Sain 13.1.2021 Ympäristöministeriön päätöksen UK-puiston hoidosta tekemääni valitukseen. Päätöksen mukaan Metsähallitus on hoitanut aluetta asianmukaisesti. Sen suunnitelmat ovat asianmukaisesti hyväksytty ja linjassa alkuperäisen lain tavoitteiden kanssa. Päätöksestä ei voi valittaa.
Valitin alunperin Oikeuskanslerin virastoon Metsähallituksen tekemästä järjestyssäännöstä, jonka Ympäristöministeriö oli vahvistanut. Apulaisoikeuskansleri siirsi asian ministeriön ratkaistavaksi kesäkuun alussa 2020. Päätöksen tekijäksi siis tuli ministeriö omassa asiassaan, sillä valituksessa kyseenalaistin sekä Metsähallituksen että Ympäristöministeriön toiminnan.
Päätös oli näin ollen sellainen kuin odotinkin. Toivon silti saavuttaneeni tavoitteeni siten, että suunnittelijat ja päättäjät ovat tulevaisuudessa vähän tarkempia siinä mitä tekevät.
Selvityksessä Metsähallitus kylläkin myönsi, että mönkijäliikennettä on ajoittain saattanut olla vähän liikaa ja vahinkoakin on tullut, mutta se johtui vaeltajien kritiikistä. He olivat valittaneet kaasun loppumisesta kämpiltä sekä täysistä makkikaukaloista. Oli pakko ajaa. Olikohan todella pakko ajaa silloinkin, kun kolme puiston mönkijää oli Porttikosken kämpällä. Yksi miehistä kertoi, että hän on opastamassa kahta luonto-opiskelijaa. Satakunta metriä yläjuoksun suuntaan he koettivat ylittää jokea. Kolmantena ylitykseen lähtenyt kaatui keskellä jokea. Olihan siinä extremeä videokameralleni. Seuraavana aamuna nämä kolme mönkijää köröttelivät jälleen vastaani Niilanpään rinteellä. Olivat arvatenkin menossa jälleen luontoa opiskelemaan.
Metsähallituksen perustelut ovat heppoisia. Erämaassa olevia palveluita ei pidä viedä näin pitkälle. On tietenkin mukavaa, että kämpissä on kaasuliesiä ja alueella vessoja, mutta kulkijoilla pitää olla omat varusteet matkassa, kaasukeittimet tai trangiat tms. Ei myöskään pidä kymmenien kilometrien päästä vaatia puiston henkilökuntaa vaihtamaan vessan täyttä laatikkoa tyhjään. Se pitää hoitaa itse.
Jos koetetaan tehdä tätä "kultaakin kalliimpaa" työtä, jolla tavalla muutamat vaeltajat ovat puiston henkilökuntaa kiitelleet, niin vaatimuksille ei tule loppua lainkaan. Joidenkin mielestä saunan lauteiden pesukin pitäisi suorittaa virkatyönä.
Metsähallituksen toimille myönteisestä päätöksestä huolimatta, tosiasia on kuitenkin se, että suhteellisen lyhyenä aikana erämaaosan maasto on kärsinyt mönkijäliikenteestä suuresti ja peruuttamattomasti. Päätöksessä Ympäristöministeriö kertaa puistoa koskevan lain tavoitteen "säilyttää tietön erämaa-alue..." Päätöksen toteamus, että Metsähallitus on tehnyt kaiken oikein, on jokseenkin ristiriitainen todellisuuden kanssa, sillä jokainen laajemmin siellä retkeilyä harrastanut tietää, että alue on pitempiä ja lyhyempiä tienpätkiä nykyään täynnä ja ne kosteikot joista mönkijöillä on ajettu, ovat surkeaa katseltavaa.
Kun vielä tätä liikennettä aiotaan jatkaa esimerkiksi Kiilopää-Tuiskukuru-Luirojärvi reitillä, niin se johtaa vääjäämättä siihen, että Luirojärvelle tullaan tätä kautta tekemään oikea tie. Itseasiassa joissakin kohdin sitä uraa pitkin nytkin voisi ajaa henkilöautolla. Tulevaisuudessa reittiä on pakko "kestävöittää" vähintään "sorastamalla". Tästä reitistä Metsähallitus totesi, että Vintiläntunturissa on noin 700 metrin mittainen kohta, jossa on eroosiota. Hämmästelen tätä toteamusta. Ei sillä osalla mitään mainittavaa eroosiota ole. Leveähän polku on ja paikoin kivinen, mutta ongelmakohdat ovat vasta Harrihaaran ylityksessä, Tuiskukurun itäisillä rinteillä ja Ampupäällä sekä Ampuojan ylityksessä. Eikö puiston väki tunne aluettaan?
Päätöksessä lyhyesti todettiin, että Pikku-Luirojärvellä on rakennettu poronhoitoon liittyviä rakennuksia ja ne ovat lain mukaisia. Olen kiusallani kysellyt asian perään, huomattuani, että puiston henkilökunta ei ole mitenkään saanut vastattua tätä koskeviin tiedusteluihin.
Kun tulin 60 vuotta takaperin ensikerran Luirojärvelle, sinne riitti poronhoitotarpeisiin kahdet kodan ruoteet, eikä sille kentälle näinä kymmeninä vuosina juuri käyttöä ole ollut. Olen epäillytkin, että uudisrakennuksilla on aivan muu tarkoitus kuin poronhoito. Siihen viittaa moni havainto, kuin myös se miten vaikea on puiston henkilökunnan vastata siihen kysymykseen, saako ko paikassa majoittuvat ajaa parilla moottorikelkalla "nuorisoa" Sokostin rinteelle laskettelemaan. Onhan se hankalaa, kun on kytkentöjä sinne porotalouspuolelle.
Päätöksessä puututtiin myös poronhoitoelinkeinon harjoittajien mönkijöiden käyttöön ja todettiin, että niitä saa käyttää vain poronhoitotöissä ja että muutakin liikennettä on, mutta siitä on vaikea saada tietoa.
Ajelu onkin jokseenkin vapaata ja holtitonta sekä jäljet sen mukaisia.
Lyhyessä ajassa on saatu aikaan melkoisesti vahinkoa. Alueen isännän ei olisi pitänyt mennä tähän mukaan. Pukki on tainnut olla tässäkin kaalimaan vartijana.
