu, mutta Mummun sylissä pärjäiltiin. Sitä paitsi isoveli oli veistänyt varsin hienon puuveitsen lahjaksi omalla puukollaan.
Erämiehen taitoihin kuuluvat puukkotyöt. Vanhempi pojanpoikani Tapio tässä vakavana esittää kisällityötään purjeella varustettua kaarnavenettä. Ei voi moittia laatua.
Veneen juhlallinen vesillelasku tapahtui laavurannan tuntumassa.
Ensikosketus retkeilyyn taisi olla myönteinen. Kaarnaveneen valmistaja teki ensimmäisen "oman" vaelluksensa Saariselällä elokuulla 2016.