Olen monella tapaa rajoittunut ihminen. Olen myös introvertti, joka joutuu vähän pinnistelemään, että kykenisi jotenkin tulemaan toimeen muiden parissa. Olen silti tehnyt elämäntyöni palveluammatissa, jossa olen joutunut tekemään työtä ihmisten parissa kaikkina vuorokauden aikoina. Koska puutteitteni vuoksi en oikein hyvin ymmärrä lajikumppaneitani, niin hämmästyin muutama päivä takaperin kun katselin joidenkin tutkijoiden TV:ssä toteavan, että metsä on ihmiselle hyväksi. Käsitin esityksestä, että tämä oli oikein tutkittua tietoa. Luulin asianlaidan olevan selvän suurimmalle osalle suomalaisia ilman tutkimuksiakin. Asiantuntijoiden mukaan jo muutama tunti metsässä jopa parantaa. Minulle ei kuitenkaan valjennut mitä oleskelu parantaisi, mielialaa vai oikein sairauksia. Viimeaikoina saman tyyppisiä kannanottoja olen lueskellut sieltä täältä mediasta.
Kyllähän metsässä mukava on oleskella. Erityisen hyvin työaikoinani itseäni auttoi jaksamaan pelkästään tieto siitä, että lomallani voin irtaantua arjesta metsään menemällä. Viikko oli jo hyvästä, kaksi vieläkin parempi.
Lähimetsissä kuljeskelukin on hyväksi jos kohta on valitettavaa, että "sivistys" tahtoo useimmissa paikoissa olla häiritsevän lähellä. Niinpä useimmiten olen tullut ajelleeksi pohjoisen suuntaan, jossa löytyy riittävän suuria maakappaleita, että voi kuunnella rauhoittavaa tuulen huminaa puiden latvustossa, tuntea havumetsän ja koivun lehtien tuoksua, vailla moottorien pärinöitä.
Ihmiselle tekee hyvää istahtaa vaikkapa Kuusikurun suulle, katsella Talkkunapään rinnettä sekä aistia tunnelmaa.
Näkymän tumma rauhallisuus on kovin levollista, mutta aurinkoisempi näkymä valaisee myös mielialaa.
Saariselän alueelta löytyy koskematonta metsää jokaiseen "hoitotarpeeseen". Mänty on valtapuuna alueen pohjoisosissa ja kuusi valtaa metsänpohjan eteläpuolella. Rajana on vedenjakaja, josta valumat kulkeutuvat joko Vienanlahteen tai etelään Kemijoen kautta Pohjanlahteen. Tunturialueen etelälaiteilla saattaa tavata myös suurempia koivikoitakin. Lääkettä on moneen tarpeeseen.
Joskus metsän lähistöllä oleva vesistökin kummasti luo sopivaa elvyttävää eliksiiriä kuten Luirojärven Rajankämpän tulipaikalla.
Eikä sielu vastusta näkymää Lihakuruojan suupuolen terassilta kohti Vongoivaa.
