Kesän alussa vaimollani, tyttärelläni sekä itselläni oli hankkeissa tehdä vaellus Saariselällä. Ongelmana vain oli ajan puute. Käytettävissä olleet päivät eivät luoneet kummoisiakaan mahdollisuuksia päästä oikeastaan mihinkään. Sitten mieleen juolahti rajamiesten kulku-ura Raja-Joosepista Anterin entiselle rajavartioasemalle. Ajattelin, että se on ainakin osittain pyöräilykelpoinen ja pääsisimme pyörien myötä nopeasti vähän "syvemmälle" hyville kulkualueille. Mielessä oli, että käyttäisimme vähäiset päivät Anterinmukan, Rovapään ja Kuikkapään tuntumassa.
Tuumasta toimeen. Meillä oli vain tavalliset polkupyörät, kapearenkaiset kuten siihen aikaan yleensä ja lähinnä päällysteteille tarkoitetut. Arvelin kuitenkin niilläkin päästävän. Tavaratelineelle kiinnitin poikittain laudankappaleen, johon taas suunnittelin kiinnittäväni rinkat poikkipuolin.
Tiistaina 15.6 illalla olimmekin laavulla riippusillan lähettyvillä Luton rannassa tulilla. Ilta oli selkeä ja sääsketön.
Yö sujui laavussa hyvin, varsinkaan kun pieniä siivekkäitä ei ollut vaivoina.
Keskiviikkoaamu valkeni edelleen poutaisena ja varusteet päästiin pakkaamaan kaikessa rauhassa sekä vahvistamaan neljättä lenkkiämmekin päivän etappia varten.
Aurinkoisen kulkupäivän aamu saa aina virkeälle mielelle.
Polkupyörät taakoitettiin ja kuljetettiin sillan yli. Ajo sujui odotetusti. Suurimman osan matkaa oli mahdollista pyörillä ajaa. Vain muutamissa kohdissa oli niin huonoja kohtia tai jyrkkiä nousuja, että pyörää piti taluttaa. Pari tuntisen ajon jälkeen oltiin jo Helttamorostoilla. Kun olimme ajelleet alamäen vartioston rakennusten lähelle, panimme pyörämme sivummalle odottelemaan, heitimme rinkat selkään ja kuljimme Anterinmukkaan. Oli ruvennut päivän mittaan pilveilemään ja seurasi sateinen jakso. Vasta torstai-illalla poutaantui ja kiipesimme Anterinmukan läntiselle "kummulle" maisemia katselemaan. Idässä vielä Vaadinkuristaman ja Purnupään suunnalla pilveili.
Lounaassa Kielitunturin pohjoisrinteellä oli ajankohtaan nähden vielä kovasti lumia.
Tältä näköalapaikalta on hyvä näkymä Anterinmukkaan.
Sää kun parani, niin ylitimme Kaarreojan tältä kohden ja asetuimme ojan pohjoispuolelle leiriin noin kilometrin päähän Anterinmukan kämpästä.
Tiesimme, että hiljakkoin oli lähettyvillä Rovapään rinteellä nähty karhuperhe. Tyttäreni tuntuu epäilevän että metsästä kuuluu epäilyttävää risahtelua.
Aviosiippani vain rauhallisena harjaili hampaitaan.
Leirimme lähettyvillä oli erikoisia nähtävyyksiäkin.
Ulkoilma tekee nälkäiseksi. Meillä oli aterian valmistusta ajatellen pieni kaasukeitin. Ilmavirta tahtoi riistää liekkiä kattilan alta, mutta makuualustasta saatiin suojaa.
Aurinkoisena päivänä lähdimme Kuikkapäälle. Maalpurinojan putouksilla pysähdyttiin sitä tarkastelemaan. Putouksen yläosassakin oli vielä aika tavalla lunta.
Kallio vain tuntui kovin pehmeältä. Tyttäreni humpsahti kiveen kaulaa myöten.
Putouksen alaosakin oli vielä lumen vangitsema.
...mutta ryöppyä lumen alta jo riitti...
Lähdimme kiipeämään ojan idän puolen rinnettä kohti Kuikkapään huippua. Aurinko lämmitti mukavasti taukopaikalla.
Sää Saariselällä saattaa muuttua äkisti. Huipulla kävi kylmä viima.
Viima tuli etelänpuolelta ja äkkiä lännessä ohitsemme mennä viuhtoi synkkä saderintama. Se ei meitä kuitenkaan kastellut.
Lähtiessämme tuloreittiämme alaspäin, sää taas muuttui parempaan suuntaan.
Takanamme näkyi Kuikkapään jyrkännekin terävänä.
Idän ja kaakon suunnalla oli hienoa värileikkiä. Joutsenpään selänne Venäjän puolella oikealla taivaanrannalla.
Kun aikamme alkoi täyttyä, palasimme samaa reittiä kun tulimmekin. Pyöräetappi otti aikaa runsaan parituntisen. Paluupäivän ilmakin oli upea. Yövyimme Lutolla ja meillä oli aikaa liikuskella sillan tuntumassa hienoilla rantapenkereillä. Kuva länteen. Taustalla Riukuselän laki.
Kuva on Raja-Joosepin asuinkentän suuntaan. Se on vastarannalla etuoikealla.
Ilta hämärtyy kesäkuussakin.
Lähtöaamun näkymä sillan kupeelta länteen jätti hyvän mielen.
