Suomujoen rantapolkujen ja Maantiekurun haarukassa on melkoisen koskemattomana säilynyt alue, vaikka se on lähellä näitä suosittuja retkipolkuja. Kullervo Kemppinen kirjassaan Lumikuru kertoi, miten hän eksyi tällä alueella ollessaan Ahmajärvellä ja pitkän kierroksen jälkeen tuli uudelleen järven rantaan. Nykyisin kartassa lukee järven kohdalla monikossa Helanderinjärvet. Tuota alueella aikanaan porojaan laiduntanutta Helanderia on kartantekijä eri painoksiin tuupannut milloin minnekin. Itse pidän kiinni Ahmajärven nimestä, sillä se sijaitsee Pikku Ahmavaaran kupeella.
Ahmajärven luoteispuolella on Kuotmuttijärvi. Järvet tarjoavat mukavan reitin joko aluetta halkovan poroaidan vierustaa Muorravaarakan varteen tai sitten Sarviojalle. Alkuun kannattaa tulla Suomujärven tulipaikalle ja ottaa sieltä kompassisuuntaa Kuotmuttijärven itäpäähän, josta Kuotmuttioja saa alkunsa. Satakuntametriä alajuoksun suuntaan on ojassa isohkoja kiviä, joita astellen pääsee helposti ojasta yli.
Suunta kannattaa ottaa tästä Suomujoen kapeikon kohdalta kohti Kuotmuttia. Tulipaikan ja kapeikon kohdalla on Snellmanilta idästä tuleva pitkä niemi.
Taival Kuotmutille on loivasti kumpuilevaa helppoa kangasmaastoa, joka on pienten lampien täplittämä.
Näkymä alla on Kuotmutin itäpäästä vuodelta 1970 kohti länttä. Taustalla Kuotmuttipään selännettä.
Ahmajärvi sijaitsee tästä kaakkoon noin kilometrin päässä. Se on melkoisesti Kuotmuttia ylempänä ja siitä virtaa puro, jonka vartta sinne kannattaa nousta.
Kuva on Ahmajärven pohjoisrannalta kohti kaakkoispäätä vuodelta 2011. Taustan laki on Ahmavaara. Ahmajärven rannat ovat hyväkulkuisia kangasmaita, joten jos haluaisi jatkaa tästä vaikkapa Muorravaarakan varteen, niin voi tavoitella lähellä järveä sivuavaa poroaitaa. Aita kulkee itä-länsisuunnassa ja melkein sivuaa järveä kaakkoispäässä. Se tavoittaa Muorravaarakan lähellä Muorakanmutkan tulipaikkaa. Joesta pääsee yli kun nousee puolisentoista kilometriä ylävirtaan. Siellä on suvanto ja vähävetinen kahluupaikkaa.
Jos taas haluaisi käydä Sarviojalla tai Sudenpesällä, niin Ahmajärveltä pitää lähteä lounaaseen. Järven lounaispuolelle on merkitty pieni lampi. Ei siihen kyllä kaikinajoin vettä riitä, mutta kivet sentään ovat näkyvissä. Karttaan on myös merkitty Aitavaaran suunnasta laskeva puro, mutta sitä saa kyllä turhaan etsiä jos ei kevättulvien aika satu olemaan. Lammelta kuitenkin voi ottaa suuntaa Aitavaaran kohdalla näkyviä pieniä lampia kohti. Se on hyvä reitti. Kuivana aikanakin niissä on vettä.
Vaikka reitiltä ei selkeää purouomaa löydykään, niin se on helppo suunnistettava. Etelänpuolella nousevat vaaran rinteet, jonne ei vahingossa harhaudu. Tultaessa Aitavaaran itä- ja länsihuippujen välisen painanteen kohdalle on rinteessä puuton nousukohta painanteeseen, josta kannattaa nousta ylös. Ylhäältä on hieno näkymä vastakkaisella puolella Sarviojan laaksoa kohoavalle Ruopimapäälle.
Sarviojan laakson pohjoisrinne on melkoisen jyrkkä, mutta muuten hyväpohjainen ja kuljettava. Suosittelen reittiä vaihtoehdoksi Maantiekurun kuluneelle uralle.
Tietenkin Kuotmutilta voi kiertää järven länsipään kautta ja suunnata puron vartta kohti Aitavaaran ja Kaarnepään välistä satulaa, mutta Kuotmutin länsipäässä on pehmeikköjä, joita löytyy myös puron varresta. Itse kuljen mieluummin Ahmajärven kautta.
