Maaliskuun alussa uutisoitiin, että vuoden 2023 alkupuolella on helikopterilla noudettu useita vaikeuksiin joutuneita maastosta varsinkin Käsivarren alueelta. Onhan tämä yllättävää sikäli, että tietoa talviretkeilystä sekä vaaroista on jaettu melko tehokkaasti. Varsinkin Käsivarren alue on vaativaa syystä, että siellä ei ole juuri metsän suojaa, meri on varsin lähellä ja sieltä käsin äkilliset myrskyt nousevat. Tästä huolimatta on Kilpisjärvellä jatkuvasti väkeä, jotka ovat lähdössä vaellukselle vaikka heillä ei ole olennaisista asioista juuri mitään tietoa.
Saariselkä on helpompaa, koska tunturipaljakasta pääsee nopeasti metsäisten laaksojen suojaan. Sielläkin on siitä huolimatta varauduttava siihen, että kaikissa olosuhteissa voi majoittua telttaan tai vastaavaan ja makuupussi on sitä luokkaa, että vilu ei yllätä kovimmillakaan pakkasilla.
Missään tapauksessa ei voi tuudittautua siihen uskoon, että joku tulee ilman muuta pelastamaan. Matkapuhelimet eivät toimi joka paikassa ja sään ollessa huono, ei kopteri voi lentää. Joskus on keli mahdoton moottorikelkallekin.
Kannattaa vähän harjoitella, kuten tekivät kymmenet telttailijat hiljakkoin Näsijärven jäällä. Siellä kertyy kokemuksia tarvittavista varusteista.
Imatran Lapinkävijöiden Elli Mäkynen ehdotti 1960 luvun alussa, että retkeilijöiltä pitäisi edellyttää "retkeilykorttia" eli tiettyä osaamista ennen kuin saisi lähteä vaelluksille. Olen aiemminkin ehdottanut, että kansallispuistoissa tällainen otettaisiin käyttöön. Yksittäin liikkuvilla sellainen pitäisi ehdottomasti olla ja ryhmissä ainakin yhdeltä pitäisi sellaista edellyttää. Turvallisuus nousisi, pelastustehtävät vähenisivät ja roskaaminen loppuisi.
