Tyttäreni ja vävyni sivuutettua viime talvena varsin korkean 50 vuoden ikärajan, arvelin että tokko he enää jaksavat kulkea juuri missään. Kyllähän tuossa vaiheessa jaksamisen kanssa alkaa olla niin ja näin. Heinä-elokuun vaihteessa tuli kuitenkin muutama kuvaotos Lutolta ja Muorravaarakan suukoskelta. Hämmästellä täytyy.
Luttoa on kuvattu ylävirran suuntaan. Taustalla Könkäänvaaran selänne. Säät tätä naputellessani 6.8.20 ovat olleet aika hyvät jo pitempään Saariselällä ja ennusteiden mukaan vain paranevat. Luokkakaverini kaimani Heikki lienee lopettelemassa vaellustaan Kemihaaroihin näinä päivinä. Itse olen aloittamassa tulevassa viikonvaihteessa puolikuntoisena kylläkin. Ikä ei ole haittana, mutta nilkan nivelsiteet edelleen kipuilevat.
