Torstaina 15.12.2022 antoi Saamelaisneuvoston presidentti lausunnon Montrealissa luontokokouksessa, jonka mukaan alkuperäiskansat käyttävät luontoa säästävällä ja kestävällä tavalla.
En tiedä miten laajalti lausunnon antaja on mahtanut luonnossa itse liikkua, mutta mikäli hän on niin tehnyt, niin kannanotto on kovin arveluttava rehellisyyden kannalta katsottuna. Ongelma on pitkälti Lapissa nykymuotoiseen poronhoitoon liittyvä ja kulminoituu kulkuvälineisiin, joita siinä käytetään kesäaikana. Nykyisin ovat muodissa mönkijät. Ne kuluttavat maapohjaa tuhoisasti. Jokainen on nähnyt televisiosta välähdyksiä porojen kokoamisesta pitkien mönkijärivistöjen avulla. Useimmiten sellaisesta jää alueelle pysyvä jälki. Toisinkin se voitaisiin tehdä, koirien ja jalkamiesten voimin ja nimenomaan luontoa säästävällä tavalla, mutta laiskuus sekä tehokkuuteen pyrkiminen on ottanut vallan.
Toinen kysymys on porojen määrä. Nykyisin annetaan julkisuudessa sellainen kuva, että jo ammoisina aikoina kaikki saamelaiset pitivät vähintäänkin nykyisen suuruisia porolaumoja ja kun suomalaiset ryhtyivät sortamaan heitä kolonialistisilla tavoilla, niin poronhoito on siitä syystä joutunut ahtaalle mm tekoaltaiden ja kaivosten rakentamisen myötä.
Ensin totean sen, että nykyisen suuruinen porotalous alkoi kehittyä vasta 1860 luvulla, kun Norjan rannikolta siirtyi muutama perhe poroineen Sompion alueelle. Sitä ennen vain harvalla oli merkittäviä tokkia, osalla ei lainkaan.
Porojen määrä oli jäkälämaiden kokoon nähden liian suuri. Sadassa vuodessa jäkäliköt esimerkiksi Lapin paliskunnan alueella oli kaluttu melko vähiin. Syyttävä sormi on viime aikoina osoittanut Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentamista. Varsinkin Lokan altaan alle kerrottiin jääneen merkittävästi porojen kesäaikaisia ruokamaita.
No, altaan koillispuolelle jäi melkoinen määrä aapasoita. Sieltä löytyy Kotiaapaa, Paju-aapaa, Kaita-aapaa, Lamminaapaa sekä Repoaapaa. En ole todennut näitä alueita suurestikaan hyödynnettävän, joten väite tuntuu epäuskottavalta. Lisäksi itse totesin jo ensimmäisillä retkilläni, että jäkälät olivat silmiinpistävän vähissä jo ennen altaiden rakentamista.
Eihän tämä koske pelkästään Itä-Lappia. Satelliittikuvissa näkyvät selvästi Suomen rajat pohjoisessa myös Norjan ja Ruotsin rajalla syystä, että jäkälät on syöty kauttaaltaan maan tasalle. Naapurimaissa niin ei ole tehty vaikka poroja sielläkin laidunnetaan. Se näkyy kuvista.
Suurin ongelma ovat kuitenkin mönkijät. Suosittelisin tutustumaan ns Orposesta Karapuljuun kulkevaan kuraränniin tai Marivaarasta Jaurulle suuntaavaan kulkureittiin. Useissa kohdin kulku-urien leveys ylittää sata metriä. Paikoin myös itä-länsisuunnissa kulkevien poroaitojen varret ovat surkeaa katsottavaa. Edelleenkin ovat jossain määrin käytössä aiemmat moottorikulkuneuvot eli moottoripyörät ja mopot.
Kun vielä UKK-puiston oma mönkijäliikenne tekee tuhojaan, niin jälki on kokonaisuudessaan karmeaa.
Onko tämä tosiaan alkuperäiskansan käsitys kestävästä luontoa säästävästä toiminnasta ja Metsähallituksen sekä puiston johdon käsityksestä, miten puiston erämaista luontoa vaalitaan kestävällä tavalla.
