Joulukuussa 2020 tiedusteli urheilutoimittaja "Peltsi" Peltolalta, että miten on mahdollista olla metsässä viikko ilman vessaa ja suihkumahdollisuutta. Peltsi koetti vähän taustoja availla. Tyttäreni muisteli kuinka eräs hänen työkaverinsa kyseli kiinnostuneena, että miten maaseudulla voi tulla toimeen kun siellä ei ole katuvalojakaan. Työkaveri oli paljasjalkainen helsinkiläinen ja tietoon oli tullut, että tyttäreni oli lapsuutensa viettänyt maaseutupitäjässä.
Olen ollut jo pitempään hieman huolestunut eräänlaisesta rajoittuneisuudesta, joka tuntuu vaivaavan yllättävän monia suomalaisia. Vaikka tietämystä on useilla ns etelän matkailusta, niin monella ei ole vähäistäkään käsitystä mitä maassamme eteläisen Suomen lisäksi on.
Monen helsinkiläisen mielestä erämaa alkaa välittömästi kehä kolmosen pohjoispuolelta ja jo Hyvinkäällä on arveluttavaa heinähattuisuutta Tampereesta puhumattakaan. Usea on vielä sitä mieltä, että kehä kolmosen ulkopuolella ei ole enää juuri mitään ja moni empaattinen sääliikin niitä olentoja, jotka periferiassa joutuvat asumaan.
Mutta aina on ollut niitä, jotka uhmaavat erämaita ja lähtevät vaikeisiin olosuhteisiin, jossa ei ole tarjolla suihkua, vessaa eikä edes sitä käsienpesumahdollisuutta, jota joku taannoin toivoi Rautulammen uudelle levähdyskämpälle.
Näille uskalikoille kerron, että viikko tai kaksi menee aivan helposti ilman suihkua. Kesäaikaan varsinkin, vesiä löytyy Saariselän alueelta lukuisista puroista, joista, lammista ja järvistä. Jokien ja purojen yli kahlatessa, pysyvät jalat puhtaina ja vesiin voi pulahtaa uimasilleen, kuten alakuvassa Muorravaarakan pohjoispuolen suvannoissa.
Tuleepa mieleen vielä, että jos suihku aivan välttämätön on, niin yksi hyvä löytyy Kuikkapään eteläpuolelta ns Maalpurinojan putouksilta.
Talvella on hieman karumpaa, mutta lumi toimii hyvin pesuaineena. Eräät tsekkiläiset tulivat iltahämärissä Luirojärvelle ja kysyivät, voivatko he päästä Hilltoniin majoittumaan. Hyvin sinne sopi. Ennen sisääntuloaan, he vetäisivät yläruumiinsa paljaaksi ja pesivät itsensä lumella kämpän edustalla. Toistakymmentä oli miinusta mittarissa. He eivät pimeässä ehkä nähneet, että muutama laiskuri oli vähentänyt painettaan kämpän edustan lumipenkkaan. Ei siitä varmaan haittaa aiheutunut, sillä muskettiaikanahan piipusta irroitettiin karstat, kun pyssyn omistaja kevensi itseään suuntaamalla virtsasuihkun piippuun. Kyllä sillä vaelluksen karstatkin karisevat.
Entäs se vessa. Urheilutoimittaja tuntui olevan tästä kovin huolissaan. Onhan se viikko kauhean pitkä aika pantata sitä vessakäyntiä. Saariselkä on tässä mielessä ihannepaikka, sillä vessoja on siroteltu ympäri aluetta ja niille osuu tämän tästä jos polkujen varressa pysyy. Jos kuitenkin ylivoimaisen kova hätä yllättää, niin kaivetaan kenttälapiolla pieni kuoppa tai jos ei ennätetä, niin etsitään joku painanne johon tarpeet suoritetaan ja sitten ne huolella peitellään. Käytettyjä sen paremmin kuin käyttämättömiäkään papereita ei saa jättää tuulen vietäväksi.
Vakavasti puhuen, puhtaanapito on vielä tärkeämpää kuin kotosalla. Varsinkin jaloista pitää huolehtia, sillä muuten saattaa syntyä hiertymiä ja tulehduksia. Sama koskee muitakin "strategisia" ruumiinosia. Käsidesiä ei ole mutta vettä riittää.
Mahtavatko tietoni pitää paikkaansa ? Hyvin voitte vakuutteluihin luottaa, sillä olen paljasjalkainen helsinkiläinen. Kaikkihan tietävät, että pääkaupungissa asuvat ovat älykkäämpiä ja tietävämpiä kuin muut. Tähän täytyy kuitenkin jättää pieni varaus, sillä olen pitkään asunut muualla. Voi vähän olla tästä syystä alentunutta ymmärrystä.
