Silta Luirojoen yli, lähellä vanhaa kahluupaikkaa, tehtiin muutama vuosi takaperin. Se sai valtavasti ylistystä, jotka kannanotot paljolti kertovat, että erävaeltajien rinnalle on alueen käyttäjinä noussut runsaasti väkeä, joilla ei ole vähäisintäkään käsitystä luonnossa liikkumisesta luonnon ehdoilla. Heidän paristaan löytyy niitä, jotka kiittelisivät hotellistakin, todeten että teitte kultaakin kalliimpaa työtä. Toisaalta sillan rakentamisesta löytyi monia sapekkaita kannanottoja. Joku kysyi, että saako sentään kahlata sillan vierestä.
Syyskuulla 2017 rakennelma näytti tältä.
Silta lepäsi putkesta hitsattujen kannakkeiden varassa. Sitä katsellessani ajattelin, että kuinkahan se mahtaa jäiden lähdön aikaan paikallaan pysyä. Jotain ongelmaa siinä oli, koska puisto ilmoitti, että se purettiin koska se ei "toiminut ajatellulla tavalla..."
Ihmettelin aikanaan tätäkin projektia. Pehmeää rantaa oli möyritty ja sotkettu mönkijöillä, vaikka siihen oli koetettu levittää pitkä kumimatto suojaksi.
Vaikka monet kiittelijät katsoivat sillan olevan kovin tarpeellisen ja hyvän, niin kuva sillan kohdalta vuoden 2005 elokuun loppupuolelta kertonee miten todellisuudessa on. Aivan pahimpia kevättulvia lukuun ottamatta, tilanne on läpi kesän tämä ja aina olen korkeimmillakin vesillä helposti yli päässyt.
